Arviointi: Selkeä enemmistö opettajista ja rehtoreista näkee, että erityisluokissa tai pienryhmissä on liian vähän paikkoja niitä tarvitseville

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, Karvin, tuoreen arvioinnin mukaan opettajilla oli tukea tarvitsevia oppilaita opetusryhmissään enemmän kuin mihin he oman arvionsa mukaan pystyivät vastaamaan.

Nykyiset tavat tukea oppilaita koettiin riittämättömiksi, ja heidän oppimistaan ja koulunkäyntiään voitiin tukea sitä heikommin, mitä vaativampia tuen tarpeet olivat.

Osa opettajista oli joutunut madaltamaan ryhmän kaikkien oppilaiden oppimistavoitteita, jotta he saivat opetettua kaikille perusasiat.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) arvioi eriyttämisen ja joustavien opetusjärjestelyjen toimivuutta perusopetuksessa vuosina 2022–2024.

Arvioinnissa selvitettiin, miten opetustoimen henkilöstö pystyi tukemaan oppimista ja koulunkäyntiä eriyttämisen ja joustavien opetusjärjestelyjen avulla.

Lisäksi arvioinnissa tarkasteltiin, miten toimivia ratkaisuja eriyttäminen ja joustavat opetusjärjestelyt olivat pedagogiikan ja opetushenkilöstön työn näkökulmasta sekä miten niitä tulisi kehittää.

Arvioinnin tulokset perustuvat sivistystoimenjohtajien, rehtoreiden, opettajien sekä koulunkäynninohjaajien kyselyvastauksiin.

Karvi tiedottaa myös, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki koostuu yleisestä, tehostetusta ja erityisestä tuesta.

Kouluissa kaikkia näitä tuen tasoja toteutetaan erilaisilla eriyttämisen ja joustavien opetusjärjestelyjen menetelmillä, kuten esimerkiksi tukiopetuksella, tehtävien määrällä ja vaikeustasolla, oppilaiden ryhmittelyillä tai laaja-alaisen erityisopetuksen avulla.

Näkemyseroja opettajien keskuudessa

Lähes kaikkien vastaajien mielestä oppilaiden tuen tarve oli kasvanut viime vuosina, ja oppilailla oli yhä monisyisempiä haasteita.

Arviointiin osallistuneilla vastaajaryhmillä oli vaihtelevia näkemyksiä siitä, missä määrin heidän kouluissaan onnistuttiin tukemaan oppilaiden opinnoissa suoriutumista.

Näkemyseroja oli myös opettajien kesken. Noin 40 prosenttia opettajista koki, ettei nykyisillä käytänteillä ja järjestelyillä onnistuta tukemaan riittävästi oppilaan opinnoissa suoriutumista tai ehkäisemään oppilaan tuen tarpeen muuttumista pysyväksi.

Koulujen henkilöstö arvioi pystyvänsä vastaamaan oppilaiden tuen tarpeisiin sitä heikommin, mitä moninaisempia ne olivat, tiedotteessa kerrotaan.

Yleistä tukea tarvitsevia oppilaita onnistuttiin tukemaan paremmin kuin tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevia oppilaita.

Tehostettua tukea saavia oppilaita pystyi tukemaan hyvin vain noin kaksi viidesosaa opettajista. Erityistä tukea saavia oppilaita pystyi tukemaan hyvin enää kolmannes opettajista.

Tältä osin oppilaiden oikeus tukeen ja yhdenvertaisuuteen näyttäytyi riittämättömänä. Mahdollisuudet tarjota erilaisia tuen muotoja vaihtelivat myös eri oppiaineissa ja vuosiluokilla.

– Eri vastaajaryhmien väliset näkemyserot tuen toteutumisen nykytilasta olivat paikoitellen suuria. Jotta tukitoimia voidaan kehittää nykyistä toimivammiksi, tarvitaan jatkossakin vuoropuhelua siitä, miten tuki kouluissa toteutuu ja miten sitä voidaan kehittää, toteaa arviointineuvos Päivi Kamppi Karvista.

Tunne-elämän vaikeudet pinnalla

Karvin tiedotteen mukaan oppilaiden erilaiset tarpeet ja osaaminen luovat pohjan eriyttävälle opetukselle.

Tähän arviointiin osallistuneiden luokan- ja aineenopettajien opetusryhmissä oli keskimäärin kolme tehostettua ja kaksi erityistä tukea saavaa oppilasta, mutta tukea tarvitsevien määrissä oli suurta vaihtelua.

