Kirjastopalvelut ovat veitsenterällä, koska jopa perusasiat ovat hukassa päättäjiltä – ”Valtuutetut eivät välttämättä tiedä edes sitä”
Vuoden kirjasto -kilpailun voitti Keravan kaupunginkirjasto, jonka kävijämäärät ovat kasvaneet useana vuonna peräkkäin.
Kirjastoista on kantautunut yllättävää tietoa Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtajalle Juha Manniselle.
– Valtuutetut eivät välttämättä tiedä edes sitä, että kirjastopalveluiden ylläpito on kunnalle lakisääteistä.
Lisäksi Manninen on kuullut joidenkin valtuutettujen pohtineen – kenties hyväntahtoisestikin – mahdollisuutta, jos naapurikunta ottaisi oman kunnan asukkaiden kirjastoasiat vastuulleen.
– Kunta voi toki järjestää kirjastopalvelut yhteistyössä naapurien kanssa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Päättäjänä voi olla helpompaa leikata palvelusta, joka on itselle ainakin jollain tapaa vieras.
– Monessa kunnassa kirjasto on tärkein ja kenties ainoa kulttuuripalvelu. Kirjastoja tarvitaan nyt ja huomenna ihan yhtä paljon kuin eilenkin.
Manninen haluaa palveluiden käyttäjien ja henkilöstön lisäksi päättäjien ymmärtävän missä kirjastoissa mennään.
Tilanne voi muuttua
Juha Manninen pelkää, että kunnat tekevät merkittäviä leikkauksia sivistyspalveluun seuraavien vuosien aikana.
Vaikka esimerkiksi henkilöstökulut ovat hieman lisääntyneet, kirjastojen työntekijämäärä on vähentynyt kaikissa maakunnissa suhteessa asukaslukuun. Työntekijöiden määrä laski selkeästi jo edellisen vuosikymmenen aikana.
Manninen toivoo muun muassa sitä, että kirjastojen omatoimiaukiolo olisi lisäpalvelu, jota ei käytettäisi säästötoimenpiteenä.
Nyt ollaan joka tapauksessa isojen valintojen edessä suhteessa kirjastoihin.
Koko maata tarkasteltaessa kirjastojen talousasiat ovat kehittyneet maltillisesti viimeisen neljän vuoden aikana. Kirjastojen toimintakulut asukasta kohti nousivat vuotta 2019 vuoteen 2023 verratessa viidellä eurolla.
Vaikeasti hallittavien sote-kustannusten kasvaessa saatetaan säästää palveluista, joiden menoihin kunnat voivat paremmin vaikuttaa, Manninen pohtii.
Keravalaisten kirjastopalvelut ovat esimerkkinä, miten asiakkaita on hyvä kuunnella, Suomen kirjastoseura tiedotti kesäkuussa kertoessaan Vuoden kirjasto -kisan voittajasta. Kuvassa vuonna 2003 valmistunut kirjasto Keravalla.
Isot erot alueiden välillä
Jo pari vuotta sitten aluehallintovirastojen tekemä peruspalveluiden arviointi osoitti, että kirjastoilla on vaikeuksia suorittaa lakisääteiset tehtävänsä, koska henkilöstö ei riitä.
Mannisen mukaan haasteita riittää edelleen.
– Kirjastojen kyky suoriutua lakisääteisistä tehtävistään vaihtelee alueellisesti hyvin paljon.
– Alueelliset yleistykset eivät ole yksinkertaisia, mutta kentältä tulleen palautteen mukaan vaikein tilanne on Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Kirjaston henkilökunnan määrä ja osaaminen sekä kirjaston johtamisen voimavarat vaikuttavat suoraan siihen, miten kunnan kirjasto pystyy hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä, Manninen huomauttaa.
Vain kolmannes aluehallintovirastojen kyselyyn vastanneista kirjastoista arvioi, että niillä on riittävästi osaavaa henkilökuntaa edistämään yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua, joka on kirjaston uusimpia lakisääteisiä tehtäviä.
