Vapaaehtoistoimintaa edistäessään kunnan on huomioitava useita kehityskulkuja – Oikeusministeriön hanke tarjoaa kunnillekin suosituksia yhteistyöhön
Järjestöjen kansalaisyhteiskuntaluonne uhkaa heikentyä, kun yhä useammin palkattu henkilökunta korvaa vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa toimintaa. Kuntien on tärkeää pitää huolta, että toiminta ja yhteistyökuviot jatkuvat vireinä myös järjestöjen kehittyessä eri tavoin. (Kuva: Pixabay)
Oikeusministeriön vuonna 2021 käynnistämän Vapaa!-Fri!-hankkeen selvitys kuntien ja verkostojärjestöjen roolista vapaaehtoistoiminnassa valmistui. Selvityksen toteutti Demos Helsinki.
Samaan aikaan julkistettu hankkeen seurantaraportti antoi 12 suositusta vapaaehtoistoiminnan edistämisestä. Osa suosituksista on suunnattu kunnille.
Kohti kansalaistoiminnan kukoistusta. Tämä oli pääotsikkona selvityksessä, jossa oli mukana 19 pilottikuntaa. Kunnat osallistuivat verkossa järjestettyihin klinikkatilaisuuksiin. Näiden tilaisuuksien tavoitteena oli kehittää uusia käytäntöjä ja levittää vanhoja kunnan ja kansalaistoimijoiden yhteistyön tukemiseksi.
Kuntaklinikoiden perusteella kunnat tuntevat verkostojärjestöjä vaihtelevin määrin. Osalle kuntaedustajista maakunnallinen verkostojärjestö oli tuttu ja osalla oli hyviä kokemuksia niiden toiminnasta. Toiset kuntaedustajat eivät tällaisia toimijoita tunteneet, ja jopa terminä verkostojärjestö saattoi olla vieras.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Maakunnallisilla verkostojärjestöillä voi olla merkittävä rooli vapaaehtois- ja järjestöyhteistyön kehittämisessä ja koordinoinnissa. Ne tuovat yhteen alueen järjestötoimijoita ja helpottavat kuntien ja hyvinvointialueiden yhteydenpitoa suhteessa vapaaehtoiskenttään, oikeusministeriön erityisasiantuntija Maria Wakeham-Hartonen sanoo.
Pilottikuntina selvityksessä toimivat Taipalsaari, Isojoki, Kauhajoki, Teuva, Evijärvi, Pieksämäki, Hattula, Janakkala, Petäjävesi, Kittilä’, Mustasaari, Oulu, Tampere, Rauma, Myrskylä , Aura, Mynämäki, Uusikaupunki ja Turku.
Kysymykset ovat tärkeitä
Haastatteluiden perusteella verkostojärjestöjen perustehtävä näyttää olevan alueella toimivien yhdistysten tuominen yhteen sekä keskenään että kuntien ja muun julkisen sektorin kanssa.
Järjestöt, kunnat ja muut alueen toimijat saavat selvityksestä avukseen muiden muassa kysymyksiä, joiden avulla voi pohtia alueensa ja yhteistyön tilannetta ja kehittämistarpeita.
Millaista tukea alueemme kansalaistoimijoille on saatavilla verkostojärjestöiltä ja kunnilta? Millaista tukea mahdollisesti puuttuu?
Tällaisia kysymyksiä siis myös kunnissa on hyvä kysyä, selvitys tuo esille.
– Vapaaehtoistoiminta lisää ihmisten hyvinvointia ja osallisuutta monella tapaa. Vireä vapaaehtoistoiminta edistää kunnan elin- ja vetovoimaisuutta sekä kriisinsietokykyä, Wakeham-Hartonen korostaa.
Uhkakuvia yhdenvertaisuuden toteutumisen tiellä
Suomalainen kansalaisyhteiskunta voi kansainvälisesti vertaillen hyvin. Sen elinvoimaa pitää kuitenkin tietoisesti vaalia, sillä kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristössä on käynnissä kehityskulkuja, jotka voivat heikentää monimuotoista ja aktiivista kansalaistoimintaa, ministeriön selvityksessä kerrotaan.
Järjestökenttä on viime vuosikymmeninä Suomessa keskittynyt ja ammattimaistunut. Saman alan järjestöjä on yhdistynyt ja palkatun henkilökunnan määrä on lisääntynyt selvästi.
Taustalla vaikuttaa ainakin se, että julkisen rahoituksen määrä ja merkitys järjestöillä on kasvanut.
Yksityisen sektorin toimintalogiikat ovat entistä enemmän mukana myös kolmannen sektorin toiminnassa.
