Yksi Helsingin merkittävimmistä pyöräilyinfran parannuksista on keskustaa halkova Baana-väylä. (Kuva: Ville Miettinen)

Suuri osa Pyöräilykuntien verkosto ry:n jäsenistä on viime vuosina parantanut pyöräilyolosuhteitaan, kertoo järjestön puheenjohtaja Matti Kinnunen.

Näkyvintä panostus on isommissa kaupungeissa, kuten Helsinki, Tampere, Turku, Lahti, Jyväskylä, Joensuu, Lappeenranta ja Kokkola.

– Taustalla on lähes aina pyöräilyn edistämisohjelma, johon sisältyy myös investointien lisäämistä, Kinnunen kertoo.

Esimerkiksi Vuoden pyöräilykunnaksi 2014 valitussa Joensuussa pyöräilyn edistäminen on osa kaupungin strategiaa ja sisällytetty kasvusopimusmenettelyyn. Joensuu tähtää ympärivuotiseksi pyöräilykaupungiksi ja haluaa lisätä merkittävästi pyöräilyn ja kävelyn kulkutapaosuutta vuoteen 2020 mennessä.

Paljon pyöräilijöitä, vähemmän onnettomuuksia

Pyöräilijöiden määrällä mitattuna Joensuu on, Oulun tavoin, Suomen parhaita pyöräilykaupunkeja.

– Ja yllätys, yllätys, niissä tapahtuu myös suhteessa vähiten onnettomuuksia. Turvallisuus perustuu siihen että pyöräilijöitä on paljon, jolloin ne näkyvät ja esimerkiksi autoilijat huomioivat paremmin, Kinnunen sanoo.

Kinnusen mukaan Hollannissa on havaittu, että kun suuri osa kaupunkilaisista liikkuu myös pyörällä, autoa kuljettavan on helpompi ajatella liikennettä myös pyörää käyttävän kannalta.

Monipuolinen liikenteen tuntemus ja kokeminen toimii myös toiseen suuntaan. Liikenneturvan tutkimuksen mukaan ne pyöräilijät, joilla on ajokortti, tuntevat autojen ja pyörien keskinäiset väistämissäännöt paremmin kuin ne, joilla ei ole ajokorttia.

Irti välinpitämättömyydestä

Vaikka liikenneturvallisuus on ainakin tilastojen valossa parantunut ja kuolemaan johtavat onnettomuudet ovat vähentyneet, liikenneturvallisuus ja -kulttuuri on kyseenalaistettu keskustelussa viime aikojen useista kuolonuhreja vaatineista onnettomuuksista.

Helsingissä elokuun puolivälissä pyörällä liikkuja sai surmansa auton kuljettajan törmättyä häneen. Poliisi epäilee auton kuljettajan osuneen tahallaan pyörää kuljettaneeseen ihmiseen. Helsingin Sanomat uutisoi 28.8., että auton kuljettaja pysyy vangittuna ja suhtautuu tapauksen selvittämiseen ”nihkeästi”.

Helsingin Pyöräilijät ry:n (HePo) puheenjohtajan Matti Hirvosen mukaan liikennekulttuuria määrittävät välinpitämättömyys ja liiallinen itsevarmuus; autojen turvavälit moottoriteillä ovat yleensä riittämättömät, ja myös kaupungissa luotetaan siihen ettei mitään ennakoimatonta tapahdu.

– Lisäksi veikkaisin, että modernien autojen helppo hallittavuus, hiljaisuus ja mukavuus luovat monille autoilijoille videopelimäisen tunteen. Ihan kuin auton ulkopuolella ei olisikaan lähimmäisiä vaan joitakin virtuaalihahmoja. Tämä näkyy siinä, että autoilijat eivät päästä suojatien yli jalankulkijoita.

Liikkujien määritelmät uusiksi?

Myös Matti Kinnunen peräänkuuluttaa enemmän kunnioitusta liikenteessä kanssakulkijoita kohtaan.

– Ja pelkkä kategorisointi esimerkiksi autoilijoihin, jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin on tietysti ihan älytön, kun ylivoimainen enemmistö kansalaisista on liikenteen sekakäyttäjiä, hän huomauttaa.

Liikenteen termien pohtimisesta on hyviä kokemuksia Yhdysvalloista. Esimerkiksi Seattlessa liikennetermien uudistaminen on ollut osa pyöräilykulttuurin nousua kukoistukseen ja pyöräilijöiden ja autoilijoiden välisen vihanpidon liennyttämistä.

