Pienten kuntien johtajat älähtivät
Kuva Lapinjärven Hilda Käkikosken koulusta, joka on aloittamassa etäkoulu-yhteistyötä Kannuksen Eskolan kylän koulun kanssa. Koulujen välimatka on noin 500 kilometriä.
Pienten ja maaseutumaisten kuntien johtajat puolustavat kuntiensa olemassaoloa ja mainetta yhteisellä kirjelmällä. He kokevat, että julkisessa keskustelussa pieniä kuntia ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia väheksytään.
Kirjelmässään kuntajohtajat puuttuvat myös keskusteluun kuntien saamista valtionosuuksista. He katsovat, että kysymys ei ole valtion avustuksista vaan valtion osuuksista säädettyihin menoihin.
Aloite rivien kokoamiseen on tullut ulkopuoliselta ihmiseltä, kertoo kirjelmän sanamuodosta vastannut Vaalan kunnanjohtaja Tytti Määttä.
Tämä ulkopuolinen oli koonnut 57 kuntajohtajat yhteystiedot ja lähestyi heitä yhteisellä viestillä. Sen jälkeen kuntajohtajat keskustelivat asiasta keskenään ja päättivät julkistaa kannanottonsa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kirjelmän on allekirjoittanut 51 kuntajohtajaa. Määttä arvelee, että kaikkia ei vielä ehditty tavoittaa allekirjoittamaan kirjelmää.
Kirjelmän mukaan Suomessa on käynnissä erikoinen keskustelu ja vastakkaisasettelun hakeminen maaseudun ja kaupunkien välillä. Tälle keskustelulle on tyypillistä hämmentävien ilmaisujen käyttäminen maaseudusta ja alueen kunnista. ”Kurjistuva nälkä Suomi”, ”kuolevat kunnat”, ”etelän elätit”, listaa voi jatkaa.
Esimerkkejä esiin
Kirjelmässä viitataan esimerkkinä Tuomas Enbusken kolumniin Iltalehdessä 10.3.2017: ”Haja-asutusalueilla kasvaminen leikkaa lapsen menestystä yhtä paljon kuin jos äiti joisi pullon punaviiniä jokaisena raskauspäivänään.”
Toisena esimerkkinä mainitaan Suomen Kuvalehden juttu kuolevat kunnat 5.1.2017.
– Kunta-analyysissa arvioitiin, että 57 suomalaista kuntaa kaatuu lähivuosina tai saavat lisäaikaa sote-uudistuksen ansiosta. Mitä nyt sitten? Lyömmekö lapun luukulle ja hanskat tiskiin, kuntajohtajat kirjoittavat.
– Haluamme tällä kirjoituksella tuoda esille, että olemme elossa. Ymmärrämme varsin hyvin toimintaympäristömme haasteet ja toisaalta sen potentiaalin, joka meillä on. Monella meistä menee lisäksi ihan hyvin myös taloudellisesti, Kuntajohtajat kirjoittavat.
Asukasluvulle liikaa painoa
Kuntajohtajat kiinnittävät huomiota siihen, että asukaslukuaan kasvattavia kuntia pidetään yleisesti elinvoimaisina.
– Kunnan paremmuuttahan ei kuitenkaan ratkaise sen koko väestömäärällä mitattuna vaan sen kyky toteuttaa sille annettua perustehtävää, joka on kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen.
– Pienissä ja väestöä menettävissäkin kunnissa tulee olla uskoa tulevaisuuteen ja halu kehittää kuntaa strategisesti. Pysyvän asutuksen lisäksi useissa johtamissamme kunnissa on runsaasi kausiasujia, jotka ovat tärkeä voimavara niin kunnalle kuin alueen yrityksille.
Valtionosuus on valtion osuutta
– Usein keskustelussa viitataan myös valtionosuuksiin. Valtionosuuksia ei mielestämme voi käyttää elinvoiman mittarina, koska suomalainen palvelujen rahoitusjärjestelmä perustuu niihin. Valtionosuudet eivät ole valtion avustus vaan valtion osuus palvelujen kustannuksiin, kuntajohtajat kirjottavat.
– Koska kaikilla suomalaisilla on perustuslain mukaisesti yhtäläiset oikeudet peruspalvelujen saantiin, kunnilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet palvelujen järjestämiseen. Valtio osallistuu kaikkien kuntien palvelujen tuottamisesta aiheutuneisiin kuluihin. Valtionosuuksilla myös tasataan alueiden välisiä eroja, jotka johtuvat tulopohjasta tai pitkistä etäisyyksistä.
Ei vielä kaiveta hautaa
– Me niin sanottujen kuolevien kuntien kunnanjohtajat emme ala kaivamaan vielä omaa hautaamme, vaan kehitämme kuntaamme yhteisönä.