Monissa opetusryhmissä oli lisäksi ylöspäin eriyttämistä tarvitsevia oppilaita, suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevia sekä oppilaita, joiden kohtaaminen on haastavaa esimerkiksi käyttäytymisen vuoksi.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen toteuttamisen haasteet tulivat esille erityisesti yläkouluissa. Aineenopettajat opettivat oman ilmoituksensa mukaan keskimäärin 150:ä eri oppilasta viikossa, jolloin oppilaantuntemusta edellyttävä eriyttäminen oli vaativaa.

Oppilaiden henkilökohtaisiin opetuksen järjestämistä koskeviin suunnitelmiin (HOJKS) ja oppimissuunnitelmiin kirjattuja asioita ei aina koettu opetuksessa hyödyllisinä tai mahdollisina toteuttaa.

– Vaikeimmaksi opettajat kokivat ylöspäin eriyttämistä tarvitsevien oppilaiden tukemisen sekä sellaisten oppilaiden tukemisen, joiden kohtaaminen oli haasteellista esimerkiksi käyttäytymisen tai tunne-elämään liittyvien tekijöiden vuoksi, sanoo arviointiasiantuntija Niina Rumpu tiedotteen mukaan.

Joustavien opetusjärjestelyjen rinnalla enemmistö vastaajista piti edelleen tarpeellisina myös erilaisia joustavia ja pysyväisluonteisia pienryhmiä sekä erityisluokkia.

Selkeä enemmistö opettajista, koulunkäynninohjaajista ja rehtoreista on sitä mieltä, että erityisluokissa tai erilaisissa pienryhmissä oli liian vähän paikkoja niitä tarvitseville oppilaille ja riittämättömästi henkilöstöä tuen toteuttamiseksi.

Tuen tarjoaminen oikea-aikaisesti ja ennaltaehkäisevästi olivat haastavia tavoitteita, sillä opettajista vain runsas puolet oli onnistunut tarjoamaan oppimisen ja koulunkäynnin tukea silloin kun sitä tarvittiin.

Karvin tiedotteen mukaan aineenopettajat kertoivat luokan- ja erityisopettajia useammin joutuneensa madaltamaan oppimistavoitteita.

Tilanteeseen ei olla tyytyväisiä

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen yhtenä tarkoituksena on tukea oppilaita saavuttamaan opetussuunnitelman perusteissa kuvatut tavoitteet.

Arviointitulosten mukaan nykyiset tavat tukea oppilaita eriyttämällä ja joustavilla opetusjärjestelyillä koettiin riittämättömiksi. Opetustoimen henkilöstön avovastauksissa tuotiin esiin huolenaiheita, jotka koskivat koulun mahdollisuuksia auttaa eniten tukea tarvitsevia oppilaita.

Arviointitulosten perusteella perusopetuslain uudistamiselle on tarvetta.

Avovastausten perusteella oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestämistä ohjaavat pedagogisten tarpeiden ohella taloudelliset resurssit.

Opettajista, rehtoreista ja koulunkäynninohjaajista suurin osa koki, ettei omassa koulussa ole riittävästi henkilöstöä oppimisen ja koulunkäynnin tuen toteuttamiseksi.

Pelkkä oppimisen tuki ei riitä

Opiskeluhuollon rooli on erityisesti koulunkäynnin tuen osalta keskeinen, sillä monien oppilaiden koulukuntoisuuden tukemiseksi pelkkä oppimisen tuki ei riitä.

Opiskeluhuollon sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen heikko saatavuus tuotiin vahvasti esiin kaikkien arviointiin osallistuneiden henkilöstöryhmien avovastauksissa.

Karvin tiedotteessa huomautetaan, että tiivistä yhteistyötä tarvitaan niin opiskeluhuollon kuin sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on itsenäinen viranomainen, joka vastaa opetuksen ja koulutuksen kansallisesta arvioinnista.

Arviointikeskuksen toimiala kattaa koko koulutusjärjestelmän varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen.

Arviointien avulla kehitetään koulutusta, tuetaan oppimista sekä tuotetaan tietoa päätöksentekoon ja kansainväliseen vertailuun.

Lue myös:

Maaseudulle moniosaajia – Kolmen maan yhteinen koulutus antaa Ylitornion rajaseudulla työttömille uusia mahdollisuuksia