”Se on sydäntä lämmittävää, kun lapsi lukee koiralle” – Wenno harjoittelee kirjastokoiraksi
Wenno ja Marjo Asikainen ovat hyvä työpari. Vilkas Wenno rauhoittuu, kun sille luetaan.
Timo Seppäläinen, kuvat
Savonlinnan kaupunginkirjastossa on kokemusta kirjastokoiratoiminnasta usean vuoden ajalta. Yksinkertaisuudessaan kysymys on siitä, että koira ohjaajineen menee kirjaston lukutilaan, kirjaston henkilökunta etsii lapsen kanssa kirjan ja sitten mennään lukemaan.
Ennen kuin lapsi menee lukemaan, kysytään tuleeko aikuinen mukaan. Yleensä ainakin ensikertalaisella on äiti tai isä mukana, mutta lapsi saa päättää asiasta. Aikuiselle kerrotaan, että viisitoista minuuttia on lapsen omaa aikaa.
Aikuinen ei puutu lukemiseen, ellei lapsi itse pyydä apua, kertoo kirjastovirkailija Marjo Asikainen, joka toteuttaa kirjastokoiratoimintaa myös oman koiransa 2,5-vuotiaan vilkkaan Wennon kanssa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Se on sydäntä lämmittävää, kuvailee Asikainen ihanan koiransa ja lukemista harrastavien lasten kohtaamista.
Wenno on kirjastokoirana uransa alussa. Lukemista harjoitellaan myös kotona, sillä luonnollisesti emäntä on kova lukemaan.
– Myö luetaan yhdessä sohvalla. Joskus myös ääneen. Wenno lukee myös omatoimisesti pöydälle unohtuneita Aku Ankkoja, nauraa Asikainen.
Varpu on jo kokenut kirjastokoira. Leena Nenonen ja Leo Pennanen pohtivat tämän päivän lukuhetkeä.
Lapsi lukee ja silittää
Mitä lukutilanteessa sitten tapahtuu? Koirakko eli koiran ohjaaja ja koira esittäytyvät. Jokaisella koirakolla on oma tyylinsä, miten tilanne etenee, mutta tietyt periaatteet ovat selvät.
– Ohjaaja esittelee koiran lapselle kuten ”Tässä on Wenno ja se tuli iloissaan kuuntelemaan, mitä sie luet”.
Koira pääsee työtunnelmaan, kun sille laitetaan tukikoirakkohuivi päälle.
– Sanoitan koiran kautta tilannetta lapselle. Wenno on innokas… Mihin sie haluat käydä istumaan. Haluatko koiran viereen vai jalkoihin, kuvailee Marjo Asikainen.
Asikainen istuu koiran vieressä, kun paikalla on kokemattomampi lukija. Koiran rooli vaihtelee.
– Joskus lapsi lukee ja lukee ja silittää. Välillä lukee enemmän tai vain silittää koiraa. Pääasia on lukeminen.
Lukuhetki kestää 15 minuuttia, jonka jälkeen kirjastolainen koputtaa hiljaa oveen ja kertoo että aika alkaa olla loppu. Nyt loppuu tarina, lapsi antaa yleensä koiralle herkun, kysellään tunnelmia. Sitten vaihtuu lukija.
– Kirjastolaisena kysyn, tykkäsikö koira tarinasta.
Savonlinnan kaupunginkirjaston lukuilloissa on yleensä kerrallaan kaksi koirakkoa ja yhdellä koiralla on kaksi lukijaa.
– Konkarikoirat pystyisivät hoitamaan koko tunninkin. Myös koiran ehdoilla pitää pystyä menemään. Jokainen tuntee oman koiransa.
Parhaillaan kirjastossa ollaan tekemässä ystäväkirjaa kirjastokoirista ja lapsista.
Henri Karvinen lukee Harry Potteria. Varpu nauttii silityksistä.
Mikael Kosmo lukee Pepsille Aku Ankkaa. Leena Aalto kuuntelee vieressä.
Lukemista ilon kautta
Kirjastoilla on oma tehtävänsä ja yksi on edistää lukemista. Siksi lasten ja nuorten lukemiseen motivoimisessa ollaan ihan ydintehtävässä. Miksi kirjasto tukee lukuharrastusta tällä tavalla?
– Lukemisen motivointi: kun lapsi käy lukemassa koiralle on erikoinen tapahtuma, josta voi puhua eteenpäin. Syntyy lukupuhetta. Iloisuuden kautta. Kaikki lapset ei pääse yksin kirjastoon, mutta kun on varattu aika, koko perhe pääsee paikalle.
