Ehdokasasettelussa onnistuminen on yksi aluevaalien suurista kysymyksistä, sanoo Marianne Pekola-Sjöblom. Kuva: Sonja Eloranta

Keskusta saisi puolueista eniten paikkoja yhdeksään aluevaltuustoon, jos ensi tammikuussa käytävien aluevaalien äänet jakautuisivat kuten kuntavaalien äänet jakautuivat kesäkuussa.

Kokoomuksella olisi eniten paikkoja kuudessa aluevaltuustossa, SDP:llä kolmessa ja RKP:llä kahdessa aluevaltuustossa. Lisäksi Kokoomus ja SDP jakaisi ykköspaikan yhdessä aluevaltuustossa.

Laskelman on tehnyt Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom.

Aluevaltuutettuja valitaan pariton lukumäärä alueen asukasluvun mukaan. Valtuuston koosta päättää valtuusto itse.

Mainos



Enintään 200 000 asukkaan alueella valtuustoon tulisi vähintään 59 valtuutettua, 200 001–400 000 asukkaan alueella vähintään 69 valtuutettua, 400 001-600 000 asukkaan alueella vähintään 79 valtuutettua ja yli 600 000 asukkaan alueella valtuustoon tullisi vähintään 89 valtuutettua.  Ensimmäisissä aluevaaleissa kullekin hyvinvointialueelle valitaan lakisääteinen minimimäärä valtuutettuja.

Marianne Pekola-Sjöblom on laskenut kullekin puolueelle hyvinvointialuekohtaisesti kuntavaaleissa 2021 saadun äänimäärän yhteensä. Oletuksena on, että kaikki eduskuntapuolueet ovat mukana ilman vaaliliittoja. Lisäksi on oletettu, että yhtäältä alueen pienpuolueet ja toisaalta valitsijayhdistykset yhdistävät voimansa yhdeksi ryhmäksi.

Asukasmääränä on käytetty tilannetta vuoden 2020 lopussa. Helsingin kaupunki, joka vastaa itse sotestaan ja pelastustoimestaan, ei ole mukana laskelmassa.

Minimimäärällä laskien valtuustopaikkoja 21 hyvinvointialueella olisi yhteensä 1 369. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen kuntien yhteenlaskettu asukasmäärä on tänä vuonna noussut yli kriittisen 200 000 asukkaan, jolloin sinne valitaan 59 valtuutetun sijaan 69 valtuutettua. Aluevaaleissa valittaisiin siten yhteensä 1379 valtuutettua.

Laskelma on suuntaa-antava, Marianne Pekola-Sjöblom sanoo. Hän kuitenkin uskoo, että laskelma antaa jonkinlaisia vihjettä tulevasta varsinkin niillä hyvinvointialueilla, joilla jokin puolue on erityisen dominoiva, erityisesti keskusta-voittoiset alueet.

– Huomionarvoista on, että peräti yhdeksällä hyvinvointialueella keskuskaupungin asukasluku on yli puolet koko alueen asukasluvusta. Varsinkin alueilla, joissa on iso määrä pieniä kuntia, todennäköisyys sille, että paikoista suuri osa tulee menemään keskuskaupungin ehdokkaille, on oikeasti suuri.

– Hirvittävän ratkaisevaa on se, mitä ja ketä puolueet saavat asetettua listoille.

– Ehdokasasettelun ohella  korostuu se, pystyvätkö pienet puolueet – ja valitsijayhdistykset – yhdistämään voimiaan, jotta ne saisivat edes yhden tai kaksi ehdokasta läpi.

Äänestysaktiivisuuden ennakoinnin kannalta aluevaalit on Pekola-Sjöblomin mukaan ”musta aukko”. Aktiivisuus riippuu olennaisesti puolueiden onnistumisesta ehdokasasettelussaan, hän sanoo. Muissa Pohjoismaissa on jo pitkä traditio aluetason vaaleista ja niiden järjestämisestä samanaikaisesti kuntavaalien kanssa. Siksi niistä ei ole luvassa erityisen hyvää vertailukohtaa vielä näihin ensimmäisiin erikseen järjestettäviin aluevaaleihimme.

Marianne Pekola-Sjöblom arvioi, että puolueet yrittävät saada listoille mahdollisimman tunnettuja nimiä varmistaakseen mahdollisimman suuren kannatuksen.

– Iso kysymysmerkki onkin, kuinka moni kansanedustaja asettuu ehdolle. Mielenkiintoista on toki nähdä myös kuinka suurilukuisesti kesäkuun kuntavaaleissa valitut kunnanvaltuutetut lähtevät ehdokkaiksi myös aluevaaleihin.

Alla olevalla grafiikalla voit tarkastella laskettua paikkajakoa aluekohtaisesti.:

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Keski-Uudenmaan kohdalla on näkyvissä suurentunut valtuusto (nyt 69) mutta kokonaisvaltuutettujen määrässä, 1369 -> 1379, tätä asukasmäärästä johtuvaa nousua ei minusta ole huomioitu.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*