Ei ainoastaan oman sädekehän vuoksi – Miten konkarit arvioivat paikallispolitiikan kiinnostavuutta?
Jouni Backman pitää hyvänä, että hän oli vuosia pois politiikasta. Tuona aikana hän työskenteli mm. Sitrassa. Kuva: Soila Puurtinen
Tiina Ojutkangas, Leena Hirvonen, Kirsi Riipinen ja Outi Airola, teksti
Kuntalehti haastatteli eri puolueiden konkareita ympäri Suomea. Ehdokkaat monenlaisine taustoineen ovat keskenään erilaisia. Jollakin on kokemusta myös valtakunnan politiikasta, toinen on halunnut vaikuttaa nimenomaan paikallisesti. Käymme Oulussa, Toholammilla, Kokkolassa, Laitilassa, Helsingissä ja Hyvinkäällä sekä Savonlinnassa ja Joensuussa.
Jouni Backman:
Strategista näkemystä
Jouni Backmanilla on kokemusta ja näkemystä niin paikallisesta, alueellisesta kuin valtakunnallisesta politiikasta. Tähän haastatteluun hän valikoitui SDP:n edustajana myös siksi, että CV:stä löytyy myös kuntaministerin tehtävä. Ensimmäisissä paikallisvaaleissaan savonlinnalainen Backman ylsi varavaltuutetuksi vuonna 1980, ja siitä lähtien on tehtäviä riittänyt ministerinä, eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja paikallisesti ennen kaikkea valtuutettuna.
Mikä erottaa hyvän poliitikon ja päättäjän huonosta?
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Hyvä näkee pitemmälle ja on strategista näkemystä, sanoo Savonlinnan kaupunginvaltuustoon valtuustoon pyrkivä Backman.
– Joskus liiankin helposti tukeudutaan vain virkavalmisteluun. Vaikka on hyvä virkakunta ja valmistelu tehdään virkavastuulla, nykyinen yhden vaihtoehdon päätösesitys ei tue parhaiten demokraattista päätöksentekoa.
Konkaripoliitikon mielestä ei ole demokratian ihanne, että ei riidellä vaan kyse on useamman vaihtoehdon punninnasta.
– Luottamushenkilön tehtävänä on olla luottamuksen arvoinen.
Backman muistuttaa myös median roolista, koska hänen mielestään keskustelua pitäisi olla enemmän, sillä ”keskustelemattomuus tappaa demokratian”.
– Pitää olla keskustelufoorumeita. Mikä iso poliittinen avaus on tehty isossa salissa eduskunnassa? Samaa pelkään kuntien valtuustoista. Missä keskustelua käydään?
Demokratia heikkenee, jos kunnallinen itsehallinto on kunnanjohtajan ja luottamushenkilöiden välistä.
– Kunnallisen itsehallinnon ydin on jatkuva vaikuttaminen itseään ja ympäristöään koskevissa asioissa. En väheksy äänestämistä, mutta kansalaiset jäävät ulos, jos riittää, että käydään äänestämässä.
Savonlinnalainen konkaripoliitikko listaa vaikuttamisen tapoja. Esimerkkejä kannattaa ottaa ulkomailta. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa on kansalaisraateja.
Muutaman selkeän perusperiaatteen kunnallisessa päätöksenteossa Jouni Backman tunnistaa nopeasti: Luottamushenkilön tehtävänä ei ole luottaa, vaan olla luottamuksen arvoinen. Asioista täytyy ottaa selvää ja muodostaa (vasta sen jälkeen) oma mielipide. Yksin tekemällä ei pärjää, vaan joukkuepeli eli yhteistyötaidot ovat ratkaisevia menestykselle.
– Taitavimmat poliitikot näkevät ja toimivat yli vaalikausiaikataulun ilman oman sädekehän kiillottamista vaaleja varten.
Yksi huoli liittyy strategiseen kyvyttömyyteen sopeutua vanhenevaan ja vähenevään väestöön.
– Tässä tulisi oppia hakea esimerkiksi Japanista, jossa vanheneva väestö on osin strateginen vahvuus. Pessimistinen näköalattomuus ei houkuttele kuntapäättäjäksi eikä kunnan asukkaaksi.
Sini Korpinen:
Voisiko olla tehtävissä?
