Kommentti: Ääriliikkeiden kitkeminen on käytännön johtamista
Tämän viikon puheenaihe, ääriliikkeet, koskettavat kuntakenttää syvästi. Erilainen ääriajattelu julkisuudessa on tullut yhä vapaammaksi ja yleisemmäksi. Äärimmäisen väkivaltaisille ajatuksille ja teoille altistuvat kuntalaisten lisäksi kuntapäättäjät. Pelkoja kohdistuu maahanmuuton lisäksi äärioikeistolaisiin tai natsistisiin liikkeisiin. Vierasta pelätään ja vastavoimana tälle pelolle on poliittisten päättäjien taholta hiljalleen sallittu esimerkiksi väkivaltaisen maahanmuuttokielteisen ryhmittymän, Suomen vastarintaliikkeen (SVL), voimistuminen. Yhdestä suusta toki kielletään väkivalta ja rasismi, mutta samalla puolueissa hyväksytään hyvinkin avoin rasistinen ja väkivaltainen viestintä, etenkin sosiaalisessa mediassa.
Vihapuheesta on tullut uhka demokratialle. Kuntaliitto julkaisi äskettäin tutkimuksen, jonka mukaan neljännes kuntapäättäjistä on kokenut tehtävissään häirintää tai uhkailua. Se eittämättä vaikuttaa ehdokkaiden ehdolle asettumiseen ja jopa päätöksenteon avoimuuteen, kun joissain tapauksissa päättäjät eivät enää uskalla tai viitsi avata suutaan, jotta välttyisivät kakantuoksuisilta lähetyksiltä postilaatikossa tai suorilta uhkailuilta sosiaalisessa mediassa.
Samalla ihmisoikeuksia polkevat ääriliikkeet vahvistavat asemiaan ja toimivat yhteistyössä joidenkin päättäjien kanssa, jolloin ne tulevat osaksi päätöksentekoa ja sen ilmapiiriä tavalla tai toisella. Ovatkin sitä jo. Tätä kautta myös poliittisen väkivallan yleistyminen on riski. Poliittinen väkivalta on järjestäytyneen organisaation harjoittamaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä siihen kannustamista. Se on selvästi erotettava vaikkapa yksittäisten maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten rikoksista.
Monet kuntapoliitikot ilmaisevat melko vapaasti ja näkyvästi omia rasistisia kommenttejaan sosiaalisessa mediassa tai antavat vihapuheen vapaasti kukkia Facebook-seinillään. Sananvapauden rinnalla kulkeva sananvastuu ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen unohtuu tai niitä ei tunneta. Milloin on toivotettu konepistoolien kanssa maahanmuuttajat tervetulleiksi, milloin kiitetty jumalaa tuhopoltosta. Nämä puheet on sitten kuitattu huumorilla, mutta samalla ne avaavat tietä ja arkipäiväistävät vihapuhetta. Kuntalaisten turvallisuudentunnetta tai kuntien elinvoimaisuutta uhoaminen tuskin lisää, vaan sinänsä ihan normaalien maahanmuuttoon kohdistuvien pelkojen rinnalle kasvaa pelko poliittista väkivaltaa kohtaan.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Puoluejohtajat ovat toki kirjoitelleet rasisminvastaisia lausumia eri tahoilla, mutta käytännön politiikkaan ne eivät tunnu tehoavan toivotulla tavalla. Rasismin kitkeminen on johtamiskysymys. Julkisuudessa väkivallasta irtisanoutuminen ei riitä, ei liioin pelkkä lakipykälien sorvaaminen. Kilpien kiillottamisen lisäksi tai sijaan on tartuttava normaaliin johtamistyöhön.
Kyse on käytännön johtajuudesta ja vastuun ottamisesta omista joukoista. Jos vihapuhetta ei sallita blogeissa tai adresseissa, ei sallita sitä käytännössäkään. Väkivaltaa ja rasismia kitkevä johtajuus on aktiivista toimintaa puolueiden sisällä sekä suvaitsevaisuutta ja tietoa lisäävää päätöksentekoa. Hyvä johtajuus kasvattaa yleistä turvallisuudentunnetta sekä viime kädessä edistää kansalaisten uskoa demokratiaan.
Marja Honkakorpi
Päätoimittaja, Kuntalehti