Seattlen termeissä ei puhuta onnettomuuksista vaan törmäyksistä. Ei sanota ”auto törmäsi…” vaan ”autoa kuljettava ihminen törmäsi…”

Turvallisuutta edistävässä sanastossa ei ole autoilijoita, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita ikään kuin toisensa pois sulkevina määritelminä, ”heimoina”, vaan puhutaan ihmisestä: autoa kuljettava ihminen, pyörällä kulkeva ihminen, jalkaisin liikkuva ihminen.

Tarkoitus on, ettei esimerkiksi sanaa ”pyöräilijä”  käytetä tietyn identiteetin osoituksena.

– On vaikeampi suuttua toden teolla, kuvailee termistön vaikutusta Seattlen pyöräilystä blogia kirjoittava Tom Fucoloro.

– Se että sattuu käyttämään polkupyörää ei tarkoita, että olisi lähtökohtaisesti vastoin jotakuta joka ajaa autolla.

Asennekasvatusta ja katuajokoulutusta

Pyöräilykuntien verkostolla on useita hankkeita, joiden kautta pyöräilykulttuuriin koetetaan opastaa mahdollisimman laajasti.

Lapsella on oikeus pyöräillä – suomalainen pyöräilykasvatus vauhtiin -hanke haluaa herättää keskustelua koulumatkapyöräilystä ja edistää lasten pyöräilymahdollisuuksia ja pyrkii edistämään yleistä tahtotilaa lasten pyöräilyn edistämiseksi.

– Pyöräilyn edistämisen haasteet liittyvät Suomessa asenneilmastoon ja liikennekulttuuriin sekä monin paikoin heikkoihin pyöräilyolosuhteisiin, todetaan hankkeen verkkosivulla.

Monissa suurissa kaupungeissa järjestetään katuajokoulutusta, joissa polkupyörällä liikkujia opastetaan liikennekulttuuriin ja fiksuun pyöräilyyn kaupunkialueella.

Esimerkiksi Jyväskylän Pyöräilyseura on järjestää ilmaisia katuajokoulutuksia, joissa opetetaan autojen seassa ajamista sekä ryhmittymistä ja risteyksissä pyöräilemistä.

Osaan Pyöräilevät kaupunginosat -hanketta monissa kaupungeissa järjestetään ”kaavakouluja”, joissa järjestetään katselmuksia liikenneolosuhteisiin ja käydään läpi mahdollisuuksia vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun.

HePo on järjestänyt myös pyöräilykoulutusta maahanmuuttajille. Tavoitteena on opettaa pyöräilyn perustaitoja maahanmuuttajille, joiden kotimaissa pyöräily ei ole yleistä.

Pyöräily nosteessa maailmalla

Tanskassa Kööpenhaminan virallinen tavoite on olla maailman paras pyöräilykaupunki.

– Pyöräily itsessään ei ole tavoite, vaan se on poliittinen väline, jolla suurkaupungista tehdään parempi elää, totesi Kööpenhaminan teknisistä ja ympäristöasioista vastaava pormestari Ayfer Baykal kaupungin pyöräilystrategian numeroita esitellessään.

Lontoo puolestaan investoi 900 miljoonaa puntaa, noin 1,3 miljardia euroa, pyöräilyn edistämiseen ja on jo käynnistänyt pyörien superväylien rakentamisen. Väylien on tarkoitus tarjota nykyistä paljon nopeampi ja turvallisempi pyöräilyreitti Lontoon keskustaan.

Lontoon tavoitteena on lisätä pyöräilyä vuoden 2000 luvuista 400 % vuoteen 2025 mennessä.

Suomessa kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia määritteli tavoitteeksi, että vuonna 2025 kävely- ja pyöräilymatkoja tehdään 20 % enemmän kuin vuonna 2005 tehtiin.

Matti Kinnunen pitää pyöräilyn asemaa juuri isommissa kaupungeissa hyvänä.

– Pyöräily on jo pitkään ollut osa kaupunkilaisten indentiteettiä, siitä ollaan aidosti ylpeitä ja kanssakäyminen liikenteessä on ehtinyt kehittyä joustavaksi.

 

Tutkimuksia:

Pyöräilyn lisääntymisen yhteys turvallisuuteen

Pyöräilyn väistämissääntöjen tuntemus

Aiemmin pyöräilystä:

Tieliikennelaki ajan tasalle – syntilista kertoo rangaistavat teot

Pyöräilijät toivovat lakimuutoksia

Kolumni: Ei päälle ikä alle

Blogi: Liikenteen kulttuuri on itsekkyyden kulttuuria

Miettinen Ville
Miettinen Ville
ville.miettinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*