Kokoomuksen Sini Korpisella on takanaan yksi valtuustokausi Helsingissä, ja nyt hän on ehdolla valtuutetuksi toistamiseen.
Hänelle ei tullut ensimmäisen valtuustokauden aikana vastaan isoja yllätyksiä. Hän oli ollut mukana politiikassa jo aiemmin ja toiminut muun muassa europarlamentaarikko Henna Virkkusen erityisavustajana.
Esimerkiksi päätöksenteon hitaus ei häntä yllättänyt.
– Sen sijaan olen alkanut pohtia, onko joidenkin viranhaltijoiden ensisijainen tavoite helpottaa ihmisten arkea vai pikemminkin toteuttaa asioita byrokraattisesti oikein. Olen törmännyt ”ei voida koska ei voida” -tyyliin aika paljon. Mielestäni voisimme sen sijaan pohtia, voisiko asioille kuitenkin olla tehtävissä jotakin.
Hän pitää suhdettaan mediaan neutraalina. Yksi median tehtävä on hänen mielestään nostaa keskusteluun asioita ja kysyä päättäjiltä myös ärsyttäviä ja kiusallisia kysymyksiä.
Joihinkin mediapeleihin hän kertoo tottuneensa. Kun esimerkiksi kasvatuksen ja koulutuksen toimiala tekee ensimmäistä budjettiesitystään laadintasääntöjen mukaan, se voi jäädä alijäämäiseksi. Media nostaa otsikoihin, kuinka kouluista ollaan leikkaamassa, vaikka minkäänlaisia päätöksiä ei ole tehty.
Tuleville valtuutetuille Korpisella on kaksi vinkkiä. Ensiksi: Sankaripoliitikon rooli on syytä unohtaa. Jokainen päätös on yhteistoiminnan ansiota, vaikka yksittäinen poliitikko olisikin tehnyt siitä aloitteen.
Toisen vinkkinsä hän itse sai valtuustoon noustessaan edelliseltä Helsingin pormestarilta Jan Vapaavuorelta.
– Hän sanoi, että älä yritä olla hyvä kaikessa vaan valitse, missä olet tosi hyvä. Muissa asioissa luota kollegoihin.
Korpiselle neuvo on ollut kullanarvoinen, sillä se on suojannut myös hänen omaa jaksamistaan. Hän nojaa esimerkiksi kaavoitusasioissa valtuustokollegoihinsa ja keskittyy itselleen kaikkein tärkeimpiin eli kouluihin ja päiväkoteihin.
Yksi median tehtävä on Sini Korpisen mielestä nostaa keskusteluun asioita. Kuva: Ilkka Ranta-aho
Outi Mara:
Pikavoittoja ei ole tarjolla
Joensuulainen Outi Mara (ps.) on ollut kuntapolitiikassa vuodesta 2015. Maran mukaan tutustuminen uusiin ihmisiin rohkeasti yli puoluerajojen on tehtävän parhaita puolia. Hän korostaa, että vaikeistakin asioista pitää pystyä tekemään hyviä päätöksiä.
– Päätöksenteko ei ole aina hauskaa, ei todellakaan. Silloin, kun ihmisten palveluista joudutaan tinkimään, päätöksenteko on erityisen vaikeaa. Mutta toisaalta, näissä tilanteissa päätöksentekijän veri punnitaan.
Mara haluaa olla mukana vaikuttamassa myös silloin, kun edessä on vaikeita tilanteita. Asiat, joita kaupunginvaltuustossa ja lautakunnissa käsitellään, ovat lähellä ihmisiä ja juuri niiden kehittäminen motivoi Maraa.
– Pitkään olin se sohvalla asioita manaava ja arvosteleva henkilö, mutta iän karttuessa tulin huomanneeksi, että se päättäjä voin olla juuri minä!
Tärkein oppi kuntapolitiikassa liittyy sinnikkyyteen ja perusteellisuuteen. Mara painottaa, että yhteistyötä tarvitaan oman ja muiden ryhmien kanssa, sillä politiikka on erilaisten mielipiteiden kuulemista ja yhteensovittamista.
– Politiikka on pikajuoksun sijaan maraton. Pikavoittoja ei ole tarjolla, vaan päätöksenteko vaatii hyvinkin pitkällistä valmistelua, perehtymistä ja näkökulmia.
