Kuntaliiton toimitusjohtaja vaihtuu - Jari Koskinen irtisanoutui
Jari Koskinen on johtanut Kuntaliittoa vajaat kolme vuotta.
Suomen Kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskinen on irtisanoutunut tehtävästään, Kuntaliitto tiedottaa. Johtajasopimuksen mukaisesti työsuhde päättyy ensi vuoden helmikuun lopussa.
Koskisen mukaan hänellä on uusia tulevaisuuden suunnitelmia, mutta niihin ei kuitenkaan kuulu politiikkaan palaaminen.
Koskinen on aiemmalla työurallaan toiminut runsaat 13 vuotta kokoomuksen kansanedustajana (1996-2009) ja noin neljä vuotta maa- ja metsätalousministerinä kahdessa eri hallituksessa. Kuntapolitiikasta Koskisella on niin ikään vuosikymmenten kokemus.
Koskinen on toiminut Kuntaliiton toimitusjohtajana noin kolme vuotta. Hänet valittiin tehtävään elokuussa 2015.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kuntaliiton hallitus käynnistää uuden toimitusjohtajan haun välittömästi.
Tämä uutinen on yllättävä ja tuli ns puskista. Kuntaliiton johtajalla on merkittävä asema kuntakentän edunvalvojana, kuntien toiminnan kehittäjänä ja kuntien/ kuntalaisten peruspalvelujen turvaajana. Ajan ilmiö on, että myös kunnanjohtajien vaihtuvuus on kasvanut yllättävien ennenaikaisten irtisanoutumisten johdosta. Useimmilla heillä on takanaan lyhytaikainen kunta – kokemus ja sitäkin lyhyempi johtajakokemus. Olisiko näistä kokemuksista syytä tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä? Esimerkiksi sellaisia, että menestyminen keskeisissä kunnallishallinnon johtotehtävissä vaatii rautaista kokemusta kunnan- ja kaupunginjohtajana voidakseen nähdä kuntien toiminnan ytimen ja osatakseen luoda ns ison kuvan.
Katse eteen päin: ”Olisiko näistä kokemuksista syytä tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä? Esimerkiksi sellaisia, että menestyminen keskeisissä kunnallishallinnon johtotehtävissä vaatii rautaista kokemusta kunnan- ja kaupunginjohtajana voidakseen nähdä kuntien toiminnan ytimen ja osatakseen luoda ns ison kuvan.”
Juuri päinvastoin. On päästy terveempään kulttuuriin ja tilanteeseen, eivätkä johtajat enää roiku väkisin eläkeviran turvin. Nykykulttuurissa oikeasti saadaan organisaatioissa osaajista irti se, mitä mahdollista on ja samalla johtajat kehittyvät ja kehittävät.
Tässäkin aihepiirissä on nähtävissä, että poliittinen sopivuus, akateeminen viisaus ja käytännön osaaminen ovat kukin oma taiteen lajinsa. Kuntaliitto ja kunnatkin tarvitsevat niitä, jotka osaavat hommansa. Luopujat ovat valitettavasti oire siitä, ettei kaikki ole mennyt putkeen. Vaihtuvuus antaa mahdollisuuksia, mutta on päättäjien vastuulla, että uudet tuulet vievät kuntaa eteenpäin. Tekijöitä ne tarvitsevat, eivät elämän tehtäväänsä etsijöitä.
Toisaalta monesti ”luopujat” pääsevät eteenpäin entistä vaativampiin tehtäviin. Katsotaan nyt ensin mihin Koskinen siirtyy, ennen kuin aletaan väittää luopujaksi. Parhaita haluaisivat kaikki, usein heikommat jämähtämät paikalleen.