Itsehallintoalueet ovat nyt maakuntia
Nimihirviö itsehallintoalue on nyt virallisesti painumassa historian hämärään. Valtioneuvoston tämän päiväisen tiedotteen mukaan valmisteilla olevan yleislain nimi on virallisesti maakuntalaki. Yleinen valtionosuuslaki tunnetaan jatkossa nimellä maakuntien valtionosuuslaki.
Tutuiksi tulevat jatkossa myös sanat maakuntavaltuusto, maakuntahallitus ja maakuntavaali. Kotimaisten kielten keskus Kotus suositteli lausunnossaan uusien itsehallintoalueiden nimeksi maakuntaa. Myös ministeri Lauri Tarasti ehdottaa aluehallintouudistusta koskevassa selvityksessään maakunta-nimen käyttöä.
Maakunta-nimitys on ihan hyvä. Tuo maakuntavaali-kysymys on kiinnostava, koska maakunnan päätöksenteko on todella kaukana ihmisten arjesta. Tätä ajatellen kirjoitin alla olevan kommentin Facebookiin [Ari-Veikko Anttiroiko, Facebook, 3. helmikuuta 2016].
Mitäpä turhan nopeasti lähestyvien maakuntavaalien kanssa pitäisi tehdä? Voisiko ainakin ensimmäisen kierroksen osalta pistää päähuomion tekniseen toteutukseen ja jouhevuuteen jopa niin, että maakuntavaltuusto koottaisiin suhteellisen vaalitavan mukaan aggregaattina kunnallisvaalien tuloksesta? Tässä olisi samalla se etu, että kunta- ja maakuntataso saataisiin integroitua paremmin yhdeksi kokonaisuudeksi ainakin poliittisen johtamisen kannalta. Ratkaisu olisi todennäköisesti myös poliittisesti edustava ja itsehallintoalueen kokonaisuutta ajatellen toimiva.
Tällöin pitäisi toki tehdä muutamia periaatteellisia valintoja, joista tässä pari tärkeintä:
1. Äänestäjä äänestää ehdokastaan samalla sekä kunnan- että maakuntavaltuustoon. Itsehallintoalueen kuntien äänet kootaan yhteen ja suurimmat vertailuluvut saaneet ehdokkaat muodostavat maakuntavaltuuston (59-99 valtuutettua väkiluvusta riippuen). Tämä ratkaisu korostaa sitä, että kunta- ja aluetaso toimivat yhdessä kustannustehokkaiden palvelujen tuottamiseksi alue- ja paikallistasolla.
2. Jokainen kunnallisvaaliehdokas on tällöin samalla sekä kunta- että maakuntavaalien ehdokas. Jos ehdokas ei halua osallistua jompaan kumpaan, hän voi sen toki kampanjassaan todeta. Olennaista on se, että tehtävästä vetäytyvän tilalle niin kunta- kuin maakuntatasollakin tulee se, joka on saanut seuraavaksi suurimman vertailuluvun samasta puolueesta tai vaaliliitosta. Tällöin poisjäännillä ei ole vaikutusta valtuuston poliittiseen värikarttaan.
3. Kunta- ja aluetasolla sallitaan ns. mandaattien kumuloituminen, mikä osaltaan lisää näiden tasojen poliittista integroitumista. Vastaavasti eduskunnan jäsenten tulisi luopua kunta- ja maakuntavaltuustojen jäsenyydestä, koska nykyinen uudistus lisää keskushallinnon valtaa suhteessa uuteen ”toisen asteen kunnallishallintoon”, jolloin intressiristiriitojen ja poliittisen ohjauksen vääristymisen ehkäisemiseksi eduskunnan (ja hallituksen) päätöksenteko tulisi erottaa selkeästi kunta- ja aluetasosta.