JHL:n kysely: Päiväkotien epäkohtia jää hämärään, ilmoitusvelvollisuus ei toimi

Vuonna 2021 voimaan astunut laki varhaiskasvatuksessa työskentelevien ilmoitusvelvollisuudesta ei toimi, käy ilmi ammattiliitto JHL:n tekemästä kyselystä.

Heinäkuussa 2021 voimaan tulleen pykälän mukaan työ- tai virkasuhteisen henkilön on ilmoitettava viipymättä varhaiskasvatuksen toimipaikan toiminnasta vastaavalle henkilölle, jos hän tehtävissään huomaa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Ilmoitus tulee tehdä kirjallisesti.

Ilmoitus tulee tehdä, mikäli varhaiskasvatuksen tavoitteet, lapsen hyvinvoinnin tai kasvun tai kehityksen tai oppimisen edellytykset ovat vaarantuneet.

Ilmoitusta edellyttäviä tilanteita ovat sellaiset, joissa toimita tai olosuhteet voivat johtaa varhaiskasvatuslain tai sen tavoitteiden toteutumisen vastaiseen tilanteeseen, kuten laadussa ilmenevät puutteet, lapsen epäasiallinen tai sopimaton kohtelu tai toimintakulttuuriin sisältyvät lapselle vahingolliset toimet.

Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat varhaiskasvatuksen opettaja, sosionomi, lastenhoitaja ja erityisopettaja sekä perhepäivähoitaja. Ilmoituksen tehneellä henkilöllä on oikeus saada tietää, mihin toimenpiteisiin hänen ilmoituksensa perusteella on ryhdytty.

JHL:n Varhaiskasvatuksen työehdot -kyselyyn vastasi viime vuoden lopulla 2300 varhaiskasvatuksen ammattilaista, ja kyselyssä nousi esiin havainto, että ilmoitusvelvollisuutta koskevasta laista ei tiedetä tarpeeksi ja siitä liikkuu vääriä käsityksiä.

Vastanneista 40 prosenttia ei tiennyt asiasta tai ei ollut saanut työnantajalta tietoa ilmoitusvelvollisuudesta ja sen käyttöön liittyvistä asioista.

Lisäksi niistä vastanneista, jotka olivat perillä ilmoitusvelvollisuudesta, 86 prosenttia ei ollut ilmoittanut eteenpäin havaitusta epäkohdasta tai sen uhasta.

JHL:n kasvatus- ja ohjausalan ammattialatoiminnan asiantuntija Sanna Pihakivi pitää tähän syynä työnantajan riittämätöntä reagointia. Hän muistuttaa, että lupaa ilmoituksen tekemiseen ei tarvita. Mikäli epäkohtiin ei kirjallisten ilmoitusten pohjalta puututa työpaikalla, on seuraava osoite kunnan varhaiskasvatuksen johtava viranhaltija. Tämä puolestaan on velvollinen ohjaamaan ongelman korjaamisessa ja tarvittaessa viemään asiaa edelleen alan valvontaviranomaisille.

– Korjausta vaativat asiat täytyy tuoda julki, vain siten niihin voidaan puuttua. Alan kipupisteet pitää tehdä päättäjille näkyviksi, Pihakivi sanoo tiedotteessa.

Laki auki ja päivitykseen?

Lain tullessa voimaan Kuntaliitto muistutti, että kunnissa tulee huolehtia, että ilmoitusvelvollisuuden toteuttamista koskevat menettelyohjeet on laadittu ja että ne ovat julkisesti nähtävillä. Ohjeistuksista tulisi käydä selkeästi ilmi muun muassa ne henkilökuntaan kuuluvat työntekijät, joita ilmoitusvelvollisuus koskisi ja se, miten ja kenelle ilmoitus tulee tehdä.

Lisäksi on hyvä keskustella ja antaa riittävästi ohjausta sen arvioimiseksi, millaisia epäkohtia ilmoitusvelvollisuus koskee. Kuntaliiton mukaan lainmuutoksesta olisi tullut tiedottaa kaikkia varhaiskasvatuksen toimipaikassa työskenteleviä henkilöitä mukaan lukien ne, joita ilmoitusvelvollisuus ei koske.