– Ihmisillä on tarve vaikuttaa omaa elinympäristöään koskeviin ratkaisuihin. Kunta on ollut tähän hyvä alusta. Sote- ja maakuntauudistuksen myötä ihmisten perustarve, eli halu vaikuttaa, ei muutu. Kuntaa pidetään hyvänä elinvoiman kehittäjänä siksi, että kunnan päättäjiä ja kuntalaisia kiinnostaa se, miten oma alue kehittyy. Ainakin me täällä välitämme siitä, millainen oma elinympäristömme on. Kyse on meille kaikille tutusta läheisyysperiaatteesta, jonka mukaan julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä.
Keskusteluun laajempi kirjo
Vaalan kunnanjohtaja Tytti Määttä on nostanut profiiliaan ja esiintyy aktiivisesti Vaalan ja pienten kuntien edustajansa.
– Haluan vaikuttaa. Varsinkin sosiaalisessa mediassa painottuu vastakkainasettelu kaupunkien ja maaseudun välillä, ja minusta se ei ole hyvä.
Hän kaipaa keskusteluun laajempaa mielipiteitten kirjoa varsinkin nyt, kun tehdään merkittäviä kuntasektoria koskevia päätöksiä.
– Olen huomannut, että kun asioihin perehtyy kunnolla, niihin voi myös vaikuttaa, hän sanoo.
Hän pitää tärkeänä alaan liittyviä verkostoja. Hän pitää arvossa uuden sukupolven kuntajohtajien ryhmää, Kuntaliiton pientenkuntien neuvottgelukuntaa sekä johtamaansa harvaanasutun maaseudun verkostoa, jota hän johtaa.
– Verkostot ja vertaistuki ovat tärkeitä tässä työssä.
Kirjelmä löytyy Tytti Määtän puheenvuorosta Uudessa Suomessa.
Kirjelmän ovat allekirjoittaneet seuraavat kuntajohtajat:
Kari Kuuramaa, Enonkoski, Jari Penttilä, Halsua, Merja Olenius, Hartola, Riitta A. Tilus, Heinävesi, Seppo Ruhanen, Hirvensalmi, Markku Lappalainen, Ilomantsi, Linda Leinonen, Isojoki, Kirsi Virtanen, Jämijärvi, Markku Vehkaoja, Kannonkoski, Viljo Kurvinen, Karijoki, Atte Rantanen, Kemijärvi, Pekka Kanervio, Kinnula, Jukka Matilainen, Koski Tl, Anne Heusala, Kuhmoinen, Veijo Katara, Kustavi, Eero Ylitalo, Kyyjärvi,
Tiina Heikka, Lapinjärvi, Esko Ahonen, Lestijärvi, Jarkko Määttänen, Lieksa, Reijo Urtti, Luhanka, Pentti Ala-Luopa, Merikarvia, Kari Jokela, Merijärvi, Arto Ylönen, Miehikkälä, Erkki Pyökkimies, Multia, Heikki Jaakkola, Padasjoki, Vesa Huuskonen, Parikkala, Pertti Severinkangas, Pelkosenniemi, Sami Baas, Pello,
Juha Torniainen, Pertunmaa, Vilma Kröger, Pielavesi, Eero Mattsson, Pomarkku, Heli Knutars, Posio, Esko Rautiainen, Puolanka, Matias Hilden, Puumala, Kristiina Järvenpää, Rantasalmi, Risto Niemelä, Rautalampi, Unto Murto, Rautavaara, Seppo Rajala, Ristijärvi, Eeva Kyrönviita, Ruovesi, Tuula Luukkonen, Rääkkylä,
Erkki Parkkinen, Salla, Tapio Iso-Mustajärvi, Savitaipale, Antti Mulari, Savukoski, Viveka Lanne, Siikainen, Rinna Ikola-Norrbacka, Sulkava, Marketta Kitkiöjoki, Sysmä, Vesa Rantala, Taivassalo, Petteri Ristikangas, Tervo, Tytti Määttä, Vaala, Leena Mustonen, Valtimo, Pasi Lievonen, Vesanto.
Pienten kuntien kunnajohtajat ovat aivan oikealla asialla ja aivan oikeaan aikaan.
Kunnan tehtävä toteutuu yleensä jopa paremmin vakiluvultaan pienissä kunnissa, koska kunnnallisjohto ja kuntapäättäjät tajuavat mahdollisuuksiensa rajat. Ylisuuria hankkeita ei liian helposti käydä ajamaan.
Edelleen kuntajohtajien kannanotossa on oikea havainto puhua valtionosuuksista usein medioissakin käyteyn sanan valtionavustus sijaan.
Kiitos kunnanjohtajille, ajatuksiin yhdyn ilomielin valtuuston puheenjohtajanakin hieman alle 10 000 asukkaan maalaiskaupungista.
Hieno kannanotto – en puske, mutta ihmettelen, että Enbusken kirjoituksia