Pääkirjoitus: Ollaan ihmisiksi

Kuntalehden 6-7/2023 pääkirjoitus

Tämä on viimeinen pääkirjoitukseni Kuntalehteen. Jään eläkkeelle lomien jälkeen, ja elokuun lehdessä päätoimittajana on jo Jarkko Ambrusin. Tervetuloa kuntamaailman ytimeen, Jarkko!

Usein toimittajapolku kulkee pienistä paikallis- ja maakuntalehdistä isompiin tehtaisiin, mutta minun tieni oli päinvastainen. Aloitin urani vuonna 1979 Ilta-Sanomissa avustajana ja siitä sitten 80-luvun alussa sinne vakinaistuen. Minulta jäi valtuustosaleissa istuminen nuorena kloppina kokonaan väliin.

Aikakauslehteen tehdyn joidenkin vuosien mittaisen sivuaskeleen jälkeen oli aika palata suolakaivokseen eli sanomalehteen 90-luvun lopulla. Sanomalehti Uusimaassa Porvoossa olinkin sitten keskellä Itä-Uudenmaan kuntien sisäisiä ja ulkoisia vääntöjä, mutta myös keskellä oikeaa elämää.

Kiersin tapaamassa päättäjiä ja lukijoita ympäri Itä-Uudenmaan maakuntaa. Ne olivat arvokkaita kohtaamisia, sillä päätoimittajan työn heikkous oli se, että kovin harvoin sai aitoa palautetta lukijoilta. Toreilla ja kahviloissa tämä ei ollut ongelma.

Samalla tutustuin pienten kuntien huoliin ja haasteisiin, mutta myös hyviin puoliin. Keskeinen oivallus oli, että riippumatta kunnan koosta ja imagosta jokainen asukas kohtaa omat vastoinkäymisensä ja ilon hetkensä itse. Yksittäisen asukkaan haasteet ovat samanlaisia kaikkialla kunnan ja kaupungin koosta riippumatta.

Jos olin Ilta-Sanomissa ollut tekemisissä valtakunnan kerman kanssa, kuntapäättäjiin ja asukkaisiin tutustuminen toi nyt todellisen Suomen asiat tutuiksi. Täällä se elämä on, täällä ne huolet ja ilot ovat todellisia, ja kaikesta tästä koostuu arki.

                    *          *          *

Olenollut toimittajana kuuden vuosikymmenen aikana ja päätoimittajana eri lehdissä neljän vuosikymmenen aikana. Paljon on muuttunut, yleensä vain parempaan päin.

Kuntalehdessä olen ollut näköalapaikalla seuraamassa Suomen muuttumista. Politiikka on tullut takaisin kuntapolitiikkaankin ja vastakkainasettelut ovat lisääntyneet. Sinänsä ristiriitoja ei tarvitse pelätä, sillä asiat muuttuvat paremmiksi juuri keskustelun kautta. Muutaman viime vuoden aikana tilanne on kuitenkin muuttunut repivämmäksi.

Syynä on tietenkin sosiaalinen media, jossa kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa kenestä tahansa, yleensä ilman todellisia seuraamuksia. Uhkaukset ja maalittaminen ovat arkea jo kaikissa kunnan toimissa, mutta erityisenä kohteena on usein virkamiesjohto. Tämä näkyy kuntajohtajien uupumisena ja suurena vaihtuvuutena, joka vain tuntuu lisääntyneen.

Lisäksi luottamusmiesjohdon ja kuntajohdon keskinäinen yhteistyökyky on liian usein heikkoa. Sen sijaan, että valtuutetut toimisivat kuntajohtajan tukijana, syntyy liian herkästi raastavaa vastakkainasettelua, joka ei enää vie kunnan ja kuntalaisten asioita eteenpäin.

Vaikka toimittajille tyypillinen kyynisyys pyrki jossain vaiheessa asettumaan myös minuun, haluan edelleen olla sinisilmäinen ja naiivi ja uskoa, että kun ihminen kohtaa ihmisen, äänensävy ja toiminta voivat muuttua hyväksi yhteistyöksi.

Se vaatii läsnäoloa, empatiaa ja kykyä asettua toisen asemaan. Jos kunnat ovat suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteita, luottamus ja hyvä tahto ovat sen kivijalkaa.

Kiitos yhteisistä vuosista, ollaan ihmisiksi!

Markku Vento, päätoimittaja