Kuntauudistuksiin uusia avauksia
Kunta-alan vaikuttajien puheet viittaavat yhä vahvemmin siihen mahdollisuuteen, että kuntauudistuksissa otetaan uusia avauksia vaalien jälkeen.
Kunnallisalan kehittämissäätiön puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Antti Rantakangas vaatii uutta suhtautumista koko suomalaiseen kuntajärjestelmään.
– On mahdollista palata aivan uuteen kuntamalliin, jossa kunnan koko ei ole keskeisin asia, Rantakangas sanoi avatessaan kehittämissäätiön seminaarin keskiviikkona.
Vahvoihin peruskuntiin perustuvaa mallia ajaneen kokoomuksen kuntaministeri Paula Risikko nosti viime viikolla Pohjalainen-lehden kolumnissaan esiin asettamansa asiantuntijaryhmä idean jakaa suomalaiset kunnat kolmeen ryhmään. Olisi 3–5 metropolia, 20–30 seutukaupunkia, ja muita, pienempiä kuntia.
Sote-integraatiosta käytävässä keskustelussa saa yhä enemmän tilaa huomio siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nykyisin kuntatasolla integroituneet kunnissa muun muassa kulttuuri-, liikunta- ja muihin vapaa-aikapalveluihin sekä järjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tämä integraatio on vaarassa, jos sote-palvelut siirtyvät kovin kauas kunnista.
Rantakankaan mukaan on tullut selväksi, että Suomessa tarvitaan kuntien ja valtion lisäksi kolmas porras.
– Tulevaisuudessa tarvitaan kaksi selkeää kuntaperusteista tasoa – paikallinen ja alueellinen. Vain näin voidaan vahvistaa suomalaista kuntajärjestelmää.
– Uuteen hallitusohjelmaan tarvitaan erilainen lähestymistapa kuin tämän hallituskauden ohjelmissa on ollut.
– Ylhäältä saneltu yksiselitteinen malli ei toimi Suomen oloissa. Tarvitaan kunnalliseen itsehallintoon perustuva mahdollistava malli, jossa huomioidaan aidosti erilaiset olosuhteet maan sisällä, Rantakangas vaatii.
Kohti maakuntamallia
Tämän hallituskauden alkaessa kuntasektorin uudistukset perustuivat ajatukseen kaksiportaisesta hallinnosta eli vahvoista peruskunnista ja valtiosta. Erityisesti kokoomukselle kaksiportaisuus on ollut tärkeää. Kun suunnitelmat kuntakentän rakenteen muuttamisesta eivät ole edenneet suunnitellusti, on etsitty ja nostettu esiin uusia erilaisia vaihtoehtoja.
Nyt vireillä oleva viiden sote-alueen malli nähdään yleisesti keskusten puheenjohtajan Juha Sipilän luomukseksi. Se herätti tyytymättömyyttä keskustan sisällä, sillä sen katsottiin olevan ristiriidassa keskustan lempiajatuksen, maakuntamallin kanssa.
Sote-ratkaisuun sisällytetty 19 tuottaja-alueen malli oli askel lähemmäs maakuntamallia.
Sittemmin on muun muassa vihreiden Osmo Soininvaara asettanut kyseenalaiseksi sen, tarvitaanko erikseen viittä järjestäjäaluetta vai riittäisivätkö nuo 19 aluetta organisaatioksi.
Erilaisia kuntia
Paula Risikon mainitsemassa asiantuntijaryhmän mallissa Suomessa olisi kolmenlaisia kuntia.
Metropoleissa olisi kaksiportainen hallinto. Ne hoitaisivat kaiken itse. Seutukaupungit ostaisivat erikoissairaanhoidon metropoleilta, mutta hoitaisivat muut tehtävät itse. Muut kunnat hoitaisivat itse lähipalvelut mutta ostaisivat muun palvelun metropoleilta, seutukaupungeilta tai yrityksiltä.
Risikko näkee tässä mallissa paljon etuja vireillä olevaan sote-malliin verrattuna – muun muassa kunnallisen itsehallinnon kannalta.
– Kuntaa ei pidä nähdä palvelujen järjestämiskoneena. Kunta on ennen muuta lähidemokratiayhteisö ja alueen elinvoiman edistäjä, sanoo Rantakangas.
Tarkoittaa sitä, että keskustapuolueen nykyinen johtaja ei hyväksy vuonna 2010 maakunnan kuntien vapaaehtoisesti perustamaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiriä Eksotea perustuslain 19 ja 121 pykälien mukaiseksi maakunnan itsehallinnollisten asukkaiden lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittaja-järjestäjäksi.
Kommentteja?