Harva-alueilla tarvitaan yhteistyötä viranomaisten ja vapaaehtoisten välillä
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{margin:0cm;margin-bottom:.0001pt;font-size:12.0pt;font-family:Cambria;}
.MsoChpDefault
{font-family:Cambria;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
Harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta käsittelevä
raportti painottaa yhteistyön lisäämistä niin viranomaisten keskuudessa kuin
viranomaisten ja järjestöjen kanssa.
Raportti luovutettiin tänään Rovaniemellä sisäministeri
Päivi Räsäselle, kd. Siinä listataan kahdeksan toimenpidesuositusta harvaan
asuttujen alueiden turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen lisäämiseksi.
Raporttiin on koottu tietoa harvaan asuttujen alueiden
turvallisuustilanteesta, turvallisuuspalveluista ja koetusta turvallisuudesta.
Perinteisten turvallisuusviranomaisten toiminnan lisäksi
raportti sisältää tietoja turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta edistävien
järjestöjen toiminnasta.
Ministeri Räsänen totesi selvityksen paljastavan, kuinka
paljon yhteistyön lisääminen voi parantaa turvallisuutta ja turvallisuuden
tunnetta.
Räsänen viittasi vuosina 2009–2011 Lapin ja Pohjois-Karjalan
alueella toteutettuun pilottihankkeeseen, jossa poliisin, pelastustoimen ja
Rajavartiolaitoksen operatiivisen yhteistyön tiivistämisestä saatiin selkeitä
tuloksia turvallisuuden paranemisena.
– Hankkeessa
kehitetyt ja hyväksi todetut käytännöt ovat hallitusohjelman mukaisesti
muuttuneet osaksi pysyvää toimintaa. Rajan läheisillä alueilla pelastustoimen
tehtävissä vuonna 2013 ensimmäisenä partiona paikalla oli rajavartioston partio
70-80 prosentissa tapauksissa.
– Näissä tapauksissa on arvioitu, että partio oli paikalla
keskimäärin 10-20 minuuttia nopeammin kuin jos olisi odotettu pelastustoimen
yksikköä. Tämä aika voi olla erittäin merkittävä avun tarvitsijan näkökulmasta,
Räsänen totesi puheessaan.
”Viranomaisilla tulisi olla
yhteinen suunnitelma”
Räsänen totesi, että harvaan asutuilla alueilla eri
viranomaisten toimintaa ja niiden vaikutusta asukkaiden palveluihin tulisi
tarkastella kokonaisvaltaisemmin, ei vain yhden viranomaisten näkökulmasta.
– Jatkossa tulisikin selvittää
pitäisikö turvallisuusviranomaisilla olla yhteinen, selkeä ja konkreettinen
suunnitelma siitä, miten palvelut harvaan asutuilla alueilla järjestetään.
