Värisokeuden laaja kannatus rehtoreiden keskuudessa huolestuttaa ja voi johtaa syrjivien rakenteiden ylläpitämiseen

Anita Jantusen väitöstutkimus nostaa esiin merkittävän eron rehtoreiden moninaisuusajattelun ja käytännön johtamistyön välillä.

– Rehtoreiden näkemykset moninaisuudesta ovat ideologisella tasolla, mutta eivät vielä ole siirtyneet käytännön toimintaan, Anita Jantunen (TM, MBA) kertoo.

Lisäksi Helsingin yliopisto tiedottaa, että rehtoreilta puuttuu syvällisempi ymmärrys moninaisuudesta.

Anita Jantusen väitöstutkimus kattoi yli 800 rehtoria ympäri Suomea.

Moninaisuus on ihmisyyttä ja inhimillisyyttä kuvaava käsite, joka liittyy ihmisten eri piirteiden laajaan kirjoon.

Moninaisuutta voi tarkastella erilaisten ulkoisten tai sisäisten eroavaisuuksien kautta. Usein moninaisuutta tarkastellaan esimerkiksi sosioekonomisen aseman, iän, kulttuurin, uskonnon, vammaisuuden, ulkonäön, seksuaalisuuden tai sukupuolen näkökulmasta.

Tutkimuksen mukaan suomalaiset rehtorit yhdistävät moninaisuuden ensisijaisesti kielellisiin, kulttuurisiin ja katsomuksellisiin eroihin sekä maahanmuuttajataustaisiin oppilaisiin.

Hienovaraisemmat moninaisuuden ulottuvuudet, kuten sukupuoli-identiteetti, sosioekonominen tausta tai neuropsykiatriset erityispiirteet, jäävät vähemmälle huomiolle.

– Moninaisuuden typistäminen vain näkyviin eroihin voi johtaa yksinkertaistavaan me ja he -ajatteluun, jossa moninaisuus nähdään jonakin suomalaiseen kontekstiin ulkopuolisena eikä sen sisäisenä ominaisuutena, Jantunen huomauttaa tiedotteen mukaan.

Todelliset kokemukset piilossa

Huolestuttavaa on niin kutsutun värisokeuden laaja kannatus rehtoreiden keskuudessa, tutkimuksessa nähdään.

Moni rehtori kokee vaikeaksi tai sopimattomaksi puhua ihonväristä tai etnisistä eroista, mikä voi johtaa todellisten kokemusten ja haasteiden sivuuttamiseen.

Moninaisuuden huomioimisen välttely voi johtaa myös esimerkiksi syrjivien rakenteiden ylläpitämiseen, tiedotteessa kerrotaan.

Positiivinen lähtökohta ei riitä

Väitöstutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä rehtoreiden ja opettajien koulutuksessa sekä koulutuspolitiikan kehittämisessä.

Käytännön sovelluksina voidaan mainita koulukohtaiset tasa-arvosuunnitelmat, kulttuurisesti vastuullisen pedagogiikan koulutukset henkilöstölle sekä systemaattinen yhteistyö eri taustaisten perheiden kanssa.

– Nykyinen suhtautuminen moninaisuuteen on positiivinen lähtökohta, mutta se ei riitä.

– Tarvitsemme siirtymää sietämisestä, suvaitsemisesta ja yksipuolisesta lähestymistavasta kohti dialogista, kaksisuuntaista ja yhteisöllistä lähestymistapaa, joka huomioi yhteiskunnassa, koulussa ja moninaisuuskeskustelussa tapahtuvat muutokset, Jantunen sanoo tiedotteen mukaan.

Väitöstilaisuus järjestetään 28. toukokuuta kello 12 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Principals’ Views about Diversity in Finnish Schools”.

Vastaväittäjänä on professori Tiina Itkonen.

Lue myös:

Luitko tämän: Nuoret uupuvat koulumatkoilla ja kunnat eivät saa kokeilla, jos etäpäivä silloin tällöin piristäisi – ”Suomalainen yhteiskunta on normien yhteiskunta”