Tutkimus: Muilta saadut esimerkit vaikuttavat siihen, miten vanhemmat suhtautuvat lapsen koulumatkaan
Jos ajaa kevytmoottoripyörällä kouluun, se ei ole aktiivinen koulumatka. Sen sijaan jos kouluun kävelee tai ajaa polkupyörällä, kyseessä on aktiivinen koulumatka. Kuva: Seppo Haavisto
Vastajulkaistun tutkimuksen yksi merkittävimmistä havainnoista oli, kuinka sosiaaliset normit vaikuttavat vanhempien päätöksiin. Jos vanhemmat uskoivat lapsen luokkatovereiden kulkevan aktiivisesti, he olivat todennäköisemmin taipuvaisia kannustamaan omaa lastaan kulkemaan jalan tai pyörällä koulumatkoilla.
– Tämä viittaa siihen, että positiivisten esimerkkien ja mallien esille tuominen voi olla tärkeä keino lisätä aktiivista koulumatkaliikkumista, psykologian väitöskirjatutkija Marianna Melin kertoo.
Lisäksi Turun yliopiston tiedotteessa kerrotaan tutkimuksen paljastaneen koulumatkan pituuden vahvan yhteyden kulkutavan valintaan.
Lyhyemmät koulumatkat lisäsivät selvästi todennäköisyyttä, että lapsi kulki aktiivisesti kouluun. Mitä pidempi matka oli, sitä useammin kulkumuodoksi valikoitui passiivinen vaihtoehto, kuten auto.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Tiedotteen mukaan yllättävä havainto oli, että vanhempien ilmastoon liittyvät huolenaiheet ja ympäristöön liittyvät asenteet eivät suoraan olleet yhteydessä siihen, kannustivatko he lapsiaan kulkemaan aktiivisesti.
Tulos viittaa siihen, että ympäristöystävällisyys syynä ei riitä motivoimaan vanhempia.
– Pikemminkin käytännönläheiset tekijät, kuten koulumatkan pituus ja motivoivana tekijänä liikunnan terveyshyödyt ja lasten kaverien kulkutavat, näyttävät olevan tärkeämpiä motivoivia tekijöitä edistämään lasten aktiivista koulumatkaliikkumista, Melin jatkaa.
Työkalu päättäjille
Tutkimus tarkasteli suomalaisvanhempien käsityksiä, asenteita ja käytännön tekijöitä, jotka vaikuttavat heidän päätökseensä rohkaista lapsiaan aktiiviseen liikkumiseen koulumatkoilla.
Tutkimustulosten perusteella aktiivisen koulumatkaliikkumisen edistämisessä voisi olla hyödyllistä keskittyä sosiaalisten normien vahvistamiseen, erityisesti tuomalla esiin positiivisia roolimalleja ja esimerkkejä.
– Tulokset tarjoavat välineitä päättäjille, opettajille ja terveysalan ammattilaisille, jotka pyrkivät edistämään lapsille terveellisempiä ja ympäristöystävällisempiä liikkumistapoja, toteaa Marianna Melin.
Tutkimuksen toteuttivat Turun yliopiston psykologian oppiaineesta väitöskirjatutkija Marianna Melin, yliopisto-opettaja, dosentti Jarno Tuominen ja professori Paula Salo.
– Fyysisesti aktiivinen liikkuminen kouluun on paitsi kestävää, myös lapsen terveyttä ja hyvinvointia tukevaa: se auttaa lapsia saavuttamaan suositellun päivittäisen liikunnan määrän ja vähentää samalla liikenteen hiilidioksidipäästöjä, Melin huomauttaa.
Lue myös:
