Elokuvaohjaaja Klaus Härö tietää, miltä tuntuu olla johtaja vastoin tahtoaan: ”Ja epäonnistumiset pyöritellään vielä julkisuudessa”

TEKSTI: LEENA HIRVONEN

Kuntajohtajapäivien avainpuhuja, elokuvaohjaaja Klaus Härö sanoo olevansa nöyrillä mielin ja myöntää, että johtamisesta puhuminen ammatikseen johtaville ei ole helppo rasti. Silti hän tekee työn, hyppää epämukavuusalueellekin tarvittaessa. Ammatikseen puhuvan ja esiintyvän ihmisen on toisinaan niin tehtävä ja hyvä niin, sillä erilaisten ihmisten kohtaaminen ja asioiden jalostaminen yhdessä on Härön mielestä elämän ja työn suola.

Kuntajohtajien ja elokuvaohjaajien työssä hän näkee paljon yhtymäkohtia.

– Ajattelen, että eri yhtymäkohtia on paljon, samoja tunteitakin. Oletpa elokuvatyöryhmän johtaja tai kunnanjohtaja, olemme samanlaisten asioiden äärellä, johtamassa tiimiä. Tiimissä on yleensä erilaisia persoonia, eri alan osaamista ja vaikka tavoite on yhteinen, näkemyseroja ja tapoja maaliin pääsemiseksi on monia. Johtajana on soviteltava näitä yhteen ja samalla johdettava kohti onnistumista, Härö sanoo ja lisää naurahtaen:

– Lisäksi tätä kaikkea vielä pyöritellään julkisuudessa.

Klaus Härön Hyvinkäällä pidettävien kuntajohtajapäivien puheen teema, Johtaja vastoin tahtoaan, kumpuaa Härön omista kokemuksista. Hän tietää, ettei johtajuus ole aina helppoa eikä miellyttävää. Aina johtajan rooli ei ole myöskään oma valinta, haave tai tavoite. Ei ollut hänelle itselleenkään, mutta rooliin on täytynyt kasvaa.

– Muistan nuorena ajatelleeni, että teen tätä omaa juttuani, taidetta ja hienoja elokuvia ja kerron tarinoita, tässähän minä olen hyvä, mutta en minä mikään johtaja halua olla. Ja sitten kävi niin, että päädyinkin johtamaan. Monelle voi käydä niin, koska ominaisuudet sopivat siihen rooliin ja muutenkin, olet hyvä valinta ja pääset ikään kuin kasvamaan johtajaksi.

Ole oma itsesi

Härön viesti on lohdullinen: kipukohtia ja kasvunpaikkoja johtajuudessa on kaikilla – ja kaikilla aloilla.

– Se, että teet virheitä tai tulet muiden taholta kommentoiduksi jotenkin negatiivisesti, ei tarkoita, että olet lopullisesti epäonnistunut tehtävässäsi. Toki johtajuutta on sekin, että ymmärtää virheensä, osaa ottaa palauteen vastaan ja kehittää toimintaansa tai jopa luopua johtajuudesta.

Elokuvaohjaaja myöntää, että taiteen alan tekijöille julkisuus on sittenkin ehkä armollisempi kuin kuntajohtajille, sillä ohjaajana hän voi valita, missä julkisuudessa on mukana ja miten. Raja on helppo laittaa, sillä laki ei työn ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä normita samoin kuin kunnissa. Hän ymmärtää myös sen, että epäasiallinen huutelu julkisuudessa voi loukata ja vaikuttaa johtajan motivaatioon tehdä työtään. Hän ei itse ole sosiaalisessa mediassa.

– Julkisuuteen kannattaa suhtautua niin, että asialliset asiat huomioon ja asiattomat huomiotta. Ei mitään tehtävää voi hoitaa hyvin niin, että pitää koko ajan vilkuilla olkansa yli tai miettiä, että mitähän minusta nyt ajatellaan, ohjaaja muistuttaa.

– Parasta on pyrkiä olemaan silti oma itsensä, epävarmuuksineenkin. Roolin ylläpitäminen käy raskaaksi ja kuormittaa.

Härö lohduttaa johtajia myös korostamalla, ettei kaikkien tarvitse olla luontaisia esiintyjiä, vaikka työhön kuuluisikin paljon esiintymisiä ja vaikuttamistyötä.

– Sitäkin osaa työstä helpottaa aitous. Jos et ole luontainen puhuja, myönnä se. Että hei, minä en muuten nyt tunne oikein oloani hyväksi, mutta mennään asiaan, ohjaaja havainnollistaa.

Kasvunpaikkoja kaikilla

Kaikki ovat aloittaneet jostakin. Useimmat jopa oppivat virheistään. Härö myöntää, ettei hän ollut itsekään valmis johtajuuteen, kun ensimmäiset projektit kohdalle osuivat.

– En osannut kuunnella tiimin eriäviä mielipiteitä. Tai toisaalta, olin liian kärkäs kommentoimaan keskeneräisiä asioita ja minulle vastattiin aina, että miksi kommentoit, ei tämä ole valmis! Mutta onneksi kehittyä voi koko ajan, myös johtajana ja ihmisenä.