Marjo Asikaisen mielestä edistää lukutaitotyötä, jos lapsi lukee edes vähän enemmän. Asikainen korostaa sitä, että tilanteessa ei arvostella lukutaitoa.
– Kukaan ei keskeytä eikä arvostele, pidetään vain positiivisena. Jos on lukuhaasteita, toivoisin, että tämä olisi lukijuudelle hyväksi.
Kirjastolaiset auttavat tarvittaessa löytämään sopivan kirjan, mutta moni tietää itsekin, mitä haluaa lukea.
– Jotkut tykkää lukea samaa kirjaa, että saa lukea samaa tarinaa. Harjoittelematta tässä lajissa ei kehity.
Lapsille koiran kanssa lukeminen on mieluista jopa silloin, kun kotona on oma koira. Yleensä lukukoiratoimintaan mukaan tuleminen on lapsilähtöistä. Myös kouluilla on tiedossa kirjastokoiravierailut, ja sitä kautta tieto kulkee.
– Enemmän sellaista kuulee, että mie haluan tuonne.
Lapsiperheet käyvät neuvolassa, joten sitä kautta voisi saada yhteistyötä. Kun lapset ovat koulussa, on mahdollisuus käydä kirjastoautossa. Yksi kysymys on siinä, miten heidät, jotka eivät käytä kirjastopalveluita, saadaan mukaan.
Usein toimintaan tullaan alakoulun ensimmäisiltä luokilta lähtien. Lapsi voi osata lukea vaikka kuinka hyvin. Lukukoiralle saa tulla lukemaan aikuinenkin. Pari kertaa on ollut aikuinenkin lukemassa tai teini-ikäisiä saattanut tulla kaverin kanssa.
– Joskus on pienempiä sisaruksia, jotka haluaa lukea. Vaikka ei ole kirjainten lukutaitoa, voi lukea ja saada lukukokemuksen. Ohjaan enemmän koiran mielentilaa rauhallisuuteen ja keskittymiseen. Se rauhoittaa myös lukutilannetta, sillä koira on se rauhoittava elementti. Kun ohjaa lasta kirjaan tarttumiseen, se tehdään sen koiran kautta. Ihmiset on tulkkeja sille koiralle.
Manuel Kosmolla ja Pepsillä sujuu yhteislukeminen hyvin.
Lukemisen ilosanoma
Mitä on tukikoirakkotoiminta?
Mielenterveysseuran tukikoirakkokoulutuksen käyneet koirakot vierailevat myös muualla kuin kirjastossa. Ne tekevät vierailuja muun muassa palvelutaloissa ja lasten kerhoissa.
Marjo Asikaisen mielestä lukemaan innostaminen ja lukuilon tuottaminen on tärkeä osa työtä.
– Koen henkilökohtaisesti tärkeänä, että pystyy lukemisen ilosanomaa viemään eteenpäin.
Lukeminen on niin kivaa.
Muuten tukikoirakkotoiminta on vapaaehtoistoimintaa, joka tuo mielekkyyttä harrastajille itselleenkin.
– Viime vuoden loppupuolelta aloitettiin harrastus Wennon kanssa. Koira tykkää tavata ihmisiä, saa jakaa koiran tuottamaa hyvää mieltä muillekin.
Minkälainen koira sitten sopii kirjastokoiraksi? Koira joka tykkää ottaa ihmisiin kontaktia, osaa rauhoittua ja pitää tykätä lapsista.
– Wenno on ystävällinen ja ihmisistä hyvinkin kiinnostunut ja ilmeikäs, on helppo sanoittaa tapahtumaa, jota lukemisessa tapahtuu. Wennon harjoitellessa hän ei ole kauhean rauhallinen.
Lukukoiratilanteessa on tärkeätä, että lapselle jää hyvä mieli ja tietysti koirallekin.
– En ole törmännyt sellaiseen, että ei olisi jäänyt hyvä mieli.
Livia Luukkainen on tottunut lukija ja kirjastokoira Varpu jaksaa keskittyä kirjaan.
Pepsi ottaa kirjastotyön rauhallisesti.
Wenno on vilkas nuori kirjastoharjoittelija.
Lempeä lukutunnelma
Eräänä tavallisena tiistai-iltana Savonlinnan kaupunginkirjastossa on lempeä tunnelma, kun kaksi lukukoiraa tulee töihin.
Leena Nenosen Varpu-koira aloittaa työvuoronsa klo 17.30. Ensimmäinen lukija on 8-vuotias Leo Pennanen, joka lukee Siniset sankarit -nimistä smurffikirjaa.
Leena Nenonen sanoo Leolle kannustavia sanoja.
