Avoimuus ja kansainvälisyys ovat Suomen elinehtoja – "Muuten me ollaan 80-luvun Albania", sanoo Kuntalehden uusi kolumnisti Jani Halme
Jani Halme veti heinäkuussa Savonlinnan oopperajuhlien suosittuja aamunavauksia. Kuva: Soila Puurtinen
TEKSTI: TIINA OJUTKANGAS
Jani Halme on Parikkalassa ja Helsingin Käpylässä asuva luennoitsija ja luova johtaja. Nyt hän on myös Kuntalehden uusi kolumnisti. Halmeen aihekenttä on avoin, ja Kuntalehden lukijat voivat kiinnostuneina odotella tämän parikkalais-helsinkiläisen tunnetun suomalaisen kannanottoja.
Mutta minkälainen on sitten se Suomi, josta monien rakastama sympaattinen Jani Halme kirjoittaa?
– Se on identiteeteiltään monipuolinen ja -arvoinen. On jotenkin tosi hienoa, että meillä on tunnistettavia maakuntaidentiteettejä ja niin kunnat kuin kaupungitkin eroavat toisistaan. Tähän kun yhdistyy suvaitsevaisuus, niin kokonaisuus on kaunis ja omaperäinen. Minun Suomeni on myös erittäin kansainvälinen.
Jani Halme jatkaa kuvailuaan siitä, millainen on hänen Suomensa.
– Ylpeys perinteistä yhdistyy vastaanottavaisuuteen ja avoimuuteen kaikelle uudelle. Avoimuus ja kansainvälisyys ovat Suomen elinehtoja. Muuten me ollaan 80-luvun Albania: sulkeutunut, syrjäinen ja torainen maa vailla luonnonvaroja.
Arvostavaa keskustelua
Jani Halme haluaisi käydä rauhallista, pitkäjänteistä ja eri mieltä olevaa kanssakeskustelijaa arvostavaa keskustelua.
– Jotenkin haluaisin että mieltäisimme kuinka pieni maa olemme ja miten meidän vahvuus historiallisesti – ainakin sisällissodan jälkeisessä ajassa – on ollut asioiden aikaansaaminen yhdessä.
Hän ottaa esimerkin hyvin ihmistä läheltä.
– Tuntuu jotenkin hupsulta, että meillä on vaikkapa terveydenhuollossa tai järvien kunnossa valtavia ongelmia, emmekä saa niitä vuosikymmeniin hoidettua. Vaikka olemme yhden kaupungin kokoinen kansakunta.
Jani Halme vietti osan kesästään Savonlinnassa juontaen suosittuja oopperan aamunavauksia Savonlinnan oopperajuhlilla. Parikkalaan on Savonlinnasta tunnin ajomatka tai saman verran junalla. Halme jakaa aikansa kahden kodin välillä Helsingissä ja Parikkalassa. Onko Parikkala kuitenkin koti vai tarvitseeko valita?
– Olen täysin kaksipaikkainen. Eli ei ole vakitusta vs. vapaa-ajanasumista, vaan tasapuolista asumista kahdessa paikassa. Joiden välissä kulkee viisi junaa päivässä kumpaankin suuntaan ja mainiokuntoinen kuutostie. Parikkala ja vielä tarkemmin Halmedalenin laakso Likolammen rannalla on synnyinkotini ja aina Koti. Jokaisella ihmisellä tulisi olla koti mihin palata ja mistä lähteä. Jotta voi palata.
Tuntuu epäreilulta
Kuntalehden kolumnistilta on kysyttävä myös hyvinvointialueista. Tiedossa on, että Jani on nähnyt päivänvalon Savonlinnan keskussairaalassa, jonka puolesta kaupungissa pidettiin heinäkuun lopussa iso mielenosoitus.
– Olen syntynyt Savonlinnan keskussairaalassa. Enää siellä ei synnytä. Ja nyt näyttää siltä, että valtakunnan asioista päättävät ovat käytännössä sulkemassa koko sairaalan. Sellaisena kuin me sairaalan Suomessa käsitämme. Se tuntuu todella epäreilulta. Ihan valtavan epäreilulta.
Millaista syksyä odotat? Onko kiehtovia töitä? Jani Halmeen sydän aukenee syksylle.
– Syksy on mahtavaa aikaa. Ylipäätään neljä vuoden aikaa on jotain, jonka ainutlaatuisutta emme taida aina Suomessa tajuta. Koko ajan tapahtuu ja voi itsekin vähän ryhdistäytyä. Tai alkaa loikoilla. Syksyllä teen yhtä televisio-ohjelmaa. Tavoitteenani on viimeistellä koko kesän tekeillä ollut projekti. Pystyttää Parikkalaan yksi Lundia-hylly. Olen luottavainen sen suhteen.
Lue myös:
