Lintuhuvilat ovat herrasmies Ruuskasen upea taidonnäyte – ”Kun mie oon semmonen romantikko”, perustelee rakastunut käsityöläinen
Tämä on rakkauspönttö. Marko Ruuskasen ja Eveliina Lemisen yhdessä tekemä linnunpönttö ripustetaan yhdessä myös paikoilleen. Kuva: Timo Seppäläinen
Kun Marko Ruuskanen tervehtii Talvisalon kappelin toimiston ovella puku päällään, ymmärtää, miksi juuri tämä mies on tehnyt maailman kauneimmat linnunpöntöt.
Haudankaivaja Marko Ruuskanen hymyilee lempeästi ja toivottaa vieraat tervetulleeksi.
– Tukkaa en kampaa kuin hautajaisiin, hän selittää pörröisiä kutrejaan.
Maailman kaunein ei ole liioittelua linnunpöntöistä puhuttaessa. Ruuskanen on muotoillut pöntöt Savonlinnan vanhojen arvorakennusten pienoismalleiksi.
Osa esikuvataloista on olemassa, osa on jo purettu tai poltettu. Linnunpöntöillä tai lintuhuviloilla on arvo pikkulintujen kotina. Ovat ne myös osa itäsuomalaisen kaupungin rakennusperintöä ja kaupunkikulttuuria.
Mitäpä tänään on työn alla?
– Maalaan sydämiä kottikärryihin.
Kun Marko Ruuskasesta on kysymys, vastaus kuulostaa ihan luonteikkaalta.
Kaikkien tuntema
Savonlinnassa Marko Ruuskasen tuntevat kaikki. Myös ne kymmenet tuhannet matkailijat, jotka eivät ole koskaan taiteilija Ruuskasta tavanneet. Mutta kun matkailija taivuttaa päätään katsellessaan Tallisaaressa Olavinlinnan pienoismallia, pääsee suusta huokaus ja ilme rentoutuu.
– ”How beautiful! Mahottoman kaunis!”
Lintuhuviloiden tekemiseen tarvitaan vasara, pistosaha, pikkunauloja, terassiruuveja, filmivaneria, liimaa ja maalia. Näköispönttöön tulee sisäpuolelle normiraakalaudat, että se sopii lintujen kodiksi ja että lintu pääsee pöntöstä ylös eli seinä ei saa olla liukas.
– Tykkään, että ne saapi haistella normipuuta.
Olavinlinnan pönttö on sellaista mallia, että kevätsiivous tehdään yläkautta. Osa lintuhuviloista on tänäkin keväänä siivottu alakautta. Siinäkin on oma hommansa, kun rakentaja Ruuskanen kiertää lintujen kodit ennen pesintää.
Ruuskasen pienoismalleja on kiinnitetty eri puolille kaupunkia kymmeniä.
Lintuhuvilat sijaitsevat yleensä esikuvansa läheisyydessä sijaitsevassa puussa linnuille sopivalla korkeudella. Lisäksi hän valmistaa metallista sydämenmallisia koristeita hautausmaalle ja linnunpönttöjen ympärille.
Olavinlinnasta tehty pienoishuvila on matkailijoiden suosikki. Marko Ruuskanen puhdistaa pönttöä linnuille.
Miten ihmeessä tällainen harrastus sai alkunsa vai onko Ruuskasen poika ollut aina kätevä käsistään?
– En ole ollu. Linnunpönttöjä olen tykänny tehhä, mutta ne on olleet niitä normipönttöjä. Olen tykännyt luonnosta ja linnuista. Olen ollut aina eläinrakas.
Kaikki, mitkä lentää, on lempilintuja. Variksetkin vaikka jotkut pitää niitä rosvoina.
Mutta eihän eläin ole paha. Ihminen tappaa huvikseen, mutta eläin ei.
Marko oli vähän yli kymmenvuotias rakentaessaan ensimmäisen pöntön: kun vasara ja saha pysyivät kädessä. Isä tai veli oli auttamassa, muistelee taituri pönttöharrastuksen ensihetkiä.
– Puukäsitöissä olen ollu aika surkea. Sanotaan, etten ole syntynyt höylä kädessä, mutta kivitöissä olen hyvä. Kiviaidan teossa olen huomannut, että miulla on luontaista kivisilmää. Hautausmaiden aitoja olen rakentanut.
Ruuskasen kiviaidan teosta on tullut sanomistakin. Kirkkoniemen vanhan hautausmaan aitaa Ruuskanen rakensi kuusi vuotta, kunnes Museovirasto kielsi.
Ruuskasen näkemys on se, että ”tuli tehtyä liian hyvää työtä periaatteella, että aidan täytyy kestää sata tai kaksisataa vuotta”.
Myös Rantasalmelta Jumikkalan kartanon mailta löytyy Ruuskasen taidonnäytettä kiviaidasta. Lisäksi Rantasalmen hautausmaalla Marko on lomapuhteena tehnyt kiviaitaa. Luonnollisesti Ruuskasen kiviaitanäytteitä on myös Savonlinnan Talvisalon hautausmaalta.
Eikös kiviaidan tekeminen ole valtava homma?
– Ei se ole. Kiviä on aina vain yksi kerrallaan, vaikka ympärillä on iso röykkiö, kertoo Marko Ruuskanen filosofiaansa, jota voi soveltaa muuhunkin elämään.
Metallitöihinkin Markolla on taipumusta. Omien sanojensa mukaan hän tekee metallihäkkyröitä linnunpönttöjen ympärille. Aluksi materiaalina oli filmivaneri, kunnes oli aika siirtyä rautaan.
Ruuskasen rautaisia kätten töitä on nähtävissä muun muassa Talvisalon hautausmaalla kahdeksankymmentä kappaletta, Rantasalmen hautausmaalla ja Savonlinnan puistoissa. Aseman Taidelaiturilla Punkaharjulla on kokoelma linnunpönttöjä sydänaiheisine rautakoristeineen.
– Kun mie oon semmonen romantikko luonteeltani.
Rautakoristeiden valmistaminen kuulostaa yksinkertaiselta, kun Marko sen kuvailee. Tarvitaan hitsausvehkeet, rautaa ja rälläkkä, kulmahiomakone.
– Käyn ostamassa Romu-Osmalta rautatankoja. Sitten alan kääntelemmään ja vääntelemmään. Olen tehnyt ensin niitä vääntyneitä lehtiä. On sellainen sapluuna, jolla mie niitä vääntelen.
Myös hitsaamista tarvitaan, kun lehtiä kiinnitetään. Joskus on tullut jostain tyhjyydestä hahmoja, jotka pitää piirtää ylös. Ruuskasen puumerkki on sydän. Kaksitoista iäisyyspönttöä puolestaan kuvastaa Ruuskasen näkemystä iäisyydestä.
Elisenvaaran asemasta tehty pienoismalli ja linnunpönttö on arvokas Karjalasta tulleille evakoille ja heidän jälkeläisilleen.
Murheitakin matkassa
Savonlinnan seurakunnan työntekijä Marko Ruuskasella oli pitkään taiteellinen vapaus toteuttaa itseään hautausmaalla, mutta sitten tuli vesitynnyrikohu. Vuosien takainen tapaus loukkasi ja siksi siihen on syytä palata.
Marko Ruuskanen nimittäin maalasi hautausmaan vesitynnyreihin sydämiä, mutta seurakunnan luottamushenkilöt totesivat, että se ei käy. Se ei kerta kaikkiaan käy. Tapauksesta nousi hirmuinen kohu. Kansalaiset nousivat barrikadeille Markon, sydänten ja vesitynnyreiden puolesta.
Marko raportoi tapahtuneesta mielipidekirjoituksessa ja reagoi tavalla, jota tuskin kukaan osasi odottaa lempeältä mieheltä.
– Mie tein sitten semmoisen päätöksen, että poltin ne kaikki. Ne tuli miulle arvottomaksi. Maailma romahti. Mie olin ihan yksin.
Kritiikkinsä keskellä Ruuskanen muistaa kuitenkin sanoa, että kirkkoherra Sammeli Juntunen on aina suhtautunut hyvin itetaiteilijan tekemisiin. Hän suhtautuu jollain lailla suopeasti myös seurakunnan päättäjien toimintaan.
– Kaikki ihmiset tekee virheitä. Kuka täällä täydellinen on, hymähtää Marko.
Kirkkoniemen hautausmaan aidassa näkyy Markon kädentaito ja kivisilmä.
Tavallisia pönttöjä?
Marko Ruuskasen menestysartikkeli on siis linnunpönttö.
– Mie oon ainut ihminen maailmassa, joka ajattelee, että ne on ihan tavallisia linnunpönttöjä. Että linnut pääsee sinne pesimään.
– Mutta kun on tullut tämä hyvin suurilla lainausmerkeillä ”taiteilijaminä”, en ossoo ennää tehhä mittään tavallista.
Tältä kaudelta lintuhuvilat on tehty. Seuraavia aletaan tehdä lokakuun alussa. Rakennuksia, joiden mallin mukaan huvilat valmistuvat, Markon mukaan riittää.
Tähän asti tehdyistä lintuhuviloista on tehty jopa kirja, joka julkistettiin Riihisaaren museossa, vuoden 2023 Vuoden museossa, loppuvuonna.
”Lintuhuviloita haudankaivaja Marko Ruuskasen tapaan” -teos on saavuttanut ihastusta paikkakunnalla. Nyt kirja on valittu neljän parhaan joukkoon museokirjojen kisassa. Tekijöinä ovat Ylen luovien alojen johtaja Ville Vilén ja visuaalisesta puolesta vastannut Kimmo Heikkilä.
Riihisaaren museon johtaja Nikke Kaartinen kuvailee kirjan alkupuheenvuorossa, että ”haudankaivaja Marko Ruuskasen linnunpöntöt eri puolilla Savonlinnaa ja yhteistä kaupunkitilaa sekä riemastuttavat että kertovat ainutlaatuisella tavalla ja kekseliäällä tavalla kaupungin historiasta”.
