Ennen oppivelvollisuuden pidentämistä tulisi vahvistaa palveluverkkoa aiemman opinpolun ympärillä, sanovat useat asiantuntijat
Oppivelvollisuuden laajentamista koskevaa lakiesitystä hiotaan opetus- ja kulttuuriministeriössä. (Kuva: Ville Miettinen)
”Oppivelvollisuuden laajentamisella ei saavuteta tavoiteltuja vaikutuksia, mikäli toimenpiteet rajataan koskemaan vain perusopetuksen jälkeistä aikaa. Oppivelvollisuuden suorittamiseen liittyvät haasteet kehittyvät useimmiten jo vuosia ennen toisen asteen koulutuksen alkamista.”
Näin todetaan Ylöjärven kaupungin lausunnossa esitysluonnokseen oppivelvollisuuden laajentamista koskevasta laista.
Lausuntoaika päättyi kesäkuussa, ja paraikaa opetus- ja kulttuuriministeriössä tehdään esitykseen viilauksia lausuntokierroksen perusteella.
Yksi lausunnoissa huolta herättävistä asioista on oppilaan ja koulutuksen ympärillä toimivan palveluverkon tilanne. Eikä vain toisella asteella, vaan koululaisen matkalla peruskoulusta ja varhaiskasvatuksesta asti.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Tätä painotetaan myös Ylöjärven lausunnossa: ”Opiskeluun liittyviä pulmia tulisi tarkastella koko oppimispolun ajalta. Ongelmien ehkäiseminen edellyttää voimavarojen suuntaamista varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tukitoimiin sekä lapsiperheiden tukemiseen”, lausunnossa todetaan.
”Henkilöstömitoitukset kaikille asteille”
Ylöjärven lausunnossa lainataan Tilastokeskuksen tilastoja perusopetuksessa olevien tuen tarpeesta: Vuonna 2018 tehostettua tukea sai 10,6 prosenttia ja erityistä tukea 8,1 prosenttia peruskoulun oppilaista, ja näiden ryhmien siirtyminen tosen asteen opintoihin on selvästi muita oppilaita epävarmempaa.
-Erityistä tai tehostettua tukea saaneet oppilaat siirtyvät pääsääntöisesti ammatillisiin opintoihin. Osa tehostettua tai erityistä tukea saaneista jää hyväksymättä toisen asteen opintoihin yhdeksättä luokkaa seuraavan syksyn alussa. Tämä seikka korostaa varhaisen tuen ja ohjauksen merkitystä, lausunnossa sanotaan.
Ylöjärven esiin tuoman huolen jakaa moni muukin taho.
Lakiluonnoksessa esitetään toisen asteen opiskelijahuoltoon sitovaa henkilöstömitoitusta, mutta se ei riitä, sanoo lausunnossaan Koulukuraattorit ry.
– Kuraattoreita ja psykologeja koskevat sitovat henkilöstömitoitukset tulee säätää kaikille koulutusasteille, esi- ja perusopetuksesta toiselle asteelle. Oppilashuollollisen tuen perusta luodaan esi- ja perusopetuksessa, lausunnossa muistutetaan.
Samankaltainen huoli on Psykologiliitolla. Liiton lausunnon mukaan hallituksen tulee kiinnittää huomiota nuorten syrjäytymiskehityksen estämisessä heidän varhaisen kehityksensä tukeen.
– Syrjäytymiskehityksen juuret ovat tavallisesti jo elämän ensimmäisissä vuosissa. Yleisen oppivelvollisuuden pidentämiseen käytettyraha tulisi ehkä tehokkaammin käytettyä, mikäli se suunnattaisiin yhtäältä varhaiseen tukeen perheille (äitiys-ja lastenneuvola, varhaiskasvatus) sekä varhaiskasvatuksen riittävään resursointiin (sekä määrällinen että laadullinen), toisaalta lasten nuorten yksilöllisten tarpeiden tunnistamiseen ja niihin vastaamiseen opetus- ja opiskeluhuoltoresursseja lisäämällä, lausunnossa todetaan.
”Iso yhteiskunnallinen kysymys”
Sen, miten riittämätön tuki opinpolun varhaisemmissa vaiheessa heijastuu toisen asteen opiskelijaan, on työssään havainnut Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän (Keuda) opinto-ohjaaja Jukka Maja.