Puolet kirjastoista arvioi, että henkilökunta riittää lukemisen ja kirjallisuuden edistämiseen, mikä on kirjaston perustehtävä.
Kuin kotitoimisto joillekin
Kirjasto on käytetyin kulttuuripalvelu maassamme.
Viime vuonna kirjastokorttiaan käytti 1,8 miljoonaa suomalaista ja he lainasivat yli 83 miljoonaa teosta.
Kirjastot ovat paljon muutakin, Manninen jatkaa.
– Kaikki hyödyt eivät ole helposti suoraan mitattavissa numeroina.
Iso osa asiakkaista käyttää kirjastoa johonkin muuhun kuin lainaamiseen ja palauttamiseen.
– Tämä näyttää korostuvan erityisesti isoilla paikkakunnilla. Kirjastossa opiskelu ja kirjaston käyttäminen työpisteenä eli eräänlaisena kotitoimistona on yleistynyt entisestään, Manninen sanoo.
Miljoonayleisö
Kirjastojen erilaisiin tapahtumiin osallistui noin miljoona ihmistä viime vuonna.
– Kirjastot ovat paikkoja, joissa myös monet yksinäisyydestä kärsivät voivat kokea yhteisöllisyyttä.
– Kirjastotilassa on muita kirjaston käyttäjiä istumassa viereisillä tuoleilla, kuuntelemassa samaa kirjailijahaastattelua tai esimerkiksi yleisöluentoa.
Monille seniori-ikäisille kirjasto on luonteva paikka toteuttaa aktiivisuutta ja käyttää lisääntynyttä vapaa-aikaa.
– Kirjastoissa kokoontuvat myös monet lukupiirit ja erilaisia muita lyhyt- tai pitkäaikaisia harrastusryhmiä.
– Joissakin tapahtumissa kirjasto vastaa ohjelman sisällöstä, joissakin kirjasto tarjoaa tilan ja vetäjänä toimii ulkopuolinen, Manninen jatkaa.
”Voin olla oma itseni”
Julkisten palveluiden siirtyminen verkkoon on trendi, joka tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan.
– Kirjasto on monelle suomalaiselle ensisijainen yhteiskunnan käyttöliittymä tarjoamiensa digiopastusten ja -laitteiden kautta. Kirjastossa asiointi on myös joillekin päivän ainoa inhimillinen kontakti.
– Tärkeitä inhimillisiä kontakteja voivat olla vaikkapa neuvontatilanne asiakaspalvelutiskillä, oli kyseessä sitten lukusuositusten antaminen tai vaikkapa verkkokirjaston käytön opetus.
Fyysinen julkinen tila vähenee koko ajan ja silloin kirjaston merkitys kaikille avoimena julkisena tilana kasvaa.
– Arkemme tarjoaa yhä vähemmän mahdollisuuksia kuulumisten vaihtoon asiakaspalvelutilanteissa, kun markettien itsepalvelukassat lisääntyvät ja viranomaispalveluja on siirretty verkkoon, Manninen lisää.
– Kirjastot tarjoavat myös monille nuorille paikan, jossa saa olla oma itsensä ja asiakaskyselyissä nousee usein esiin vastaus, jossa nuoret sanovat kokevansa, että ”kirjastossa voin olla oma itseni”.
Nuorisotalot eivät vedä kaikkia nuoria, jotka kaipaavat kodin ulkopuolista paikkaa.
– Kirjasto on paikka, jossa ei vaadita muuta kuin toisen kunnioittamista.
Jotta kirjastot voivat järjestää kaikkea edellä mainittua, ja edistää kaiken lisäksi vaikkapa ukulelen alkeisiin tutustumista ja 3D-tulostimen kokeilua, niin paikalla on oltava asiansa osaavia ihmisiä.
– Tähän kaikkeen tarvitaan ammattilaisia.
– Kirjastoammattilaisten koulutuksessa asiakkaan kohtaamisella ja pedagogisella osaamisella on ollut jo vuosia iso rooli.