Kun järjestöjen toiminnasta vastaa yhä useammin palkattu henkilökunta ja kun yksityisen ja julkisen sektorin toimintatavat alkavat korvata vapaaehtoisuuteen pohjaavaa toimintaa, uhkaa järjestöjen erityinen kansalaisyhteiskuntaluonne heikentyä.
Järjestöt eivät välttämättä enää pysty toimimaan julkisen vallan haastajina ja vastavoimana markkinoille, tai tuottamaan entiseen tapaan hyvinvointia ja luottamusta vapaaehtoistoiminnan kautta.
Keskeinen haaste on, että rahoitus uhkaa kasautua järjestöille, joilla on henkilökuntaa rahoitukseen liittyvän hallinnon hoitamiseen, siinä missä puhtaasti vapaaehtoispohjalta toimivilla järjestöillä ei välttämättä riitä aikaa ja osaamista rahoituksen hakemiseen.
Lisäksi selvityksessä arvioidaan, että edellä mainittu kehitys uhkaa osaltaan kansalaisyhteiskunnan yhdenvertaisuutta ja sen monimuotoisuutta.
Nimetty yhdyshenkilö yhteistyön lähtökohtana
Nyt julkaistu hankkeen seurantaraportti vahvistaa viestin siitä, että kunnalla on merkittävä rooli järjestö- ja vapaaehtoissektorin vahvistajana. Roolia voisi kuitenkin monin tavoin kehittää.
– Hanke suosittaa, että kuntien ja järjestö- sekä vapaaehtoistoimijoiden kanssa sovitaan keskeiset yhteistyörakenteet ja toimintatavat esimerkiksi kunnan yhdistys- tai osallisuusohjelman muodossa, ja niistä viestitään selkeästi, Wakeham-Hartonen toteaa.
– Tärkeitä yhteistyön tapoja ovat ainakin kunnan nimetty yhdyshenkilö kansalaistoiminnalle, säännöllinen vuoropuhelu kansalaistoimijoiden kanssa sekä maksuttomien tilojen tarjoaminen vapaaehtoistoimijoiden käyttöön.
Jos yksi poistuu, niin toimintaa on jatkettava
Yksi selvitystyön keskeisiä tehtäviä oli tukea pilottikuntia rakenteiden ja toimintamallien kehittämisessä kunnan ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyön tukemiseksi.
Kaiken kaikkiaan onnistuneen kunnan ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyön nähtiin edellyttävän kahta asiaa jokaisessa kunnassa: rakenteita ja huokoisuutta.
Rakenteet kuvaavat niitä peruselementtejä, jotka jokaisessa kunnassa tulisi olla kunnossa, jotta yhteistyö lähtee liikkeelle. Rakenteet takaavat, ettei yhteys kansalaisyhteiskuntaan heikkene esimerkiksi henkilövaihdosten takia.
Tällaisia ovat esimerkiksi jokin kirjattu tapa käydä keskustelua ja kehittää kunnan asioita säännöllisesti paikallisen vapaaehtoissektorin kanssa. Samalla on hyvä nimittää henkilö, joka vastaa tämän yhteistyön toteutumisesta.
Yhteistyön huokoisuus viittaa yhtäältä tarpeeseen jättää tilaa kehittää kuntakohtaisia kansalaisyhteiskunnan yhteistyön rakenteita alueiden tarpeista lähtien.
Tällaisia aluekohtaisia tarpeita tulisi tunnistaa paikallisesti ja dialogissa paikallisten vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Selvityksessä huomautetaan myös, että huokoisuus viittaa tässä yhteydessä kunnan ja kansalaisyhteiskunnan välisen rajanvedon väljyyteen.
Järjestöavustusten suhteen on oltava tarkkana
Wakeham-Hartonen nostaa esille, että suosituksissa kannustetaan jatkossa kiinnittämään erityistä huomiota kuntien, hyvinvointialueiden ja järjestöjen väliseen yhteistyöhön, jotta alueille ei synny päällekkäisiä rakenteita.
– Olisi tärkeä myös varmistaa, että järjestöavustusten uudelleen organisoimisen yhteydessä ei synny väliinputoajia suhteessa haettavana oleviin avustuksiin.
Vapaa!-Fri!-hanke liittyy sosiaali- ja terveysministeriön koordinoimaan kansalliseen ikäohjelmaan 2030. Lisäksi hanke tukee oikeusministeriön koordinoiman kansallisen demokratiaohjelman 2025 toimeenpanoa.
Hanke on toteutettu yhteistyössä eri sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja kuntien kanssa. Hanke jatkuu vuoden 2023 loppuun.