Julkisuus on väistämättä osa päätöksentekijän työtä. Sosiaalisessa mediassa paine ja arvostelu voi olla kovaa, jopa asiatonta.
–Toivoisin kärjistävien klikkiotsikoiden loppumista ja puolueiden tasavertaista kohtelua mediassa.
Outi Mara muistuttaa, että politiikka ei ole pikajuoksua vaan maraton. Kuva: Oma albumi/vaalikuva
Pekka Kuusisto:
Sivistynyt keskustelukulttuuri
Keskustan Varsinais-Suomen piirihallituksen puheenjohtaja Pekka Kuusisto korostaa sinnikkyyttä ja perusteellisuutta. Erityistä iloa tehtävässä tuovat ihmiset.
– Kuntapäätöksenteko ei olisi mitään ilman kaikkia upeita persoonia niin viranhaltijoissa kuin päättäjissäkin yli puoluerajojen. Olen saanut olla mukana monessa kotikuntaani kehittäneessä päätöksessä ja voinut tuntea, että saan jotakin aikaan.
Huonojakin hetkiä päätöksenteosta löytyy. Kuusisto sanoo pettyvänsä yleensä siihen, ettei sovituista asioista pidetäkään kiinni tai kun tarjolle tulee muunneltua totuutta.
– Jollakin päättäjällä voikin olla päällimmäisenä jokin muu kuin yhteinen etu. Sellaisiin tilanteisin törmääminen ei tunnu hyvältä, Kuusisto sanoo.
– Toivoisin, että taas voisi voimistua sellainen sivistynyt keskustelukulttuuri, jossa kunnioitetaan toisen mielipidettä, vaikka se poikkeaisi omasta, ja annetaan asioiden riidellä henkilöihin menevän nokittelun sijaan.
Tärkeimmät opit huonoissa hetkissä – ja pitkällä päättäjän uralla – liittyvät keskittyneeseen mielenhallintaan.
– Malttia, malttia, malttia. Päätöksentekoa ei pidä pakottaa eikä kaikkia väittelyitä kannata yrittää voittaa.
Pekka Kuusiston mielestä erityistä iloa tehtävässä tuovat ihmiset. Kuva: Oma albumi/vaalikuva
Olli Kohonen:
Yhteistyötä tarvitaan
Vasemmistoliiton Olli Kohonen on ehdolla Oulun kaupunginvaltuustoon sekä Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuustoon.
Hän on toiminut Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuuston kolmantena varapuheenjohtaja, ja hän nousi Oulun kaupunginvaltuustossa varavaltuutetun paikalta varsinaiseksi valtuutetuksi alkutalvesta. Lisäksi hän on toiminut kaupunginhallituksen varajäsenenä.
Tuplarooli, toisin sanoen sekä kaupunginvaltuustossa että aluevaltuustossa toimiminen, ei ole Kohosen mielestä ongelma.
– Pidän niitä toisiaan täydentävinä tehtävinä, ja ne ovat yhtä tärkeitä. Kunnissa ja hyvinvointialueilla tehdään yhdyspintatyötä ja sitä varten tarvitaan päättäjiä, joilla on kokemusta ja näkemystä kummastakin.
Kohosen mielestä on valitettavaa, ettei hyvinvointialueilla ole verotusoikeutta, minkä tulisi kuulua alueille osana demokraattista päätöksentekoa.
Poliittinen työ on tähän mennessä opettanut hänelle rakentavaa yhteistyötä, sillä vain siten saadaan toivottuja muutoksia aikaan.
Olli Kohosen mielestä päättäjät eivät saa olla tuuliviirejä. Kuva: Oma albumi
Margita Lukkarinen:
Lentokorkeutta voi välillä nostaa
Margita Lukkarinen (r.) muistaa ensimmäisen kosketuksensa vaaleihin viidenkymmenen vuoden takaa. Tuolloin hän oli ehdolla ylioppilaskunnan vaaleissa. Sittemmin erilaisia vaaleja on kertynyt kymmenittäin, nyt hän on siirtynyt kentän laidalle nuorempien sparraajaksi.
– Politiikkaan kannattaa lähteä positiivisella asenteella. Kun suhdanteet ovat huonot ja tulevaisuudennäkymät hämärät, on helppo mennä mukaan negatiiviseen ajatteluun. Se ei kuitenkaan kanna pitkälle.
