Oppimateriaaleista säästävä valtio heittää jälleen pallon koulutuksen järjestäjille – jatkuuko koulutusleikkauksen kompensointi kunnissa, kuten tähänkin asti?
Kehysriihen päätöksessä oppimateriaalin maksuttomuuden ikärajan laskusta ei ole julkisen talouden säästöstä, vaan pelkästään valtiontalouden säästöstä ja uusista lisäkustannuksesta kunnille, Kuntaliiton Kyösti Värri sanoo. Kuva: Markus Torvinen
Kuntaliiton lukiokoulutuksen erityisasiantuntija Kyösti Värri pitää hallituksen linjausta toisen asteen oppimateriaaleista yllättävänä.
Kehysriihessä päätettiin, että toisen asteen opiskelijan oikeus maksuttomaan oppimateriaaliin rajataan sen vuoden loppuun, jonka aikana opiskelija täyttää 18 vuotta.
Tuoreeltaan linjaus herätti ällistystä, pettymystä, suuttumustakin. Ennen kaikkea se herätti hämmennystä: on tehty päätös leikata koulutuksesta, mutta käytännön toimeenpano on auki.
Hämmentyneitä ovat olleet erityisesti koulutuksen järjestäjät.
-Valtion kannalta teknisesti helppo juttu, mutta pallo heitetään kunnille ja koulutuksen järjestäjille, että miten aiotte toimia, sanoo Kuntaliiton lukiokoulutuksen erityisasiantuntija Kyösti Värri.
-Tämä tulee aiheuttamaan aika lailla päänsärkyä kentällä. Oppilaitokset ovat ihmeissään, hämmennys on kova.
”Hyvin ristiriitainen lausunto”
Kuten muitakin kehysriihen päätösten, myös oppimateriaaleja koskevan päätöksen kohdalla hallitus on selitellyt jälkeenpäin, mitä käytännössä tulee tapahtumaan. Tai voi tapahtua, sillä päätösten toteutuksen virkamiesvalmistelu ei ole alkanut.
Opetusministeri Anna-Maja Henriksson, r., sanoi lauantaina Helsingin Sanomille, että hänen käsityksensä mukaan opiskelijoilta ei tultaisi ottamaan tietokoneita ja muita maksuttomia oppimateriaaleja kesken lukuvuoden, kuten monet ovat pelänneet.
-Opetusministeri Henriksson on kertonut, että kun hallitus päätti kehysriihessä oppivelvollisten koulutuksen maksuttomuuden ikärajan laskevan sen vuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 18 vuotta, kyse on puhtaasta säästötoimesta. Säästö julkiseen talouteen tarkoittaisi kuitenkin sitä, että sekä kunnat että valtio toimivat kehysriihilinjauksen edellyttämällä tavalla, Kyösti Värri muistuttaa.
– En epäile, etteikö valtiolle synny säästöä. Valtion kannaltahan asia on yksinkertainen: hallitus valmistelee syksyyn mennessä säädösmuutokset eduskunnalle ja leikkaa koulutuksen järjestäjien rahoitusta.
Koulutuksen järjestäjät tulkitsevat tämän olevan vain tavallinen valtionrahoitusleikkaus, Värri sanoo. Ja kuten muun rahoitusleikkauksen kohdalla, ainakin osa kunnista pyrkii todennäköisesti kompensoimaan leikkauksen maksamalla omasta pussistaan. Niille kyse on monitahoisemmasta asiasta kuin teknisestä lakimuutoksesta.
Koulutuksen järjestäjät ovatkin muutoksen toteuttamisessa avainasemassa, Värri sanoo: rajaavatko ne maksuttomuuden samalla tavalla kuin valtio.
– Tähän saakkahan kunnat eivät ne ole suostuneet esimerkiksi ajamaan lukiokoulutuksen laatua ja saavutettavuutta alas, vaikka valtio leikkaa vuosittain toista sataa miljoonaa euroa lukiokoulutuksen rahoituksesta. Kunnat ovat siis kantaneet vastuuta ja kompensoineet vapaaehtoisesti valtion rahoitusleikkauksia.
Värri arvioikin, että myös opetusministeri Henriksson toivoo kuntien kompensoivan valtion tämänkin rahoitusleikkauksen.
– Ministeri totesikin itse eduskunnan kyselytunnilla, että vaikka valtio laskee maksuttomuuden ikärajaa ja leikkaa koulutuksen järjestäjien rahoitusta, koulutuksen järjestäjien ei hänen mielestään pitäisi rajata maksuttomuutta, vaan edelleen tarjota esimerkiksi maksuttomat tietokoneet myös maksuttomuusrajan ylittäneille. Tämä oli hyvin ristiriitainen lausunto.
Vanha tuttu kaava: kunnat kompensoivat leikkauksen
Värrin mukaan valtion menettelytapa alkaa olla kunnille kovin tuttu. Tekninen lakileikkaus osuu koulutukseen, ja kuntien odotetaan sopeutuvan ja kompensoivan leikkauksen.
Näin kuntakentällä tulkitaan myös kehysriihen päätöstä maksuttomuuden ikärajan laskusta.
– Tällöin kyse ei ole julkisen talouden säästöstä, vaan pelkästään valtiontalouden säästöstä ja uusista lisäkustannuksesta kunnille, Värri sanoo menettelytavasta.
Tänä vuonna lukiokoulutuksen rahoituksen 850 miljoonan euron kokonaisuudesta kunnat kantavat päävastuun 550 miljoonalla ja valtion osuus on 300 miljoonaa. Kokonaisuus jaetaan lukiokoulutusta järjestäville kunnille.
-Mutta sillä 850 miljoonalla ei pystytä pyörittämään lukiokoulutusta, vaan kunnat laittavat vielä vapaaehtoisesti toista sataa miljoonaa lisärahoitusta. Se 850 miljoonaa on jo leikattu rahoitus. Ei tässä ole sen ihmeempää: valtio lisäleikkaa rahoitusta ja katsoo, toimivatko kunnat kuten ennenkin laittamalla lisärahaa. Näin on toimittu tähän saakka, Kyösti Värri sanoo.
-Meillähän olisi toistasataa lukiota vähemmän, jos valtion yhdettätoista vuotta jatkuvat rahoitusleikkaukset olisi laitettu toimeen. Kunnat eivät ole suostuneet siihen.
Ainakin osa kompensoinee
Värri olettaa, että ainakin osa kunnista pyrkii kompensoimaan tämänkin valtion rahoitusleikkauksen ja tarjoamaan edelleen lainsäädännön rajausta laajemman maksuttomuuden.
– Kun valtio sysää tässäkin rahoitusvastuun talousvaikeuksissa oleville kunnille, on todennäköistä, että kaikki kunnat eivät pysty kompensoimaan tätä valtion lisäleikkausta.
-Käytännössä siis valtio on lisäämässä eriarvoisuutta toisen asteen koulutusta (lukio- ja ammatillinen koulutus) järjestävien kuntien välillä. Samoin eriarvoisuus niiden kuntien välillä, jotka joko järjestävät tai eivät järjestä toisen asteen koulutusta, lisääntyy valtion toimien johdosta.
Toistaiseksi ikärajamuutoksesta kuten muistakin päätöksistä on olemassa vain kehysriihen linjaukset. Säädösvalmistelua ei ole edes aloitettu.
-Sekä lukio- että ammatillisen koulutuksen järjestäjät tarvitsisivat kuitenkin hyvin nopeasti tiedon siitä, missä vaiheessa opintonsa aloittaneita opiskelijoita maksuttomuusrajan lasku tulisi koskemaan. Sillä on merkitystä mm. sekä leasing- että lisenssiaikoihin.
