Maakuntajohtajat Viialainen, Huttunen ja Riipi: Askel oikeaan suuntaan
Etelä-Karjalan liiton maakuntajohtaja Matti Viialainen, Lapin liiton maakuntajohtaja Mika Riipi ja Pohjois-Savon maakuntajohtaja Jussi Huttunen pitävät sote-uudistusta askeleena oikeaan suuntaan.
Matti Viialainen, Etelä-Karjalan liiton maakuntajohtaja:
– Uudistus on se, jota olemme itsekin toivoneet. Eli vaikuttaa hyvältä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Oma kokemuksemme osoittaa, että maakunnan kokoisella alueella sote-palvelut voidaan tuottaa kustannustehokkaasti ja taata myös oma päätösvalta kansalaisille tärkeisiin palveluihin. Meillä täysi sosiaali-ja terveyspalvelujen integraatio toteutuu jo 2016 alusta, kun Imatra tulee mukaan Eksoteen myös perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen osalta. Etelä-Karjala on valmis etenemään pilottina jo 2018 alusta ja valitsemaan uuden maakuntavaltuuston kunnallisvaalien yhteydessä keväällä 2017.
– Nyt Suomessa ensi kertaa otetaan käyttöön perustuslain 121 § neljäs momentti, joka on historiallinen paradigman muutos, kun meillekin saadaan muiden Pohjoismaiden tapaan kansanvaltainen aluehallinto. Kysehän ei ole vain sotesta vaan monialaisesta vaaleilla valitusta toimijasta. Puuttumaan jäi vain se, että puhuttaisiin selkokielisesti siitä mistä tosiasiassa on kyse eli maakunnista.
– Ei tässä mistään itsehallintoalueista tai peruspalvelupiireistä ole kyse. Maakunta, maakuntavaltuusto ja maakuntahallitus vain reilusti käyttöön.
Mika Riipi, Lapin liiton maakuntajohtaja:
– Uudistus näyttää Lapin näkökulmasta hyvältä – omalla itsehallintoalueilla voimme parhaiten turvata palvelut, joita Lapin erityispiirteet haastavat. Samoin erityisen hyvä oli se, että tässä vaiheessa linjattiin itsehallintoalueiden monitoimialaisuus. Sillä varmistetaan, että itsehallintoalueita voidaan käyttää paljon muuhunkin byrokratian purkutalkoisiin tulevaisuudessa.
– Nyt esitetyt linjaukset aluehallinnon tehtävien siirrosta elyiltä itsehallintoalueilla olivat erityisen tärkeitä – olen todennut jo pariin otteeseen, että viimekeväinen esityksemme aluehallintokokeilusta eli Lapikas tuleekin nyt koko maahan!
Pohjois-Savon liiton maakuntajohtaja Jussi Huttunen:
– Pohjois-Savon liiton näkökulmasta sote-uudistus vaikuttaa kulkevan oikeaan suuntaan. Painotus ei ole vain erikoissairaanhoidon uudistuksessa, vaan siinä tehdään myös vahva perussote- ja terveyspalvelujen integraatio.
– Hyvää on myös selkeä ajallinen tavoite, että uudistus tulee voimaan 1.1. 2019 ja laki valmiiksi ensi vuoden aikana.
– Vahvan valtakunnallisen ohjauksen pitäisi estää niin sanottu kilpavarustelu päivystävien sairaaloiden kohdalla ja muissakin tila- ja laiteinvestoinneissa. Olisikohan Kuntaliiton syytä pohtia kuntien vahvaa paimentamista, ettei kunnissa nyt hurjaannuta yli-investointeihin?
– Järjestämistehtävän ja tuottamistehtävän erottaminen itsehallintoalueen sisäisessä organisaatiossa korostaa lähellä järjestämisen ja tuottamisen vastuuta, mutta on erittäin vaativa tehtävä. Edessä on monta kovaa kokousta, ja paljon sopimista on vielä edessä.
– Yksityinen sektorin ja julkisen tuotannon avoin vertailu on hyvä tavoite. Ei voi olla niin, että yksityinen vain pyyhkii kermat kakun päältä, vaan sen on kyettävä tarjoamaan kilpailukykyisiä palveluita myös harvaan asutuilla alueilla.
– On vain uskottava, että lupausten mukaisesti julkisten ja julkisesti rahoitettujen yksityisten sote-palveluiden laatu- ja kustannustiedot tulevat olemaan julkisia avoimen vertailun mahdollistamiseksi. Nyt vallitseva ideologinen varjonyrkkeily laadusta, tehokkuudesta ja paremmuudesta saa aidon faktapohjan.
Maakuntaliitot lakkaavat, mikäli ministeri Vehviläistä on uskominen. Mitähän maakuntajohtajat tuohon sanoisivat?
Niin onko tuo maakuntaliittojen lakkauttaminen niin iso juttu jos niiden pohjalle rakennetaan maakunnat melkolailla samoin rajoin ja samoin symbolein?
Kommentille kello 10:33
Tähän saakka maakuntaliitot ovat olleet kuntien asiaa edistäneitä ja kuntalähtöisiä toimijoita, jotka ovat saaneet rahoituksensa jäsenkunniltaan. Ne ovat olleet tärkeitä alueensa kehittäjia ja edunvalvojia, ja toimineet kuntayhteistyön keskeisinä edistäjinä.
Nyt kun niistä tehdään valtion rahoittamia valtion käskyläisiä, kuntaidentiteetti katoaa ja on olemassa suuri vaara, että niistä tuleekin kuntien valvojia ja käskijöitä. Sitäkö me tarvitsemme ja sekö on paikallisen demokratian vahvistamista. Epäilen suuresti. Homma ei ole kiinni tittelistä, vaan rahoittajan vallasta ja tehtävistä. Niistä molemmista nyt on kysymys ja odotettavissa oleva muutos heikentää kuntakenttää tehden siitä valtionhallinnon ja väliportaan hallinnon nöyrän rengin.
Sipilöinti, kepulointi vai änkyröintiä? Luodaan uusi rakenne ja äänestäkin saisi?