Helsingin apulaiskaupunginjohtajalla Pekka Saurilla on yli 24 000 seuraajaa Twitterissä.

Kuntajohtajan velvollisuus on olla vuorovaikutuksessa kuntalaisten kanssa. Sen paikka on nyt sosiaalinen media, sanoo apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri.

Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS tutki valtuutettujen ja kuntajohtajien somen käyttöä marraskuussa 2013. Selvisi, että vain neljä kymmenestä kuntajohtajasta käyttää somea työtehtävissään.

Suosikki oli Facebook, Twitter oli vielä harvinainen.

Ahkerasti twiittaavalle Helsingin apulaiskaupunginjohtajalle Pekka Saurille Twitter on työvälineenä ylivoimainen Facebookiin verrattuna.

Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)

– Medialle saa tiedotettua nopeimmin Twitterissä. Twitterissä on yhä enemmän päättäjiä, viranomaisia, myös elinkeinoelämän edustajia. Facebook on palaamassa alkuperäiseen rooliinsa, jossa jaetaan kavereille aamiaistarjoilukuvia, Sauri kuvaa. Hän linkittää twiittinsä myös Facebookiin.

– Sosiaalinen media antaa avoimelle kansalaiskeskustelulle paremmat mahdollisuudet kuin koskaan. Nettikohut ovat ennaltaehkäistävissä vain siten, että ollaan keskusteluissa ennen kuin kohu syntyy.

Älä kerro omista asioistasi,
vaan asioista omin sanoin

Miten kuntajohtajan pitäisi olla somessa?

Ensimmäiseksi Sauri neuvoo, että relevantti tieto pitää jakaa, jos se on olemassa.

Toiseksi hän kehottaa yhdistämään virkamiesroolin ja persoonan. Se ei tarkoita kertomista aamun hammaspesusta vaan sitä, että kertoo omin sanoin, mistä on kyse.

– Vähissä ovat olleet he, jotka ovat kertoneet omin sanoin esimerkiksi sote-uudistuksesta, mistä siinä on kyse ja mitä siitä seuraa.

Kolmas ohje on itse asiassa tärkein: viestintä ei ole eri asia kuin työ.

– Minultakin kysytään vielä, että koska ehdin tehdä oikeita töitä, koska olen siellä Twitterissä. Etenkin julkishallinnossa ne ovat sama asia: on välitettävä koko ajan työnantajille eli kansalle sitä, mitä on tekeillä. Ei se mene niin, että ”nyt mä lopetan työnteon ja menen tuonne someen”.

Sen lisäksi, että Sauri viestii ja vastaa saamiinsa kysymyksiin, hänestä on tullut Helsingin puolivirallinen vikakonttori, jolle raportoidaan ensimmäiseksi kuopasta kadulla. Tälle Sauri hieman huokaisee, mutta sanoo toistaiseksi selvinneensä.

Sauri tiivistää kokemuksiaan kirjoittamalla parhaillaan kirjaa työnimellä Osallisuus, demokratia ja sosiaalinen media, jonka Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisee talvella Polemia-sarjassaan.

”Parempi ottaa kantaa
ennen kuin jälkeenpäin”

Hattulan kunnanjohtaja Heidi Rämö on Suomen kuntajohtajien varapuheenjohtaja. Hän on sen yhdeksänjäsenisen hallituksen ainoa jäsen, joka twiittaa kuntajohtajana. Rämökin pitää Twitteriä hyvänä työkaluna. Facebook on hänellä yksityiskäytössä.

– Twitterissä pystyy reagoimaan nopeasti ja avoimesti, Rämö kehuu.

Rämön Twitter-seuraajina on mediaa, kuntalaisia, valtuutettuja, kunnan työntekijöitä, kuntajohtajakollegoita ja yhteistyöorganisaatioiden edustajia. Rämö kertoo asioista, joiden arvelee kiinnostavan kuntalaisia.

Kunnan eri projekteille on perustettu Facebookiin julkisia ryhmiä, kuten esimerkiksi rakenteilla olevalle Juteinikeskukselle.

Some ei ole rasite
vaan mahdollisuus

– Sosiaalista mediaa pitäisi käyttää vielä enemmän hyödyksi ja laajemmin koko kunnan organisaatiossa. Kun työ on kiireistä, tiedottaminen on mahdollista, kun viestintäväline kulkee mukana, Rämö kertoo.

Rämö arvelee, että somen käytön esteenä on vielä taidon puutetta ja pelkoa.

– Kuntasektorilla asia on osittain ikäkysymys. Monet päättäjät ovat iäkkäitä ihmisiä, joita saa houkutella sosiaaliseen mediaan. Koulutusta pitää lisätä, hän sanoo.

Rämö arvioi, että Twitterissä on yhä vain alle 30 kuntajohtajaa. Hänestä sosiaalista mediaa ei pidä ajatella rasitteena vaan mahdollisuutena.

– Siellä on parempi olla ottamassa kantaa etupainotteisesti kuin jälkijättöisesti.

– Somen käyttöön liittyy paljon asioita, joita pitäisi käydä läpi laajemmalla porukalla. Paljon mietittävää on esimerkiksi siinä, mitä Twitteriin voi laittaa. Voiko mennä kommentoimaan asiaa, joka on jo leimahtanut väärin perustein? Mikä on korrektia ja mikä ei, sitä virkamies joutuu pohtimaan paljon enemmän kuin muut, Rämö miettii.

Rämö kaipaa virkamiehille sosiaalisen median päivitettyä ohjeistusta.

Kuntaliitto julkaisi Kuntien verkkoviestintäohje -nimisen oppaan 2010.

Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 1/2015

Eija Kallioniemi

Avainsanat
Heidi Rämö Pekka Sauri some sosiaalinen media
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Some on pohjaton ja jos sinne erehtyy, mihinkään muuhun – varsinaiseen tekemiseen – ei kerta kaikkiaan jää aikaa. Helsingissä ja muutamissa suurimmissa kaupungeissa on helppoa olla johtajien porraskäytävän ylimmillä portailla, kun vilttiketjussa on riittävästi porukkaa, joka huolehtii siitä, että ylimmälläkin portaalla voi turvallisesti oleskella ja vaikka somessa tuuletella. Toisin niissä kunnissa, joissa ei ole johtajien armeijaa ja joissa kunnanjohtajan perustehäviin kuuluu täysipainoisesti osallistua arkipäivän pyörittämiseen ykkösvastuullisena johtajana, strategina, asiantuntijana, esittelijänä ja enenevässä määrin myös päätöksentekijänä.

    Siksi en yhtään ihmettele, jos somessa aktiivisesti toimivien kunnanjohtajien joukko on todella pieni. Heidän tehtävävalintansa taitaa olla tehdä oikeita töitä eikä taistella tuulimyllyjä vastaan jokaisen someilijan mielipideviidakossa. Siksipä ihanteita ja kauniita tavoitteita voidaan tietenkin asetella rajattomastikin, mutta realismia on ymmärtää jokaisen johtajan tekemiseen asetettavat odotukset suhteessa ajan rajallisuuteen ja ajankäytön tarkoituksenmukaisuuteen ja vaikuttavuuteen. Sitten kun kaikki kuntalaiset toimivat ja ovat saavutettavissa somessa, johtajatkin oletettavasti työskentelevät toisin.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Luitko jo?