JHL:n mukaan tiedotus ja ohjeistus eivät ole toimineet, vaan useassa varhaiskasvatuksen työpaikassa on vallalla käsitys, että ilmoittaminen koskee ainoastaan henkilöstön riittävää määrää.

– Henkilöstömitoituksesta poikkeamisen lisäksi tulee kuitenkin raportoida aivan kaikesta, mikä vaarantaa lapsen hyvinvointia, kasvua, kehitystä ja oppimista päiväkodissa hoitopäivän aikana. Tätä ei voi riittävästi painottaa, JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine sanoo.

Epäkohdista ilmoittaminen eteenpäin on paitsi varhaiskasvattajien oikeus, myös velvollisuus jo asemansakin puolesta, Niemi-Laine muistuttaa.

Hän näkee lainmuutoksen tarkoituksen hyvänä, mutta käytännössä sen toteutuminen ei toimi.

– Työntekijät eivät ajanpuutteen tai seurausten pelon vuoksi uskalla tehdä ilmoituksia, vaikka aihetta olisi, Niemi-Laine sanoo.

JHL:n mukaan kyseinen lainkohta pitäisi avata.

– Se tulisi pikaisesti päivittää toimivaksi ja alan työntekijöitä ja samalla lapsia paremmin palvelevaksi, Päivi Niemi-Laine sanoo.

Sosiaalipalveluissa ilmoitusvelvollisuus ontui myös

Valviran ylitarkastaja Satu Räsänen totesi verkkokirjoituksessaan ilmoitusvelvollisuuslain tultua voimaan, että velvollisuus on samantapainen kuin sosiaalihuollossa aiemmin käyttöön otettu.

Työntekijöillä on ollut ilmoitusvelvollisuus epäkohdasta tai sen uhasta asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa sosiaalihuoltolain mukaan tammikuusta 2016.

– Helsingin kaupungin perhe- ja sosiaalipalveluita koskeneen selvityksen perusteella näyttää, että tieto henkilöstön ilmoitusvelvollisuudesta on saavuttanut sosiaalipalveluiden työyhteisöt verrattain hyvin, mutta epäkohtiin ja niistä ilmoittamiseen liittyvät käytännöt koetaan edelleen epäselviksi. Ongelmia ilmoittamisessa ovat aiheuttaneet mm. pelko kielteisistä vaikutuksista (erityisesti työsuhteeseen tai maineeseen työpaikalla), haluttomuus ilmoittaa omalla nimellä tietämättömyys velvollisuudesta tai siitä, mitkä ovat ilmoitettavia epäkohtia tai kenelle tai miten niistä ilmoitetaan sekä koettu kiire, byrokratia tai resurssipula, Räsänen kirjoitti.

Hän muistuttaa, että varhaiskasvatuslain muutoksessa kielletään ilmoituksen tekijään kohdistuvat vastatoimet.

-Lain perusteluissa vastatoimilla tarkoitetaan mitä tahansa työntekijän epäedullista kohtelua.

Satu Räsäsen mukaan ilmoitusvelvollisuus on osa omavalvontaa, joka puolestaan ei ole vain suunnitelman laadintaa, vaan sen tosiasiallista toteuttamista.

-Omavalvontakulttuuria kehitetään edistämällä työyhteisöjen avointa ja keskustelevaa lapsimyönteistä toimintakulttuuria. Työpaikoilla pitää pystyä puhumaan siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, ja mitkä ovat ratkaisuvaihtoehtoja.

-Työntekijän rooliin työyhteisön jäsenenä kuuluu velvollisuus, mutta myös oikeus, nostaa epäkohdat esiin matalalla kynnyksellä. Epäkohdista ilmoittaminen tulee nähdä myönteisenä työyhteisön kehittämis- ja laatutyönä. Työntekijöillä on paljon tietoa ja taito oman työn kehittämiseen, kunhan kehittämiselle tarjotaan aika ja paikka, Satu Räsänen kirjoittaa.