Arkistosta: OAJ:n Katarina Murto huolissaan: Nykypäivän opettaja on myös ”terapeutti, kuraattori ja psykologi”
- Opettajat eivät toimi vain opettajina, vaan nykyään myös esimerkiksi terapeutteina, kuraattoreina ja psykologeina – ikään kuin terveyden ammattilaisina, ja näin ei tietenkään pidä eikä voi olla, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto. (Kuva: Liisa Takala)
Kuntalehden verkkouutisoinnin joulutauon aikana julkaisemme artikkeleja vuoden 2022 painetusta lehdestä. Tämä artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 8/2022.
Teatterikorkeakoulun seitsemännen kerroksen valtavan tanssisalin matolla hyppii pitkähiuksinen vaalea nainen – paljain jaloin.
– Tulee ihan mahtava fiilis, tekee mieli tanssia, nainen hihkuu nauraen ja kiipeää ketterästi ikkunalaudalle kuvausta varten.
Selvästi ammattitanssija!
Hän on Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n uusi puheenjohtaja Katarina Murto.
Murto ei todellakaan ole tanssisalissa ensimmäistä kertaa.
Kolmivuotiaana satubaletista alkanut harrastus johti hänet opiskelemaan tanssia Teatterikorkeakouluun ja myöhemmin tanssitaiteen lehtoriksi juuri tähän rakennukseen Helsingin Sörnäisissä.
– Tässä salissa olen opettanut lukuisia kertoja, Murto katselee hymyillen ympärilleen.
Koulu sopii hyvin tapaamispaikaksi, koska opettajatausta tuntuu Murrosta nyt entistä tärkeämmältä. Hän nostaa sen OAJ:n tehtävässään mielellään esille.
Onhan hän opettanut tanssia lapsille, nuorille, korkeakouluopiskelijoille ja ammattilaisille sentään kymmenen vuotta.
Palkkaeroja kuromaan
Akavan työmarkkinajohtajana toiminut Murto valittiin OAJ:n pitkäaikaisen puheenjohtajan Olli Luukkaisen tilalle nelivuotiskaudelle toukokuussa.
Murto astui OAJ:n johtoon murroskohdassa.
Kunta-alan palkkaratkaisu syntyi kesäkuun alussa sovittelulautakunnan ehdotuksen pohjalta.
Sen piirissä on noin 300 000 palkansaajaa eli kaksi kolmasosa kuntapuolen työntekijöistä. Hoitajaliittojen Sote ry hylkäsi ehdotuksen jo aiemmin.
Sopimukseen pääsivät työntekijäpuolen neuvottelujärjestöt Juko ja Jau sekä työnantajapuolen Kunta- ja hyvinvointialojen liitto KT.
Murto sanoo olevansa erittäin tyytyväinen lopputulokseen.
Neuvotteluthan olivat vaikeat.
– Tämä vaati todella paljon kompromissikykyä ja ratkaisuhalukkuutta kaikilta osapuolilta, hän kiittelee.
Kolmivuotinen sopimus takaa tänä vuonna kahden prosentin palkankorotuksen ja puolen prosentin keskitetyn järjestelyerän.
Ensimmäiset korotukset tulivat jo kesäkuussa.
Murto painottaa, että palkkaohjelma, jolla yritetään kuroa kiinni palkkaeroa muun muassa vientialoihin, on OAJ:lle tärkeä.
Ohjelmaan sisältyy noin prosenttiyksikön vuosittainen pääasiassa paikallinen erä. Vuosien 2023 ja 2024 osalta palkankorotukset on sidottu vientialojen sopimiin palkankorotuksiin.
– Nyt pystymme paremmin edistämään myöskin opettajien työn vaativuutta, osaamista ja koulutusta vastaavaa palkkakehitystä.
Jos hoitajaliitot saavat muuta kunta-alaa paremmat korotukset, aloitetaan neuvottelut uudelleen kaikkien kanssa.
– En halua arvostella Sote ry:n ratkaisua, mutta hämmästelen sitä, että he haluavat irtautua järjestelmästä, Murto sanoo.
Hänen mielestään on tärkeää, että kunta-alan neuvottelujärjestelmä pysyisi kasassa.
– Ei ole etu, jos neuvottelujärjestelmä rapautuu. Siellä on vastassa kuitenkin sama työnantajajärjestö eli KT.
Työvoimaa tarvitaan
Opettajien noin viikon mittainen lakko toukokuun alussa oli historiallinen: edellisestä opettajien lakosta on melkein 40 vuotta.
Lakossa oli 20 000 OAJ:n jäsentä kymmenessä kaupungissa. Se sulki kouluja, päiväkoteja ja oppilaitoksia. Helsingissä ja Tampereella lakon piirissä oli myös yksityisiä oppilaitoksia.
Työtaistelutoimille on Murron mukaan tullut positiivista palautetta niin OAJ:n jäsenten piiristä kuin ulkopuoleltakin. Jäsenten keskuudessa oli hänen mukaansa erittäin vahva yhtenäisyys.