Hän on nähnyt sekä Kruunupyyn että Kokkolan kuntapolitiikassa kovaakin debattia ja hässäkkää. Vastakkainasettelu on läsnä näissäkin vaaleissa.
– Välillä pitää muistaa nostaa lentokorkeutta ja katsoa asioita helikopteriperspektiivistä.
Hän lähti nuorena politiikkaan, kun opiskelijoiden asioihin haluttiin muutosta. Sama motiivi on kantanut läpi vuosikymmenten.
– Kun haluaa korjata asioita, ei voi vain vierestä huudella, vaan täytyy osallistua päätöksentekoon.
Margita Lukkarinen ei ole enää mukana näissä vaaleissa, mutta haluaa sparrata uusia vaikuttajia. Kuva: Oma albumi
Virpi Ali-Haapala:
Ei suurta draamaa
Virpi Ali-Haapala (kd.) on toholampilaisen Finn Springin toinen omistaja ja perustaja. Elämä lähdevesien ja viisilapsisen perheen äärellä on johtanut nyt jo kolmansiin kunta- ja aluevaaleihin.
– En tulkitse olevani perinteillä tavalla poliitikko, paremminkin asioiden hoitaja.
Hän haluaa hälventää politiikkaan ja politikointiin liittyviä ennakkoluuloja.
– Toholammilla emme tee politiikkaa vaan töitä kunnan ja maaseudun parhaaksi. Tiedän toki, että monissa kunnissa päätöksenteko on hankalaa ja riitaisaa.
Politiikasta hän on oppinut yhden tärkeän asian.
– Jos olen ihan rehellinen, asioihin pitää oikeasti perehtyä. Jotta pystyt vaikuttamaan ja ajattelemaan rationaalisesti asioista, taustat pitää tuntea. Se on yllättänyt, kuinka paljon se vie aikaa.
Puoluepolitiikka ei Ali-Haapalan mukaan istu pienen kunnan päätöksentekoon parhaalla mahdollisella tavalla, ei myöskään turha dramatiikka.
– Vierastan kärjistyksiä ja turhia ristiriitoja. Asioista voidaan olla eri mieltä mutta aina ei tarvitse repiä suurta draamaa.
Virpi Ali-Haapala ei välitä päätöksenteossa kärjistyksistä eikä dramatiikasta. Kuva: Oma albumi
Aki Korpela:
Äänestäjille vetreitä voimia
Aki Korpela pääsi varavaltuutetuksi Hyvinkään valtuustoon ensimmäistä kertaa kunnallisvaaleissa 1996. Sen jälkeen hän on päässyt läpi joka kerta ja ollut valtuustossa varsinaisena jäsenenä. Viime kaudella hän kuitenkin jäi jälleen varavaltuutetuksi.
Korpela pohtii varasijalle jäämisen syytä. Ehkä siihen vaikutti se, että hän puolusti sote-palvelujen keskittämistä Keusote-kuntayhtymään. Moni hyvinkääläinen koki asiat toisin.
– Olisin ehkä voinut asettua ehdolle nytkin, ainakin listan täytteeksi, mutta en koe enää suurta paloa olla mukana.
Ratkaisuun jäädä pois vaikutti myös 20-vuotiaan tyttären asettuminen ehdolle. Poliitikkoja on perheessä muitakin, sillä hänen vaimonsa on toiminut vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajana ja on jälleen ehdokkaana.
Korpelaa ei harmittanut asioiden verkkainen eteneminen kunnallisessa demokratiassa, mutta tästä huolimatta hän tunsi leipääntyvänsä päättäjänä toimimiseen.
– Äänestäjät ansaitsevat vetreämpiä voimia. Oma mukavuudenhalu on myös noussut pintaan.
Tulevia valtuutettuja Korpela muistuttaa siitä, että maailmaa ei muuteta hetkessä. Eikä tekemällä muutosesitystä pitkälle vietyyn päätösehdotukseen.
– Omia ideoita kannattaa sen sijaan viedä eteenpäin keskustelemalla ja asioita huolellisesti pohjustamalla.
Aki Korpelan mielestä omia ideoita kannattaa viedä eteenpäin keskustelemalla. Kuva: Uudenmaan Vihreät
