Laki kuntien kulttuuritoiminnasta uudistui: monipuolistaa kuntien kulttuuritarjontaa ja perustaa kehittämistehtävän
Kunnilla on vastuu järjestää kulttuuritoimintaa ja tukea taiteentekijöitä.
Uusi kulttuuritoimintalaki vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa. Laki astui voimaan maaliskuun 2019 alussa. Se korvaa aiemman, 25 vuotta vanhan lain, ja määrittelee entistä tarkemmin kuntien kulttuuritehtävät ja -tavoitteet.
– Laki lisää kulttuurin moninaista tarjontaa. Se jäsentää sitä, mitä ymmärrämme kulttuurilla. Kulttuuri on taidetta, taiteen harrastamista, kirjastoa, sivistystyötä, teatteria, performanssia ja vaikka mitä. Laki voi laajentaa kuntien ymmärrystä siitä, miten monipuolista ja laajaa taiteentekijöiden kenttää voidaan tukea, Kuntaliiton erityisasiantuntija Johanna Selkee sanoo.
Kaikilla kunnilla on vastuu järjestää kulttuuritoimintaa. Ne järjestävät kulttuuritapahtumia ja -toimintaa, taidekasvatusta ja taiteen perusopetusta, sekä jakavat järjestöille ja taiteentekijöille avustuksia
Toiminnan sisällöstä ja toteuttamistavasta päättää kunta. Niin on myös jatkossa.
– Aiemmin laki on ollut todella yleinen. Siinä on todettu, että kunta edistää, järjestää ja tukee kulttuuritoimintaa. Uudessa laissa määritellään tarkemmin, millä tavoin kulttuuria pitää järjestää.
Kuntaliitto, opetus- ja kulttuuriministeriö ja Taiteen edistämiskeskus järjestävät kevään aikana neljän kunnan infokiertueen, jossa esitellään lakipakettia ja käydään kuntapäättäjien ja taiteentekijöiden kanssa keskustelua kuntien kulttuurimahdollisuuksista.
Kiertue alkaa Helsingistä 6. maaliskuuta. Muut tilaisuudet järjestetään 13. maaliskuuta Kuopiossa, 20. päivä Oulussa ja 27. päivä Tampereella.
Infoihin kuuluu työpajoja, joissa pohditaan laissa mainitun kehittämistehtävän sisällöstä.
Kehittämistehtävä on opetus- ja kulttuuriministeriön perustama vapaaehtoinen, haettava tehtävä, johon myönnetään määrärahaa. Sillä on tarkoitus kehittää ratkaisuja joita voidaan hyödyntää esimerkiksi kansallisesti.
Uusi kulttuuritoimintalaki ei lisää kuntien velvoitteita eikä vaikuta myöskään kuntien valtionosuuksiin.
Monissa muissa palveluissa valtionosuudet takaavat kuntien välisiä eroja, mutta kulttuuripalveluissa kuntien välillä on suuria eroja. Kulttuurin tukeminen ja tuottaminen on pitkälti kunnan omien voimavarojen varassa.
– Jos sattuu olemaan hyvin vakavarainen kunta, niin totta kai sillä on mahdollisuuksia laittaa enemmän panoksia kulttuuriin, Selkee sanoo.
– Kuntalaiset verovaroillaan aika pitkälti itse maksavat kunnan järjestämän tarjonnan.
Kunnan koko ei kuitenkaan välttämättä kerro mitään sen kulttuuritarjonnasta.
Paljon on kiinni kuntien omista päätöksistä. Esimerkiksi noin 10 000 asukkaan Mänttä-Vilppula tunnetaan Serlachiuksen museoista, reilun 8500 asukkaan Sodankylä elokuvajuhlista ja vajaan 8500 asukkaan Kuhmo kamarimusiikkifestivaaleista.
– Harvaa suomalaiskaupunkia tunnetaan kansainvälisesti yhtä hyvin kuin Kuhmoa, jonne tulee soittajia kursseille ja esiintymään joka kesä, Selkee sanoo.
Juttua muokattu 7.3.2019 klo 8.30. Korjattu virheellisesti ilmoitettu Kuhmon väkiluku 5500:sta 8500:aan.
