Länsi-Savo: Vehviläinen ehdottaa aluevaaleja presidentinvaalien yhteyteen
Kuntaministeri Anu Vehviläinen, kesk., ehdottaa, että ensimmäiset itsehallintoalueiden vaalit järjestetään vuoden 2018 presidentinvaalien yhteydessä. Vehviläisen ehdotuksesta kertoo Länsi-Savo.
Vehviläisen mukaan ideaalitilanne olisi, jos vaalit voitaisiin pitää yhtä aikaa kuntavaalien kanssa, mutta itsehallintoalueita koskevan lainsäädännön valmistuminen kevääksi 2017 on epävarmaa. Kuntavaalit pidetään huhtikuussa 2017.
Vehviläinen pohti itsehallintoalueiden vaalien ajankohtaa torstaina Mikkelissä keskustan Etelä-Savon piirin syyskokouksessa.
Suomalainen järjestelmä on ollut niin kuntavetoinen, että siitä täytyy tietysti ”poisoppia” järjestelmien uudistuessa. Hallituksen maakunta- ja sote-linjaukset vaikuttavat dramaattisesti kuntien tulevaisuuteen – pahimmassa tapauksessa marginalisoimalla kunnat täysin.
Samalla nousee kiinnostavaksi kysymys maakuntavaalien ja yleisemminkin maakuntien poliittisesta luonteesta. Alkaako vaaleja olla jo turhan tiuhaan ja joudutaanko niissä vielä päättämään asioista, joista suurimmalla osalla kansalaisista ei ole minkäänlaista käsitystä? Maakuntatasolle siirtyvän palvelutuotannon kokonaisuuden hallinta on haastavaa asiantuntijallekin, saatikka sitten taviksille. No, toisaalta vaaleissahan tehdään ratkaisuja enemmän poliittisten arvojen, periaatteiden ja tuntemusten kuin faktojen pohjalta, mutta tilanne ei välttämättä ole paras mahdollinen demokratian toteutumisen kannalta. Tältä kannalta olen kehitellyt ideaa, että samalla kun maakunnista (ent. itsehallintoalue) tulee keskeisiä palvelujen järjestämisyksiköitä, niiden toiminta voitaisiin integroida paremmin ihmisiä lähellä olevaan hallintotasoon, kuntiin. Tähän on kaksi pääväylää: (a) yhtäältä pitäisi loihtia menettelyjä, joilla maakunnat delegoivat tarvittaessa tehtäviä kunnille ja konsultoivat niitä keskeisissä palvelujen sijoittamista ym. asioissa, ts. niissä asioissa, joissa on selvä kytkentä lähipalveluihin; (b) toisaalta poliittista kytkentää saataisiin toteutettua (ja samalla vaalirumbaa yksinkertaistettua) aggregoimalla maakuntavaltuusto kunnallisvaalien tuloksesta, jolloin jokainen ehdokas on samalla ehdolla sekä maakunta- että kuntavaaleissa, ja vertailuluvulla laskettuna eniten ääniä saaneet muodostaisivat maakuntavaltuuston. Alueellinen edustavuus on toki ongelma, mutta jos keskuskaupungin vaikutusalueen väkiluku on vaikkapa 80% alueen koko väkimäärästä, on vaikea perustella miksi maakunnan reuna-alueille pitäisi vaaliteknisin keinoin turvata yliedustus maakuntavaltuustoon. Maakuntavaltuuston ideahan on nimenomaan hakea koko aluetason näkökulmaa palvelujen järjestämiseen, jolloin kuntanäkökulmaa ei sen puitteissa saisi edes korostaa. Maakunnan ja kunnan suhteet pitäisi rakentaa niin, että kuntien asema institutionalisoidaan mieluummin palveluja ja demokratiaa koskevilla menettelyillä, jolloin paikallistason ääni tulee esiin luontevasti kuntien kautta. Joka tapauksessa alla tätä tupla-vaali-ideaa koskeva Facebook-kirjoitus.
[Ari-Veikko Anttiroiko, Facebook, 3. helmikuuta 2016]
Mitäpä turhan nopeasti lähestyvien maakuntavaalien kanssa pitäisi tehdä? Voisiko ainakin ensimmäisen kierroksen osalta pistää päähuomion tekniseen toteutukseen ja jouhevuuteen jopa niin, että maakuntavaltuusto koottaisiin suhteellisen vaalitavan mukaan aggregaattina kunnallisvaalien tuloksesta? Tässä olisi samalla se etu, että kunta- ja maakuntataso saataisiin integroitua paremmin yhdeksi kokonaisuudeksi ainakin poliittisen johtamisen kannalta. Ratkaisu olisi todennäköisesti myös poliittisesti edustava ja itsehallintoalueen kokonaisuutta ajatellen toimiva.
Tällöin pitäisi toki tehdä muutamia periaatteellisia valintoja, joista tässä pari tärkeintä:
1. Äänestäjä äänestää ehdokastaan samalla sekä kunnan- että maakuntavaltuustoon. Itsehallintoalueen kuntien äänet kootaan yhteen ja suurimmat vertailuluvut saaneet ehdokkaat muodostavat maakuntavaltuuston (59-99 valtuutettua väkiluvusta riippuen). Tämä ratkaisu korostaa sitä, että kunta- ja aluetaso toimivat yhdessä kustannustehokkaiden palvelujen tuottamiseksi alue- ja paikallistasolla.
2. Jokainen kunnallisvaaliehdokas on tällöin samalla sekä kunta- että maakuntavaalien ehdokas. Jos ehdokas ei halua osallistua jompaan kumpaan, hän voi sen toki kampanjassaan todeta. Olennaista on se, että tehtävästä vetäytyvän tilalle niin kunta- kuin maakuntatasollakin tulee se, joka on saanut seuraavaksi suurimman vertailuluvun samasta puolueesta tai vaaliliitosta. Tällöin poisjäännillä ei ole vaikutusta valtuuston poliittiseen värikarttaan.
3. Kunta- ja aluetasolla sallitaan ns. mandaattien kumuloituminen, mikä osaltaan lisää näiden tasojen poliittista integroitumista. Vastaavasti eduskunnan jäsenten tulisi luopua kunta- ja maakuntavaltuustojen jäsenyydestä, koska nykyinen uudistus lisää keskushallinnon valtaa suhteessa uuteen ”toisen asteen kunnallishallintoon”, jolloin intressiristiriitojen ja poliittisen ohjauksen vääristymisen ehkäisemiseksi eduskunnan (ja hallituksen) päätöksenteko tulisi erottaa selkeästi kunta- ja aluetasosta.