– Haluttiin positiivisella ja asiallisella tavalla tuoda esiin, että nyt on aidosti aika paremmille palkoille. Ulkopuoleltakin on tullut ymmärrystä. Kyllä opettajien työtä arvostetaan.
Kunta-alan palkankorotusten on kuitenkin uhkailtu johtavan palkkakierteeseen, jos muut alat alkavat vaatia yhä suurempia korotuksia. Tyrmistyneitä kommentteja on kuultu usealta taholta.
Murto ei haluaisi vastakkainasettelua kunta-alan järjestöjen eikä myöskään kunta-alan ja vientialojen välillä.
– Toivoisin vientialoilta ymmärrystä nyt tehdylle ratkaisulle, koska kunta-alalla on niin selkeää palkkojen jälkeenjääneisyyttä. Me tarvitsemme julkisen sektorin työntekijöitä. Ei tämä maa pyöri pelkästään vientisektorin voimin.
On myös ihmetelty, miten kunnat selviävät palkankorotuksista.
Murto ei usko, että kuntien talous olisi niin pahassa jamassa, etteivätkö ne selviäisi sovituista palkankorotuksista.
– Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa olla huolehtimatta opettajien ja kunta-alalla työskentelevien palkkakehityksestä. Täytyy turvata se, että kunta-alalla on työvoimaa. Erityisesti varhaiskasvatuksessa työvoimapula on aivan valtaisa.
Liian suuri vastuu
Uudella OAJ:n puheenjohtajalla vaikuttaa olevan melkoinen urakka käsillä. Kaikilla tasoilla varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin on sama ydinkysymys: miten ja mistä saadaan lisää resursseja?
Eniten Murtoa huolettaa koulutuksen perusrahoitus.
– Rahaa tarvitaan ehdottomasti lisää. Meillä ei ole varaa olla huolehtimatta meidän koulutusjärjestelmästämme.
OAJ:n jäsenten työolojen ja työhyvinvoinnin kohentaminen ovat palkkakehityksen ohella päällimmäisenä Murron hankelistalla.
Arjen työhön on tuonut lisätaakkaa se, että ryhmäkoot monissa kouluissa ovat tosi isot.
Murto muistuttaa, että oppimisen erot ja ongelmat näkyvät jo varhaiskasvatuksessa, joten pätevien opettajien saanti varhaiskasvatukseen olisi ehdottoman tärkeää.
Peruskoulussa ja toisella asteella oppimisen erot vain korostuvat ja näkyvät entistä laajemmin.
Myös psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet.
– Erityisen tuen tarve on iso ja kasvaa koko ajan. Nyt tuki ei toimi tarpeeksi hyvin.
Jokaisella tasolla, myös varhaiskasvatuksessa, tarvittaisiin erityistä tukea ja erityisopettajia.
Opettajille on sysätty hänen mielestään aivan liian suuri vastuu perustehtävän lisäksi.
– Opettajat eivät toimi vain opettajina, vaan nykyään myös esimerkiksi terapeutteina, kuraattoreina ja psykologeina – ikään kuin terveyden ammattilaisina, ja näin ei tietenkään pidä eikä voi olla.
Hankkeet uuvuttavat
Opettajien työmäärä on Murron mukaan kasvanut myös muista syistä.
– Jatkuvasti on tullut uusia velvoitteita ja byrokratia on lisääntynyt.
Erilaisilla hankkeilla, joita pannaan liikkeelle esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriössä, tarkoitetaan useimmiten hyvää, mutta niiden toteuttaminen voi käydä raskaaksi.
Murron mielestä joitakin hankkeita ja kokeiluja voidaan tietysti kehittää, mutta niitä on tullut hänen mukaansa viime vuosina todella paljon.
– Ne kuormittavat opettajia liikaa. Useinhan ne tuovat lisätyötä varsinaisen työn päälle. Entisiä hankkeita ei ehditä saada päätökseen eikä tiedetä niiden vaikuttavuutta, kun tulee jo uutta, hän harmittelee.
Vaikka opettajat ovat melko uupuneita, Murto muistuttaa, että he ovat hyvin sitoutuneita työhönsä.
– Opetusalalla työskentelevät ovat tunnollisia ja sitoutuneita. Työ on äärimmäisen palkitsevaa. Mutta kuormitus näkyy jo niin huolestuttavasti, että se vaikuttaa jaksamiseen.
Huoli opiskeluhuollosta
Vuodenvaihteessa toteutuva hyvinvointialueuudistuskin askarruttaa Murtoa.
– Kun opiskeluhuolto siirtyy hyvinvointialueiden vastuulle, toimiiko integrointi kouluihin? Nytkin on vaikeaa saada kouluille koulupsykologeja ja kuraattoreita, joita ilmiselvästi tarvitaan.
Opiskeluhuoltoon kuuluvat kuraattoreiden, psykologien ja kouluterveydenhuollon palvelut. Ne toteutetaan uudistuksen aikanakin edelleen kouluilla ja oppilaitoksissa.
OAJ ei aikoinaan kannattanut opiskeluhuollon siirtoa hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Murron mielestä siirtoa ei olisi pitänyt tehdä.
– Nyt pitää varmistaa, että opiskelijahuolto toimii ja oppilaat saavat riittävästi tukea kouluihin. Opettajien pitää saada keskittyä opettamiseen.