– Kiva, että olet tullut lukemaan Varpulle. Varpu on varmaan innoissaan. Tuota kirjaa ei kukaan olekaan lukenut.
Vihreä huivi kaulassaan Varpu seuraa lukemista, haukottelee ja heilauttelee välillä häntäänsä.
– Varpu ihmetteli, että osasitpa sinä lukea hyvin.
Varpu-koiran seuraava lukija on 8-vuotias Livia Luukkainen. Haluatko, että Varpu on siun vieressä, kysyy Varpun emäntä.
Lukeminen alkaa sopuisasti, sillä Varpu koskettaa aluksi tassulla Liviaa ja käy sitten pitkäkseen. Siinä se sitten pötköttelee patjojen päällä.
Mahtaako Livialla olla kotonakin koirakaveri?
– Kotona on yksi. Sen nimi on Tico.
Livialle lukeminen on tuttua puuhaa ja lukeminen on kivaa.
– Luen melkein joka päivä, kertoo 8-vuotias.
Kello 18 jatkuu Varpun työpäivä, kun pian 11-vuotias Henri Karvinen saapuu lukemaan Harry Potteria. Satojen sivujen opus on Henrille tuttua lukemista.
– Tämä on viides osa. Joulukuussa aloin lukea sarjaa.
Jutun ilmestyessä on menossa jo kuudes kirja.
Varpu nauttii lukuhetkestä, sillä Henri silittelee koirakaveriaan samalla, kun lukee kirjaa. Viidentoista minuutin lukuhetki hurahtaa hetkessä, ja sivuja olisi vielä vaikka kuinka paljon.
– Varpu voisi olla tässä vaikka aamuun, hymyilee Leena Nenonen.
Nenonen on sydämellään mukana tärkeässä toiminnassa.
– On hienoa tarjota lukijoille mahdollisuutta saada iloita koiran seurasta lukuhetken ajan. Kirjastoon on aina kiva mennä lukuvuorolle koiran kanssa. Olen iloinen ja onnellinen, kun lapsella on kirja kädessä.
Lukuhetket ovat koiran työtä. Mutta emännän mukaan Varpu-koira ei tunnu väsyvän lukuhetkistä. Se osaa rauhoittua tilanteessa ja ottaa ilon irti silityksistä ja rapsutuksista. Lukeminen ei jää kirjastoon.
– Joskus otan lukiessani Varpun kainaloon sohvalle ja köllöttelemme siinä yhdessä.
Varpu on tehnyt päivän työn ja on aika antaa tilaa uudelle lukijalle ja uudelle koirakolle.
Leena Aalto ja kultainennoutaja Pepsi aloittavat työvuoronsa. Pepsi suhtautuu tehtävään tyynesti. Tällä kertaa se saa nauttia veljesten lukuhetkestä. Mikael ja Manuel Kosmo lukevat vuorotellen. 9-vuotias Mikael aloittaa lukemalla Aku Ankkaa.
Pepsi kuuntelee hartaasti ja nauttii yhteisestä sarjakuvahetkestä.
Viidentoista minuutin kuluttua tulee rauhalliseen huoneeseen tämän illan viimeinen lukija.
10-vuotias Manuel lukee kirjaa, jonka nimi on Naruto. Mistä kirja kertoo?
– Naruto tekee kaikenlaisia tyhmyyksiä.
Pepsin emäntä Leena Aalto kuvailee kirjastotyötä lämpimästi.
– Miusta on ollut ihana nähdä, kun lapsi tulee lukemaan koiralle. Vaikka heitä monesti ensin jännittää, koira rohkaisee olemuksellaan. On ihana kuulla, että lapsi, joka ei ole ennen uskaltanut lukea ääneen, uskaltaa lukea koiralle.
Leena Aalon mukaan Pepsi nauttii lukuhetkistä ja sen huomaa tänäkin iltana.
– Pepsi rakastaa rauhaisaa hetkeä kirjastolla vaikka onkin muuten aika hulivilineitonen, kuvailee juuri kolme vuotta täyttänyttä noutajaa. Meidän suhde Pepsin kanssa on niin luja, että uskoisin sen olevan tärkeää Pepsille, mikä on tärkeää miulle.
Fakta
Varpu
- omistaja Leena Nenonen
- 6-vuotias seiskarinkoira
- 3 vuotta kirjastokoirana
Pepsi
- omistaja Leena Aalto
- 3-vuotias kultainen noutaja
- alle vuoden tukikoirana
Wenno
- omistaja Marjo Asikainen
- 2,5 vuotias cockerspanieli
- puoli vuotta kirjastokoirana
Lue myös:
