Hannu Koski paketoi kuntauransa havainnot kirjaksi - maakunta- ja sote-uudistus kohtalokas itsehallinnolle
Juupajoen koululaisten onnentoivotus eläköityvälle kunnanjohtajalle 2012.
Juupajoen kunnanjohtajan virasta vuonna 2012 eläkkeelle jääneen Hannu Kosken mukaan kuntien kohtalo on kova, jos maakunta- ja soteuudistus toteutuu.
– Kunnista tulee rampoja, kun yli puolet niiden tehtävistä siirretään valtion rahoittamien ja ohjaamien maakuntien vastuulle ja maakunnat joutuvat valtion tiukkaan ohjaukseen. Muutos on kohtalokas kuntien itsehallinnon kannalta.
Koski toimi Juupajoen kunnanjohtajana tasan 30 vuotta, vuodesta 1982 vuoteen 2012. Ennen vuosiaan Juupajoella hän ehti toimia taloussihteerinä Ylistarossa ja Ruovedellä.
Koski on paketoinut havaintonsa kuntien aseman muutoksesta ja kuntiin kohdistuneista muutospaineista Kunnan puolustus -kirjaksi. Kirja julkistetaan 12. syyskuuta.
Koski korostaa, että hänen motiivinaan kirjan kirjoittamisessa ei ollut sote- ja maakuntauudistukseen vaikuttaminen – uudistuksenhan pitäisi olla nyt jo valmiina.
– Tarkoituksenani oli koota yhteen kuntien aseman kehityskulku kunnan näkökulmasta. En ole sellaista oikein vielä missään nähnyt.
Pelastakaa edes vanhukset
Hannu Kosken mielestä kohtalokkain virheliike maakunta- ja soteuudistuksessa on vanhustenhoidon ja sosiaalityön siirtäminen peruskunnista maakuntiin. Tällaista ei ole tehty esimerkiksi Ruotsissa.
– Se on mielestäni vähintään yhtä hurjaa hevosenleikkiä kansalaisten peruspalveluilla kuin poliittisten väittelyjen keskiössä paistatteleva terveydenhuollon valinnanvapaus.
Koski pitääkin maakuntien sotea toisiinsa liittymättömien asioitten himmelinä.
– Se on hyvin kaukana pohjoisten hyvinvointivaltioiden ideasta siitä, mikä on kunnan ja maakunnan tehtävä yhteiskunnassa.
Faktoja kuntaliitosten tueksi ei löytynyt
Koski käy kirjassaan tarkasti läpi maan eri hallitusten hankkeet, joilla on ollut tarkoitus rukata kunta- ja palvelurakennetta.
Hankkeita on Kosken mukaan yhdistänyt olettamus, että pienet kunnat ovat tehottomia ja suuret kunnat tehokkaita.
– On syntynyt myyttinen kertomus pienistä, heikoista, tehottomista ja köyhistä kunnista, jotka yhdessä aiheuttivat julkisen talouden kestävyysvajeen tai alijäämän tai muita pahoja ongelmia, kuten heikkotasoisia peruspalveluja.
– Suuret kunnat ja kaupungit olivat taas tutkimattakin pienten vastakohtia, eli vakavaraisia ja toimissaan tehokkaita. Tämä löysä ja mielikuviin perustuva kahtiajako elää ja voi hyvin edelleenkin mediassa ja ihmisten mielikuvissa, Koski sanoo.
Koski kertoo peränneensä useasti päätöksentekijöiltä faktoja kuntaliitosten tueksi.
– Niitä en koskaan saanut. Oikeastaan ainoaksi, erittäin epätarkaksi ja epäselväksi kuntaliitosperusteluksi muodostui monien poliitikkojen ja median hellimä asukasmäärään perustuva liitostarve. Ajatus meni kaiketi niin, että mitä pienempi väkimäärä, sen suurempi liitostarve, Koski toteaa.
Eläkepäivät Tampereella
Hannu Koski viettää eläkepäiviään koulu- ja opiskelukaupungissaan Tampereella.
– Seuraan kunta-asioita ja aion tulla Kuntamarkkinoillekin ensi viikolla. Meillä on siellä jo perinteiseksi tullut kuntajohtajasenioreiden tapaaminen, Koski kertoo.
Jtkkäpä kiinnostaisi lukea Kosken kirja. Huomenna 12.9. siis julkistaminen.
kaupunginvaltuutettu AP
Kirotusvirheitä tulee. Oikaistaan tässä.
Kylläpä kiinnostaisi lukea Kosken kirja. Huomenna 12.9. siis julkistaminen.
Kaupunginvaltuutettu AP
Sain käsiini Hannu Kosken kirjan muutama päivä sitten. Olen sen kertaalleen lukenut. Pidin kirjoittajan humoristisesta, mutta tiukan asiallisesta tyylistä. Kirja on monelta osin vastaus omiin kysymyksiini, joita olen pohtinut seuratessani sotemaku-keskustelua. ”Koski kertoo peränneensä useasti päätöksentekijöiltä faktoja kuntaliitosten tueksi”, Kuntalehden kirja-arviossa todetaan. Tämä sama kysymys on minuakin vaivannut koko ajan mm. sotemaku-hankkeen kohdalla. Kaikki tieto on kovin yleisluonteista ja sisältää käsitteitä, joiden todellisesta sisällöstä ei saa otetta. Kosken kirja pudottaa monia asioita maan pinnalla ja auttaa ymmärtämään kuntaremontteja uudesta näkökulmasta. Minulla on ollut jonkin verran kosketusta ns. ”pieniin kuntiin”, jotka sinnittelevät ”suurten naapurien” puristuksessa. Ei ole ainakaan henkisesti helppoa. Nyt, kun suuret kunnat ovat lyöttäytyneet yhteen kaikkein mahtavimman johdolla, miksi eivät pienet kunnat voisi tehdä samoin. Heitä on ainakin lukumääräisesti enemmän. Pienet kunnat yhteisenä vastavoimana voisi helpottaa eri osapuolia ymmärtämään, mikä kuntaelämässä on ylipäänsä tärkeintä. Keskustelu ainakin avartaisi näkökulmia.