Opettajien lapsi
Liikunnallisuus ja opettajuus ovat Murrolla verissä, sillä vanhemmat olivat Pieksämäellä liikunnanopettajia.
– Isä oli OAJ:n hallituksessakin, Murto kertoo.
Opettajien lapsena oli Murron mielestä ”ihanaa”, ja hän piti koulunkäynnistä ylitse kaiken. Murto ui kilpaa koko peruskoulun ajan, mutta harrasti myös muuta urheilua laidasta laitaan.
– Yläasteella tanssi vei yhä enemmän aikaa. Isä jaksoi kuljettaa minua viikoittain Varkauteen harjoituksiin ja kävi itse silloin uimassa.
Kuopion musiikkilukiossa oli tanssilinja, jonne Murto halusi ja pääsi.
– Perjantaisin matkustin pyykkikassin kanssa kotiin Pieksämäelle ja sunnuntaina ruokakassin kanssa takaisin, hän muistelee.
Tanssiopinnot veivät Helsinkiin, mutta jossain vaiheessa hänellä heräsi into opiskella oikeustieteitä. Hän pääsi Helsingin yliopistoon.
Kun kolmen vuoden lehtorin virka tanssitaiteen laitoksella päättyi, hän pohdiskeli, että oli saavuttanut jo paljon taidealalla. Hän mietti myös sitä, kuinka pitkään jaksaisi niin fyysisellä alalla.
– Minulla oli syttynyt intohimo juridiikkaan ja oikeustieteeseen, joten päätin suorittaa opinnot loppuun.
Ay-toiminta imaisi
Murto ehti työskennellä vähän aikaa asianajotoimistossa, kun SAK:laisessa Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitossa aukeni juristin paikka. Koska Teme edustaa tanssijoita, tanssinopettajia ja teatterialan ammattilaisia, paikka tuntui kuin tehdyltä hänelle.
Hän sai sen.
– Ay-toiminta imaisi minut mennessään. Koin, että se on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Temessä sain juristina tehdä kaikkea.
Hän pääsi esimerkiksi työehtosopimusten neuvottelutoimintaan kiinni, jäsenneuvontaan ja kouluttamiseen.
Sieltä ura eteni keskusjärjestötasolle SAK:n ja STTK:n kautta Akavaan.
Murto ei näe mitään outoa siinä, että hän on työskennellyt kolmessa keskusjärjestössä.
– Eivät ne niin erilaisia ole, vaikka toimintakulttuureissa on eroja. Ne ovat kaikki palkansaajajärjestöjä, ja minä olen aina tehnyt asioita edunvalvonta edellä. Olen aina tehnyt työmarkkinapolitiikkaa, en politiikkaa, hän kuittaa.
Yhtenäisempi OAJ
OAJ:n puheenjohtajuus tuli Murrolle puun takaa.
Hän oli viihtynyt erinomaisesti Akavassa, mutta sitten hän sai useita pyyntöjä lähteä ehdolle.
Vaakakupissa painoi se, että OAJ:n puheenjohtajuus on niin merkittävä edunvalvontatehtävä ja myös se, että OAJ edustaa opettajia ja opetusalaa.
– Sehän on minun lähtökohtani, josta olen aloittanut työurani.
Valinta oli selvä ensimmäisellä äänestyskierroksella.
– Ja tässä sitä nyt ollaan.
OAJ on yhdistysten yhdistys eli siellä on muun muassa varhaiskasvatuksen opettajia, yleissivistäviä opettajia, ammatillisia opettajia ja yliopistosektorin opettajia.
Murto haluaa, että OAJ olisi entistä yhtenäisempi.
– Yhtenäisyys tarkoittaa sitä, että olemme sisäisesti yhtenäisiä, mutta näytämme myös ulos päin yhtenäiseltä ja meillä on yhteinen päämäärä. Ja minun tehtäväni on edistää kaikkien ammattiryhmien edunvalvontaa.
Murron missio on, että neljän vuoden kuluttua OAJ on entistä vahvempi, yhtenäisempi, vaikuttavampi ja tehokkaampi työmarkkinajärjestö.
– Silloin olen pystynyt lisäämään opetusalalla työskentelevien arvostusta ja merkitystä myös käytännössä. Kyllä tuloksia pitää tulla.
Murto on innoissaan siitä, että OAJ:ssä hän pääsee taas palkka- ja työehtoneuvotteluihin ja voi olla suoraan yhteydessä jäseniin.
– Minähän nautin neuvottelutoiminnasta.
Vau!
Tanssi on Murrolla jäänyt, mutta Teatterikorkeakoulun tanssisalissa polte tanssiin taitaa vähän palata.
– En ole käynyt täällä pitkään aikaan, ja tuli sellainen vau-efekti. Onhan ollut aivan upeaa olla täälläkin töissä.
On kuitenkin aika siirtyä arkeen.
Hän kävelee ryhdikkäänä – kuin tanssija – kadun reunaan odottamaan taksia.
Pasilassa odottaa OAJ:n hallituksen kokous.
Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 8/2022.
