Työntekijöiden valtavaa potentiaalia ei ole hyödynnetty kunnolla Suomessa – näin voidaan vahvistaa työllisyyttä ja tuottavuutta
Toimintatapojen kehittäminen voi olla muillekin kuin oppimisvaikeuksien kanssa kamppaileville hyödyksi työpaikoilla, huomauttaa Johanna Stenberg. Kuva: Roni Risulainen
Suomessa yli miljoona ihmistä kokee oppimisen haasteita, jotka ovat yhteydessä työelämässä pärjäämisen vaikeuksiin ja riittävän tuen puuttuessa myös kasautuviin ongelmiin, kuten uupumiseen ja mielenterveysongelmiin.
– Oppimisvaikeudet ovat synnynnäisiä ja varsin pysyviä erilaiseen aivotoimintaan pohjautuvia tiedonkäsittelyn ongelmia, kehittämispäällikkö Johanna Stenberg sanoo.
– Arviolta joka viidennellä suomalaisella on oppimisen vaikeuksia ja niitä esiintyy kaiken ikäisillä ja kaikilla koulutustasoilla. Kun esimerkiksi lukeminen, laskeminen tai keskittyminen on tavallista vaikeampaa, opinnoissa ja työelämässä joutuu ponnistelemaan ja etsimään itselle soveltuvia toimintatapoja.
Stenbergillä on vuosien kokemus nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksien ja muiden kehityksellisten häiriöiden arvioinnista ja kuntoutuksesta.
Lisäksi hän on työskennellyt erikoissairaanhoidossa neurologisten potilaiden parissa.
Työntekijältä voi kysyä suoraan
Osa oppimisvaikeuksista jää lapsuudessa tunnistamatta, mikä voi lisätä niiden aiheuttamaa kuormitusta elämän aikana.
Työpaikoilla on tärkeää ymmärtää tiedonkäsittelyvalmiuksien moninaisuutta ja tarjota työntekijöille tarvittavaa tukea.
– Tuen muotoja pohdittaessa voi konsultoida ammattilaisia ja kysyä työntekijöiltä suoraan, millaisia joustoja ja tukitoimia he kaipaavat.
Oppimisen tuki työelämässä sisältää esimerkiksi tietoa, ohjausta ja validointia eli oppimisvaikeuksia kokevan henkilön asiallisen ja ymmärtävän kohtaamisen.
Oppimisvaikeuksien asianmukainen tunnistaminen ja tarpeen vaatiessa esimerkiksi erityisopettajan, psykologin tai lääkärin tutkimukset kuuluvat asiaan.
Työnantajan on hyvä arvioida yksilöllisen työn ja toimenkuvan muokkauksen mahdollisuudet, Stenberg lisää.
– Erilaiset työjärjestelyt ovat lopulta usein kohtuullisen helppoja ja kustannuksiltaan edullisia toteuttaa.
Laitteet voivat auttaa
Työskentely-ympäristöjen ja toimintatapojen kehittäminen voi olla muillekin kuin oppimisvaikeuksien kanssa kamppaileville hyödyksi.
– Työntekoa voi sujuvoittaa esimerkiksi laitteilla ja ohjelmilla sekä koko työyhteisöä hyödyttävillä käytännöillä.
Työpaikkojen ja työyhteisöjen psykologinen turvallisuus mahdollistaa haasteiden ja toimintakyvyn rajoitteiden käsittelyn.
– Epävarmuus työllistymisestä tai työsuhteen jatkumisesta voi aiheuttaa työntekijöissä tarvetta korostaa omia vahvuuksia ja hyviä puolia vaikeuksien sijaan, Stenberg huomauttaa.
Oppimisvaikeuksista onnistumisiin
Toimenpide-ehdotukset oppimisvaikeuksien huomioimiseen työelämässä:
- Parannetaan tunnistamista ja tuen saatavuutta esimerkiksi työterveyshuollossa ja työttömien tukipalveluissa.
- Kehitetään julkisia palveluja, kuten erilaisia kuntoutusvaihtoehtoja, oppimisvaikeuksia kokevien nuorten ja aikuisten toimintakyvyn tueksi.
- Tuetaan järjestöjen roolia vertaistuen ja ammattitaitoisen ohjauksen ja tiedon tarjoajina.
- Kehitetään uusia tuen malleja työelämään pääsemiseksi ja siellä selviytymiseksi.
- Edistetään tiedonkäsittelyvalmiuksien yksilöllisyyden ja moninaisuuden arvostamista ja huomioimista työpaikoilla sekä työllisyyspolitiikassa.
Lähde: Kuntoutussäätiö
Juttua muokattu 11.2. kello 21.04, lisätty jutun toisen sitaattimerkin kohdalle jälkimmäinen lause, joka avaa, mitkä asiat voivat työelämässä oppimisvaikeuksien vuoksi aiheuttaa hankaluuksia.
Katso tämä: Tätä linkkiä klikkaamalla näet Kuntoutussäätiön maksuttomat oppimisen tuen palvelut
Lue myös:
Kirjoittaja on oikeassa. Alikysyntää on kovasti myös ikääntyessä. Harva pääsee enää takaisin työelämään, jos jää työttömäksi 60 vuotta täytettyään. Usein tuo ikäsyrjintä alkaa jo aiemmin, yli 50 vuotiaana.
Tuhlataan valtavasti osaamista, kokemusta, seesteisempää näkemystä ja työnnetään osallisuudesta some-ym. pölhöilyn maailmaan ihmisiä, jotka kykenisivät vielä paljoon.
Myös nuoria syrjitään silloin, jos lipsahtaa työelämästä esim. mielenterveyden rai vammaisuuden vuosi. Työhistoria jää liian lyhyeksi ja edessä voi olla eläkeläisköyhyys.
Miten yhteiskunnasta saadaan vähemmän syrjäyttävä ja enemmän kansalaisia mukaanottava? Yksinomaan tämä ei voi olla kuntienkaan vastuulla, eihän kunnilla ole loputtomasti antaa työtä.
Työvoimaviranomainen siirrettiin kuntiin ja tämän valmistelu alkoi jo Marinin hallituksessa. Julkisuudessa on ollut, mm. HS:ssa, miten huonosti siirtoon on valmistauduttu. Iso määrä esihenkilöitä jäi Ely-keskuksiin, joille yhä kuuluvat myös työvoima-asiat.
Esihenkilöthä novat kunnissa, ei ”Äly-keskuksissa”. Minne menivät te-toimistojen alemmat esihenkilöt? Mihin tarvitaan Ely-keskusten ohjausta enää työvoimaviranomaisena? Eikö sitä osaamista tarvittaisi juuri niissä kunnissa, joille.uudet, vähintään 20 000 asukkaan työvoimapalvelut siirtyivät?
Taisipa käydä kuin sote-uudistuksessa. Valtava atk-ohjelmien määrä, kuntien miljoonat Apotti-ohjelmaan jo silloin, kun kunnat ja ky:t vastasivat sote-palveluista.
Palkkaharmonia nosti ja nostaa menoja sote-alueilla. Työvoimahenkilöstön ei pidä jäädä kunnissa alemmalle tasolle kuin muut asiantuntijat kunnissa ovat.