”Musiikilla on kova voima” – kulttuurisen vanhustyön näytöt ovat kiistämättömät, toimintaa kehitetään useissa kunnissa

Joulukuu on kiireistä aikaa Porvoonseudun musiikkiopiston rehtorille Felix von Willebrandille. Tiedossa on joulukonserttikiertue Lohjan seudun palvelukodeissa. Jouluista musiikkia viedään sinne, mistä kuntalaisten voisi olla ylivoimaista lähteä itse muualle nauttimaan musiikista.

– Puitteet laitetaan kauniiksi. Vuoteessakin olevat tuodaan konserttiin. Se on hienoa arvostusta ikäihmisiä kohtaan, von Willebrand sanoo.

Ikäihmisten kohtaaminen musiikin kautta on von Willebrandille tuttua. Hän toimii myös Lohjan kaupunginorkesterin intendenttinä ja on ollut vaikuttamassa kulttuurisen vanhustyön lisäämiseen niin läntisellä kuin itäisellä Uudellamaalla.

Kulttuurisessa vanhustyössä kunnan sote-palvelut tekevät yhteistyötä kulttuuripuolen kanssa. Elämyksiä tuodaan sellaisiin paikkoihin, joista on vaikea lähteä esimerkiksi konserttiin.

Joulukuun Kuntalehdessä Sipoon vanhuspalvelujen johtaja Helena Räsänen vakuuttaa, että kulttuurielämyksellä on todellinen parantava voima: päivällä konsertissa ollut muistisairas on illalla virkeämpi kuin tavallisesti, vaikkei edes välttämättä muista olleensa konsertissa.

Sipoo on yksi kunnista, joissa von Willebrand vaikuttaa muun muassa ikäihmisille suunnattujen konserttien kautta. Muusikot ovat ammattilaisia Porvoonseudun musiikkiopistosta tai Lohjan kaupunginorkesterista.

Musiikki viedään palvelutaloihin, osastoille, jopa yksityiskoteihin.

Myös von Willebrand on nähnyt musiikin vaikutuksen.

– Olen joskus sanonut, että olemme herättäneet pari ihmistä henkiin. Omahoitajien kuvauksen mukaan jalat, kädet ja huulet ovat alkaneet liikkua sellaisilla potilailla, jotka eivät ole kuukausiin liikkuneet, von Willbrand sanoo.

– Musiikilla on kova voima.

Henkilökunnan osaaminen käyttöön

Kulttuurista vanhustyötä tehdään määrätietoisesti monissa kunnissa. Viime keväänä Rovaniemi pestasi kulttuurituottajan ikäihmisten palveluille. Myös Seinäjoella on oma koordinaattorinsa ikäihmisten kulttuuripalveluille.

Kulttuurin hyöty tunnistetaan, mutta usein vaatii tietynlaista oikeaa asennetta ja tarmokkuutta, halua ja kykyä verkostoitua, jotta kunnan sote- ja kulttuuritoimialat löytävät asiassa toisensa.

Tätä yhteistyötä on koetettu lujittaa opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoimassa AILI-verkostohankkeessa, jossa 13 kuntaa on sparrannut toisiaan sote- ja kulttuurityön yhdistämisessä. AILI kuuluu prosenttiperiaatteen laajentamisen kärkihankkeen kehityshankkeisiin.

Hankkeessa on myös koulutettu sote-henkilökuntaa kulttuuriseen kirjaamiseen. Se tarkoittaa, että potilastietoihin kirjataan myös kaikki kulttuuriset tapahtumat, kuten esimerkiksi konsertissa käynti tai vaikka vain siveltimen veto. Pienelläkin kokemuksella voi olla suuri vaikutus esimerkiksi muistisairaan vointiin.

Kirjaamisella toivotaan saavutettavan mustaa valkoisella siitä, että kulttuuri todella vaikuttaa. Vaikuttavuuden osoittaminen on olennaisen tärkeää kulttuurin hyväksymisessä osaksi hoitoa.

– Merkittävä syy kulttuurin vähäisyyteen osana hoitoa on suomalainen kulttuuri, jossa ei-lääketieteellisiä menetelmiä ei juuri hyväksytä käyttöön. Kulttuuriselta toiminnalta puuttuu riittävä tieteellinen näyttö – vaikka arkikokemukset osoittavatkin toista, sanoo Kuntaliiton sote-yksikön johtaja Tarja Myllärinen.

– Ikääntyneiden hoidossa on viime vuosina keskitytty kiistelemään hoitajamitoituksista ja vasta viimeisimmässä vanhuspalvelujen laatusuosituksessa puhutaan asiakastyöhön osallistuvan henkilöstön osaamisen täydestä hyödyntämisestä,  viriketoiminnan ohjaajista ja muista asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitämiseen osallistuvista työntekijöistä, jotka voidaan tietyin edellytyksin lukea henkilöstömitoitukseen. Tämä mahdollistaisi kulttuurin tarjoamista yksikön asiakkaille.

Kyse on myös tasa-arvosta

Syksyllä Sipoossa toteutettiin konserttisarja maaseudun kylissä.

Ideana oli viedä kulttuuria sinne, mistä ihmisten ei ole helppo lähteä kulttuurin äärelle. Konserttisarjan mahdollisti paikallisen yrityksen tuki.

Vaikka ilon tuomiseen ei tarvita suuria rahasummia, raha on usein tiukassa. Tässäkin korostuu verkostomaisen johtamisen tärkeys. Kyläkonserttien sarjassa eritäin suuressa roolissa olivat vapaaehtoiset kyläläiset, Helena Räsänen sanoo.

Luovuuttakin tarvitaan, myös järjestelyissä.

– Kerran järjestimme konsertin Sipoon Nikkilässä paikassa, jossa oli paljon rappusia. Sinne ei päässyt pyörätuolilla. Pyysimme paikallisen vapaapalokunnan apuun. He kantoivat 70 ikäihmistä rappuset ylös musiikin äärelle. Ja kantoivat myös alas. Se oli hyvää harjoitusta myös heille, von Willbrand muistelee.

Taide- ja kulttuuriyhteistyö vaatii pienen määrärahan varaamista, von Willebrand sanoo.

– Kysymys on hyvin pienistä määrärahoista hyötyyn nähden.

– Lisäksi voidaan hakea yritystukia. Uskon että tälle on nyt hyvä ilmapiiri. Ikäihmisten parissa tehtävä kulttuurityö alkaa levitä.

Hän arvioi hallituksen tavoitteen kulttuurin saatavuuden ja saavutettavuuden lisäämisestä toimineen.

– Monet ovat hakeneet ja saaneetkin rahaa. Ehkä nyt on herätty laajemmin siihen, että kulttuuria pitää viedä laitoksiin, joista ihmiset eivät pääse konsertteihin.

Kulttuuria pitää tarjota käveleville ihmisille, ja sitä pitää tarjota myös laitoksiin. Kyse on tasa-arvosta, von Willebrand muistuttaa.

Lisää Sipoon vanhuspalvelujen kulttuurityöstä ja kulttuurisesta vanhustyöstä tuoreessa Kuntalehdessä.