Kello soi kolmelta
Linnunpönttöjen ja koristeiden tekeminen on sen verran aikaa vaativaa työtä, että sohvan pohjalla ei ehdi teeveetä katsomaan. Itetaiteilija on luvan perästä rakentanut koristeitaan vapaa-aikana seurakunnan varastohuoneessa kappelin alakerrassa pääosin ennen töiden alkua.
– Kello soi aamulla kolmelta. Neljältä tulen tänne, ja vapaapäivinä.
Marko Ruuskanen on ikuistanut kymmeniä oopperakaupungin rakennuksia pienoismalleihinsa. Yksityiskohdiltaankin hyvin kauniita linnunpönttöjä on eri puolilla kaupunkia.
Osa huviloista on hyvin tunnetuista rakennuksista. Jotkut ovat saaneet huomiota vasta pienoismalliensa kautta. Yksi tunteita herättävistä linnunpöntöistä on Elisenvaaran asema. Savonlinnan seudulla asuu paljon karjalaisia ja evakkojen jälkeläiset eivät luonnollisesti ole ikinä nähneet alkuperäistä asemaa rajan takana Karjalassa.
Marko Ruuskasessa yhdistyvät vanhat rakennukset ja rakkaus eläimiin, myös lintuihin. Marko on saanut ystävikseen niin kettuja kuin oravia ja niistä riittää monta tarinaa. Haastattelun loputtua orava juoksee nopeasti oven luota. Hautausmaalla kävijät tietävät, että Markon, kettukuiskaajan ketuthan ne siellä odottelevat.
– Ketunpoikasiin en ala tutustua ennen kuin ovat oppineet hankkimaan itse ruokansa. Oraville on pähkinöitä mukana ja sillä tavalla mie Eveliinaankin tutustuin.
Marko Ruuskanen on tehnyt lintuhuviloita useista savonlinnalaisista arvorakennuksista kuten Villa Suruttomasta.
Rakkauspönttö
Ja kuka on Eveliina Leminen? Markon suuri rakkaus, punatukkainen kaunokainen, joka julistaa rakkauttaan yhtä avoimesti kuin lintuhuviloistaan tähdeksi noussut Marko.
– Eveliina oli harjoittelemassa täällä seurakunnassa ja tuli hakemaan miulta oraville pähkinöitä. Meillä oli sitten joka aamu pienimuotoiset treffit tuolla alhaalla. Aloin huomaamaan, miten järkyttävän turvallinen olo miulla on hänen kanssaan.
Ensin pariskunta syötti yhdessä kettuja. Sitten kerran Eveliina kysyi, saako tulla rakentamaan linnunpönttöä suntion vapaapäivänä.
– Koko ajan syveni tää meijän juttu. Huomattiin, että ollaan rakastuttu, mutta kumpikaan ei uskaltanu kertoa sitä toiselle. Sitten mie sanoin, että rakastan sinnuu ja hää sanoi, että rakastaa minnuu.
– Jos totta puhutaan,niin ihastuin Markoon heti, kun näin hänet ensimmäisenä työkokeilupäivänä Talvisalon hautausmaalla, tunnustaa laboratorioalaa Espoossa opiskeleva Eveliina.
Rakkaustarina etenikin niin, että pariskunta läksi yhdessä kiinnittämään pienoismallia puuhun Savonlinnan Seurahuoneen eteen. Väliin mahtuu kosinta.
Kosinta ja sormusten vaihtaminen tapahtuivat Kirkkoniemen kellotapulissa.
– No mie kun olen tällainen romantikko, niin kysyin, että haittaisko sinnuu, että haettais sormukset, polvistuin hänen eteensä ja kosin.
Kaiken kaikkiaan Ruuskasen lintuhuviloita on kymmeniä eri puolilla Savonlinnaa.
Rakennukset huokuvat tarinoita. Yksi Savonlinnaan ripustetuista lintuhuviloista onkin Eveliinan ja Markon rakkauspönttö. Sitä leimaa kantaa Savonlinnan kauppahallista tehty upea pienoismalli, jonka pariskunta kävi yhdessä ripustamassa puuhun tänä keväänä.
Historiaa ei tallenneta hetkessä. Matkailijahotellin pienoismallin rakentaminen vei 300 tuntia. Olavinlinnan lintuhuvila vei puolet ajasta. Mikä linnunpöntöistä on oma suosikki? Savonlinnalainen haudankaivaja ja itetaiteilija katsoo eteenpäin.
– Se, mitä mie oon tekemässä.
Marko Ruuskasta ja ja Eveliina Lemistä yhdistävät sydämet ja linnunpönttö eli yhteinen arvomaailma.
Tiina Ojutkangas, teksti
Timo Seppäläinen, kuvat ja video
Vau mikä juttu; sen aihe ja henkilöt. Jee.