OKM:n Sivistyskatsaus: Oppimistason lasku Suomessa poikkeuksellisen nopeaa
Koulutuksen rahoituksen rakenne on muuttunut erityisesti yleissivistävän koulutuksen rahoituksen pienennyttyä voimakkaasti 1990-luvun laman aikana ja jäätyä aiempaa matalammalle tasolle.
Perusopetuksen oppimistulokset ja väestön koulutustaso ovat laskeneet jo muutaman vuosikymmenen ajan ja lasku on ollut kansainvälisesti poikkeuksellisen nopeaa, käy ilmi tänään julkaistista opetus- ja kulttuuriministeriön Sivistyskatsauksesta.
– Nyt olemme tilanteessa, jossa aiemmilla vuosikymmenillä tehdyillä päätöksillä aikaan saatu koulutustasonnousu on tulossa päätökseen ja eläkkeelle jäävät ikäluokat ovat lähes yhtä koulutettuja kuin työmarkkinoille tulevat. Tämä hidastaa koulutustason nousua merkittävästi. Nuorten koulutustaso on meillä laskenut alle kehittyneiden maiden keskitason, ja työikäisen väestön koulutustaso tulee laskemaan alle OECD-maiden keskitason, kansliapäällikkö Anita Lehikoinen kirjoittaa Sivistyskatsauksen esipuheessa.
Lajissaan ensimmäisellä Sivistyskatsauksella opetus- ja kulttuuriministeriö aloittaa koko hallinnonalan kattavien säännöllisten tilannekuvaraporttien julkaisemisen.
Katsauksen mukaan sivistyssektorin kehitys viime vuosikymmenten aikana jakautuu selvästi kahteen jaksoon: 1990-luvulla päättynyttä kautta luonnehti sivistyspalvelujen laajeneminen ja tasa-arvoistuminen, siitä eteenpäin alkanutta jaksoa leimaa useilla osa-alueilla tilanteen heikkeneminen ja palvelujen käytön polarisaatio.
Sivistyskatsauksen mukaan vuosikymmenten heikkenemiskehitys ei ole käännettävissä yhden vaalikauden aikana.
-Vaikka kehityksen suunta saataisiin nopeasti käännettyä, kestää oppimistulosten jo toteutuneen laskun kiinnikurominen kauan, katsauksessa todetaan.
Oppimistulosten lasku poikkeuksellisen nopeaa
Sivistyskatsauksen mukaan lukutaidon ja matematiikan osaaminen vahvistuivat Suomessa 1960-luvulta 1990-luvulle saakka ja saavuttivat kansainvälisen kärkitason 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteen oppimistulosarvioinneissa.
Vuosituhannen vaihteessa alkanut oppimistulosten lasku on Suomessa ollut kansainvälisesti poikkeuksellisen nopeaa ja useissa tutkimuksissa todettu lukutaidon ja matematiikan osaamisen heikkeneminen vastaa yli vuoden, joissain aineistoissa kahden vuoden, oppimista. Nuorten oppimistulokset ovat huomattavasta laskusta huolimatta Suomessa yhä kansainvälisesti vertaillen hyviä monissa kansainvälisissä arvioinneissa.
Sosiaaliseen taustaan liittyvät erot oppimistuloksissa ovat nousseet aiempaa korkeammalle. Samalla sukupuolten oppimistuloserot ovat kansainvälisesti poikkeuksellisen korkealla tasolla. Ero on kasvanut edelleen 2000-luvulla.
Koulutustaso laskussa
Väestön koulutustaso on ollut laskussa jo muutaman vuosikymmenen. Vuonna 1978 syntyneet ovat koulutetuin ikäluokka. Nykyiset 30-vuotiaat eivät todennäköisesti koskaan saavuta vastaavaa koulutustasoa kuin 1978 syntyneet. Sen sijaan 2010-luvun jälkipuoliskon suotuisa kehitys korkeakouluopintojen aloittamisessa näkyy jo siinä, että alle 28-vuotiaat ovat 2020 koulutetumpia kuin vuonna 2010. Näyttää siltä, että 1990-luvulla syntyneiden koulutustaso voi nousta 1970-luvun lopulla syntyneiden koulutustasoa korkeammaksi.
Koulutuksen rahoituksen rakenne on muuttunut erityisesti yleissivistävän koulutuksen rahoituksen pienennyttyä voimakkaasti 1990-luvun laman aikana ja jäätyä aiempaa matalammalle tasolle. Samaan aikaan erityisen toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitus vahvistui ja jäi pysyvästi aiempaa korkeammalle tasolle. Yliopistojen rahoitus suhteessa bruttokansantuotteeseen on pysynyt viime vuosikymmeninä varsin vakaana.
Anita Lehikoinen toteaa, että Sivistyskatsaus pyrkii antamaan kuvan sektorin pitkän aikavälin kehityksestä ja tekemään näkyväksi kehityksen suuntaa.
-Yhteinen tilannekuva tekee mahdolliseksi päätöksenteon sumuiseksi muuttuneessa toimintaympäristössä.
-Katsauksen tavoitteena ei ole esittää toimenpiteitä, eikä asettaa esiin nousevia haasteita tärkeysjärjestykseen. Tarkastelu nostaa näkyviin eräitä, osin kiireisiäkin haasteita, jotka tulevan hallituksen on otettava huomioon asettaessaan yhteiskuntapoliittisia tavoitteitaan ja valitessaan poliittisia painopisteitään.
Perusopetus on laitettava uusiksi. Kun ei ole tullut kunnon pohjia ensimmäisten vuosien aikana, alkaa kaiken oppiminen tuntuu vaikealta syöden motivaatiota.
Nykyään ei näytä olevan väliä siitä, osaako oppilas perusopetuksen toisen vuosiluokan päättyessä kunnolla lukea, kirjoittaa ja laskea. Nämä ovat perustaidot, jos ei osata, niin on jätettävä luokallaan, siis kertaamaan. Ei siis jatketa 3 vuosiluokille ilman näitä vakiintuneita taitoja.
Luokallaan jättämisestä en puhu esim älyllisen kehitysvamman omaavista oppilaista, joille on tehtävä omat yksilöllistetyt oppimissuunnitelmat. Puhun yleisopetuksen oppilaista.
Nykyisen hallituksen päätös pakottaa istumaan koulu penkillä 18-vuotiaaksi on tehty väärin perustein. Ei kukaan todella koulunkäyntiin ”kypsynyt” motivoitumaton aikuisiän kynnyksellä oleva, koe lisävuotta muuta kuin kiusaamisena. Ei sillä pelasteta nuoria syrjäytymästä.
Perusopetuksen ensimmäisten vuosien aikana tehdyllä kertaamaan jättämisellä voi oppilaan vanhempien mielissä olla negatiivinen ja syrjivä kuva, mutta itseasiassa se on oppilaan pelastus ja myöhemmin siitä kiittävät niin oppilas kuin vanhempansa. Eläköityneenä rehtorina tästä on myös kokemusta.