Maja totesi heinäkuussa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, että monet nuoret kaipaavat opinnoissaan tukea ja rohkaisua, ja että oppivelvollisuuden pidentämisen sijaan tulisi vahvistaa peruskoulun mahdollisuuksia tukea oppilaan kasvua.
Maja on ollut nykyisessä työssään vuodesta 2006.
– Sinä aikana on tapahtunut muutos opiskelijoiden valmiudessa suorittaa tutkinto loppuun, hän sanoo Kuntalehdelle viitaten toiselle asteelle tulevien opiskelijoiden valmiuksiin ja lisääntyneisiin haasteisiin selviytyä toisen asteen opiskelusta.
Maja muistuttaa, että oppivelvollisuuden laajentamisessa on opiskelua ohjaavien ja opiskelussa menestymiseen vaikuttavien palveluverkkojen myötä kysymys erittäin isosta viitekehyksestä, eikä pelkkä oppivelvollisuuden laajentaminen ratkaise ongelmia.
Tulisi pohtia, miten kyetään tukemaan tukea tarvitsevia riittävän varhain. Ja tulisi pohtia, mistä johtuvat perheiden ongelmat, jotka heijastuvat lapsiin ja heidän koulunkäyntiinsä.
Toisen asteen alkaessa ongelmiin voi olla jo liian myöhäistä puuttua toisen asteen opiskelun onnistumiseksi, Maja muistuttaa.
– Oppilashuollon resursseja puuttuu jo peruskoulusta, ja opiskelijahuollon resursseista on pulaa myös meillä [toisella asteella] ja nuorten mielenterveyspalveluissa on pulaa resursseista. Tämä on hirveän iso yhteiskunnallinen ja sosiaalinen kysymys.
Lausuntoyhteenveto tulossa
Toista astetta edeltävän tuentarpeen korostamisen ohella lausunnoissa paistaa huoli muun muassa rahoituksen riittävyydestä ja uudistuksen aikataulusta. Tällä hetkellä lakiesitystä viilataan edelleen alkuperäisen tavoiteaikataulun – voimaantulo 1.8.2021 – mukaan. Useissa lausunnoissa vedotaan mm. koronan sekoittamaan taloustilanteeseen ja vaaditaan voimaantuloon vähintään vuoden lykkäystä.
Perimmäisestä tavoitteesta lausunnoissa ollaan kuitenkin melko yksimielisiä. Hallitusohjelman mukaan oppivelvollisuuden laajentamisella tavoitellaan sitä, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen tavoitteena on. Tarkoituksena on nostaa osaamistasoa kaikilla koulutusasteilla, kaventaa oppimiseroja ja lisätä koulutuksellista tasa-arvoa.
Esimerkiksi lapsiasiavaltuutetun lausunnossa kannatetaan oppivelvollisuusiän pidentämistä ja esitettyä aikataulua.
Lausunnossa toisaalta muistutetaan, että lainsäädännön vaikutuksia tulee seurata tarkoin. Lapsiasiavaltuutetun lausunnossakin edellytetään riittävää tukea oppimiseen ja oppilaitosten riittäviä psykososiaalisia palveluita.
– Selvitysten mukaan oppilaanohjaukseen ja opiskeluhuoltoon osoitetut henkilöstöresurssit vaihtelevat suuresti kuntien ja jopa oppilaitosten välillä. Sekä oppilaan- ja opiskelijanohjaukseen että opiskeluhuoltoon tulee säätää sitovat mitoitukset myös toisella asteella, jotta oppivelvollisuuden pidentämisestä ei tule ”pakkoa”, joka itse asiassa vähentää motivaatiota hakeutua koulutukseen, lausunnossa muistutetaan.
Opetus- ja kulttuuriministeriö kertoi kesäkuussa, lausuntoajan päätyttyä, käynnistävänsä vuodet 2021–2022 käsittävän kehittämisohjelman, jolla tuetaan opinto-ohjausta noin 19 miljoonalla eurolla vuodessa ja suunnataan opinto-ohjauksen kehittämiseen 6,3 miljoonaa euroa.
Ministeriö julkaisee lähiaikoina yhteenvedon oppivelvollisuuden laajentamista koskevasta lakiesitysluonnoksesta annetuista lausunnoista.