Pyhäjoella yhteisökasvimaa
Manninen nostaa positiiviseksi kuntaesimerkiksi pohjoispohjalaisen Pyhäjoen, jossa kirjastonjohtajan johdolla ja asiakkaiden kanssa on nikkaroitu kymmeniä linnunpönttöjä ja kirjaston pihalla on yhteisökasvimaa.
– Kirjasto on kunnan sydän, erityisesti pienemmillä paikkakunnilla se tarjoaa kuntalaisille mahdollisuuden tehdä asioita yhdessä.
– Kirjasto on paikka, jossa voi altistua vieraillekin näkemyksille tai kulttuurille. Kirjasto mahdollistaa positiiviset törmäykset, joista syntyy oivalluksia.
Lue myös:
Kirjastoseuran puheenjohtaja puhuu ainoastaan henkilöstön aseman puolesta, vähän kuin ay-pomo.
Herätäänpä vuoteen 2024: kirjastojen hankintamäärärahat ovat liian pienet ja monet kirjastot on lähinnä ”wanhain kirjain vuokraamoja”. Uutta aineistoa, erityisesti tietokirjoja, ei ilmesty lainattavaksi juuri lainkaan.
Huhtikuussa avattiin valtakunnallinen e-kirjasto, joka maksaa kunnille 0,70 euroa asukas. Hyvä ajatus, mutta nyt kävi vaan niin, että siitäkään ei ollut apua, sillä kustantajat eivät lähteneet myymään aineistoa pilkkahinnalla. Wsoy:n toimitusjohtaja sanoi suoraan, että toimiakseen tarvitaan kaksinumeroinen miljoona luku 3,5 miljoonan sijasta, jos e-kirjasto meinaa jotenkin toimia. Mukava hallintokoneisto saatiin kuitenkin Kansalliskirjaston kylkeen kuntien rahoittamana.
Kirjastoissa on lähdetty rönsyilemään työkalujen lainaamiseen, jumppavälineiden lainaamiseen ja näyttää jotain lintupönttöjäkin tehtävän. Ovatko nämä kirjaston lakisääteisiä tehtäviä?
Kirjastojen noin 4.000 työntekijän määrästä pitäisi karsia 1.700 henkilötyövuotta, niin kirjastojen hankintatoimi elpyisi.. ei yhtään lisäeuroa, mutta toiminta järkevöityisi.
6 §
Yleisen kirjaston tehtävät
Yleisen kirjaston tehtävänä on:
1) tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin;
2) ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa;
3) edistää lukemista ja kirjallisuutta;
4) tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon;
5) tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan;
6) edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua.
Yleisellä kirjastolla voi olla 1 momentissa mainittujen tehtävien lisäksi valtakunnallinen kehittämistehtävä, alueellinen kehittämistehtävä ja erityinen tehtävä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun tehtävän hoitamiseksi yleisellä kirjastolla tulee olla tarkoituksenmukaiset tilat, ajantasainen välineistö sekä riittävä ja osaava henkilöstö.
Tässä siis Kirjastolain 6§. Viimeinen virke kertoo tiloista, välineistä ja henkilöstöstä.
Kirjaston kokoa ei ole määritetty neliöissä. Silti, kun kunnat rakentavat uusia tiloja, jotkut ovat lähes kuin palatseja. Vanhoja tiloja ei pidetä muodikkaina, vaikka terveet tilat voivat ihan hyvin olla tarkoituksenmukaisia, joten säästöä tulisi kun niihin tyydyttäisiin. Kun arkkitehti tilataan tekemään piirustukset, alkaa meininki, jossa jossa ei olla köyhiä eikä kipeitä.
Kirjastojen rahapulassa pitää ottaa tarkan suurennuslasin alle myös kaikenmaailman oheistoiminnatkin, sillä eihän ne nekään synny ilman kustannuksia. Siis kuntalaiset maksavat ne varoissaan, mutta kuinka suuri osa kunnan väestä niitä oikeasti käyttää.