Kasvatustieteen professori huolestui koulujen digiloikasta – aivotutkijoiden suositus lasten ruutuajasta unohdettiin
Kuva: Esa Melametsä
- Kyllä tasapainoiseen ja hyvään tähtäävään kasvatukseen on aina kautta linjan kuulunut auktoriteetti. Lapsella ja nuorella on oikeus saada tietää, mitkä ovat oikean, hyvän ja kauniin käytöksen rajat, sanoo Juha T. Hakala.
Digitaalinen maailma on mennyt hyvin julmaksi ja häikäilemättömäksi, sanoo kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala. Hänen viestinsä kuntapuolelle on, ettei kannattaisi lähteä aivan sumeilematta trendien etunenään – myöskään digitalisaatiossa.
Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori ja tulevien opettajien kouluttaja tietää, että esimerkiksi Vantaan kouluissa digitaalisuus on erittäin vahvasti mukana opetuksessa ja siellä tehdään myös mahtavia juttuja, joihin kaikki pääsevät mukaan kaupungin hankkimien tablettien avulla.
Entä ne pienet kunnat, Hakala kysyy. Koulujen välillä on hänen mielestään todellinen eriarvoisuuden repeämä.
Hakala toteaa, ettei hän ole varsinainen digikriitikko, mutta varauksellinen kylläkin.
Hakalan mielestä perusopetuksen opetussuunnitelmaan ajettiin sisään aika vauhdikkaasti digiloikan ajatus ja unohdettiin esimerkiksi se aivotutkijoiden suositus, jonka mukaan esimerkiksi alle kouluikäisen ei pitäisi olla ruutujen äärellä yli puolta tuntia päivässä. Alakouluikäisille aivotutkijoiden suositus on enintään tunti päivässä.
– Moni alakouluikäinen lapsi viettää useita tunteja päivässä digitaalisten sisältöjen parissa emmekä tiedä, mihin se johtaa. Meillä on vain epäilyksiä, mihin se saattaa johtaa ja miten aivot tämän kaiken käsittelee.
Hakala ei ihmettele opettajankoulutukseen hakeutuvien määrän hupenemista.
– Tyttäreni kertoi, että tämän päivän luokanopettaja tekee työtä niin kuin entisaikojen erityisopettaja, mutta ilman erityisopettajan koulutusta ja isomman oppilasryhmän kanssa.
Luokassa on monia erityisiä haasteita omaavia oppilaita ja keskittymiskyky alkaa olla kateissa. Hakalan mukaan taustalla vaikuttaa perheiden hektinen elämänmeno, joka tarttuu lapsiin.
– Näillä Duracell-pupuilla pitäisi sitten olla koko ajan entistä voimakkaampaa ärsytystä, mikä voisi pitää lapset tarkkaavaisina.
Lue laaja haastattelu kokonaan tuoreesta Kuntalehdestä 8/2019.
Juha T. Hakalan huoli on ihan aiheellinen. Opettajien ja kasvattajien pitää olla tietoisia liiallisesta mobiililaitteiden tuomista uhista lasten hyvinvointiin ja terveyteen mm. niiden vaikutuksista keskittymiskykyyn, näkökykyyn ja silmien väsymiseen ym.
Mobiililaitteet tuovat kaiken tiedon lasten saataville ja toimivat siten parhaimmillaan hyvänä ”kirjastona” oppimisessa. Niiden avulla voidaan myös oppia toisilta hyvässä ja pahassa ja jakaa tietoa toisille. Oikein käytettynä ne monipuolistavat perinteistä opetusta ja oppimisen organisointia. Tärkeää olisi tietysti opettajien pohtia, mihin ja milloin niitä käytetään ja mitä tavoitellaan digitaalisilla sisällöillä ja laitteilla. Mihin ne sopivat erityisen hyvin ja missä yhteyksissä ne eivät tuo mitään lisäarvoa opetukseen. Uskon, että paras lopputulos opetuksessa saadaan käyttämällä tasapainoisesti vanhoja ja uusia oppimismenetelmiä. Opettajien pitäisi kuitenkin olla kaiken aikaa oppimisen pedagogisia johtajia. Opettajinen vertaistuki ja toisilta oppiminen on myös tässäkin asiassa todella tärkeää.
Ilkka Uusitalo (KL, lehtori, työnohjaaja)
Kyllä itsekin alkaa miettimään näitä lukiessa, onko mun järkeä jatkaa opintoja kohti haaveammattia, jos tulevaisuudessa mennään enemmän ja enemmän tähän suuntaan, että kaikki opetetaan diginä? Jos olisin nyt opettaja, haluaisin todella opettaa asioita mielummin vaikka ulkona kuin sisätiloissa ruutua tuijotellen.
KÄÄNTÖPUOLI: Digikauppiaista on tullut rahaa ahmiva ammattikunta unohtaen itse asian. Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää.