Timo Reina: Kunnille jäätävä tilaa unelmille

Hämeen maakuntajohtajana vajaat neljä vuotta toiminut Timo Reina hyppää Kevaan siirtyneen Timo Kietäväisen saappaisiin elokuussa.

– Olen nyt tienhaarassa tai risteyksessä, kuten kunnat ja maakunnatkin ovat, Reina tuumaa Riihimäen asemaravintolan pöydässä.

Tapaamispaikkamme on Reinan työmatkan varrella ja yksi Suomen vilkkaimpia risteysasemia. Reinan lauluesitys ei aiheuta hämmennystä hiljaisessa ravintolassa. Aamupäiväoluella istuva naapuripöydän seurue jatkaa häiriintymättä turinointiaan. Reina siemailee kahvia.

– Irwinin laulu on nyt harjoitusohjelmistossani, laulaja Heidi Kyrön opissa oleva Reina kertoo.

Sibeliuksen juhlavuosi innoitti hänet laulamaan myös Sibeliusta. Hämeenlinnan ja Lopen kirkoissa Reinaa kuuli joulun alla monisatapäinen yleisö.

– Ei siellä buuattu.

Vexi Salmen sanoittaman ja Irwin Goodmanin tunnetuksi tekemän laulun sanoma sopii hänen mielestään kunnille siksi, että tulevan sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen kunnissa pitää olla enemmän aikaa ja tilaa unelmille.

– Pitää olla myös vapautta ja resursseja.

Hämeenlinnalaislähtöisen Irwinin laulu sopii ohjelmistoon, koska Reinan nykyinen työpaikka Hämeen liitto pitää majaa Hämeenlinnassa. Kanta-Hämeeseen kuuluvat Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan seudut, yhteensä 175 000 asukasta.

Reina on asunut perheensä kanssa jo vuosia Uudenmaan puolella Järvenpäässä. Vaikka työt ovat vieneet häntä niin Helsinkiin, Hämeenlinnaan kuin Lahteenkin, perheen ei ole tarvinnut siirtyä paikasta toiseen. Reina pitää tärkeänä, että nyt 7-, 11- ja 14-vuotiaiden lasten harrastus- ja koulumatkat ja kaveripiiri eivät muutu.

– Keskimmäinen poika harrastaa taitoluistelua kuutena päivänä viikossa, vanhin tyttö tanssia aika aktiivisesti ja nuorin poika pelaa jääkiekkoa, hän kertoo.

Vaimo on pappi, mutta työskentelee nykyään ammatillisen koulutuksen kehittämisjärjestössä.

Reina on harmissaan siitä, että VR on vähentänyt kaukojunien pysähtymisiä Riihimäellä ja Hämeenlinnassa.

– Eihän siinä ole mitään järkeä, hän puuskahtaa ja viittaa siihen, että asemien seutuja on rakennettu ja kehitetty juuri sitä varten, että ihmiset liikkuvat kätevästi junilla moneen suuntaan töiden ja opiskelujen perässä.

Keskustapoliitikkojen
taustajoukoissa

Reina tunnetaan monen näkyvän keskustapoliitikon taustalta, niin Esko Ahon, Anneli Jäätteenmäen, Hannes Mannisen kuin Mari Kiviniemenkin.

Valtuustotyöstä hänellä on kokemusta niin keskisuomalaisessa syntymäkunnassaan Petäjävedellä kuin Järvenpäässäkin.

Politiikasta hän innostui opiskellessaan Helsingin yliopistossa. Maanviljelijäperheen vesalle keskusta oli luonteva valinta.

Kuntaliiton toimitusjohtajana toimii kokoomustaustainen Jari Koskinen ja toisena varatoimitusjohtajana demari Hanna Tainio. Keskustalaisen Reinan nimitys herätti tietysti naljailut poliittisista nimityksistä, vaikka valintaprosessi oli perusteellinen.

Reina muistuttaa, että hän on ollut ammattijohtajana organisaatioissa, joissa ei ollut poliittinen toiminta lähelläkään. Hämeen liitossa hän on johtanut luottamushenkilöiden alaisuudessa, mutta keskustan jäsenkirjasta saattoi pikemminkin olla vain haittaa valinnassa.

– Olen ollut kaikkea muuta kuin millään mandaattipaikalla Hämeessä.

Mukana monen uudistuksen
valmistelussa

Reina on ollut mukana monen kunta- ja alueuudistuksen valmistelussa. Mannisen ministerikaudella aloitettiin Paras-hankkeen valmistelu. Vuonna 2007 säädettiin määräaikainen laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Se sisälsi kuntien yhdistämisavustuksia ja velvoitteita kuntien yhteistyöhön.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen hanke pysäytettiin. Jyrki Kataisen, kok., johtama uusi hallitus tavoitteli löyhemmän rakenneremontin sijaan kuntamäärän selvää vähentämistä.

Reina muistuttaa, että Paras-hanke johti kuitenkin laajaan kuntaliitosten aaltoon ja yhteistoiminta-alueiden perustamiseen.

Sillä pyrittiin parantamaan kuntien mahdollisuutta kustantaa perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvät sosiaalipuolen palvelut, hän kertaa.

Reina näkee, että nyt meneillään oleva valmistelu on osittain jatketta Paras-hankkeelle.

– Tarkoitus oli silloin ja myös nyt taata se, että palvelujärjestelmä ja rahoitus kestäisivät ikääntymisen paineet ja palvelut voitaisiin turvata koko maassa.

Mari Kiviniemen hallinto- ja kuntaministeriaikana maata myllättiin kunnolla. Silloin uudistettiin valtion aluehallintoa niin, että läänit, TE-keskukset ja ympäristökeskukset ja tiepiirit yhdistettiin aluehallintovirastoiksi eli aveiksi – Reinan sanoin ”koppalakkitehtäviin”.

Ely-keskuksiin koottiin ympäristö-, liikenne- sekä työ- ja elinkeinotehtävät. Myös maakuntien liittoja vahvistettiin jonkin verran. Uudistus tuli voimaan vuoden 2010 alussa.

– Se oli suurin aluehallintouudistus, mitä Suomessa on tehty, Kiviniemen valtiosihteerinä toiminut Reina muistuttaa.

Nykyisen myllerryksen
vaikeuskerroin on suuri

Paraikaa valmistelussa oleva sote- ja aluehallintouudistus on kuitenkin mittaluokaltaan huomattavasti suurempi kuin edellinen myllerrys. Nyt puhutaan 215 000 ihmisestä ja 300 organisaatiosta. Ja nyt puretaan aveja ja elyjä, jotka vasta perustettiin.

– Nyt tullaan kunnallisen itsehallinnon ydinkysymyksiin, joihin ei menty edellisellä kerralla, eli vaikeuskerroin on paljon suurempi kuin silloin. Vajaa kymmenen vuotta sitten aika ei ollut kypsä näin isolle loikalle.

Viime hallituskauden lopussa eduskunnassa tapahtui kuitenkin jotain käänteentekevää.

– Perustuslakivaliokunta sulki silloin pois oikeastaan kaikki muut etenemispolut paitsi sen, että aktivoidaan perustuslain lähes sata vuotta vanha pykälä, että meillä voi olla itsehallintoa myös kuntaa suuremmalla alueella.

Valiokunnan mielestä perusoikeuksien turvaaminen sote-palveluissa edellyttää selvää väestöpohjan kantokyvyn vahvistamista. Tarvitaan siis suurempi määrä veronmaksajia, jotta palvelut voidaan turvata.

Maakunnan raami on
ehkä valmis vuonna 2019

Nyt maakunnille ollaan siirtämässä soten järjestämisvastuu ja paljon muitakin tehtäviä. Monet asiat ovat kuitenkin vielä levällään.

Reina kuitenkin huomauttaa, että on vaikea tunnistaa uskottavaa vaihtoehtoa perusmallille, jota ollaan tekemässä.

– Sanon juristina, että todennäköisiä syitä on kyllä epäillä, että tämä toteutuu jonain tämän tyyppisenä tai sukuisena mallina.

Vuonna 2019 maakuntamaa ei ole kuitenkaan valmis, Reina arvioi.

– Parhaimmassakin tapauksessa meillä on silloin maakunnan raami, joka alkaa kehittää toimintaa. Maakunnan ja kunnan tehtävät, rajapinnat, suhteet ja rahoitus tulevat elämään. Luulen, että tarvitaan hyvin monenlaisia siirtymäkauden ratkaisuja.

Suurimpia riskejä maakuntien kannalta on se, että itsehallinnosta ei tule aitoa. Kuntaliitto on sitä mieltä, että maakunnilla pitäisi olla verotusoikeus. Reina uskoo sen keskustelun varmasti jatkuvan, vaikka ensiryminässä verotusoikeus ei toteutuisikaan.

– On tärkeää, että maakuntien verotusoikeus kunnolla selvitetään ja asiaa pidetään esillä.

Kuntien kannalta suurin riski on siinä, miten kuntien tulevien tehtävien rahoitusmalli rakennetaan.

Kun sote lähtee kunnista, se muuttaa kaiken. Jäljelle tietysti jäävät koulutus, kaavoitus ja kehittäminen eli kolme kovaa koota. Muutos on kuitenkin niin valtava, että siitä ei selvitä valtakunnallisilla ohjeilla.

– Me tarvitsemme 313 uutta kuntaa. Uusi kunta pitää rakentaa joka kunnassa itse, Reina sanoo.

Tällä hän tarkoittaa siis sitä, että jokaisen kunnan on luotava itse uudet toimintatapansa.

Kuntaliitoksia tulee varmasti jatkossakin muutenkin kuin pakolla. Reina toivoo, että kuntien yhdistymisissä rakennettaisiin uusi kunta niin, että siitä saataisiin ”elinvoima- ja vetovoimabuustia”.

– Tämän tyyppisiä liitoksia kyllä tarvitaan.

Kunta ja maakunta
ovat lähisukulaisia

Kuntaliiton rooli tulee tietysti muuttumaan.

– Ei ole itsestään selvää, että maakunnat ja kunnat ovat saman edunvalvonta- ja palveluorganisaation alla, mutta pidän sitä ainoana järkevänä mallina.

Reina on maakuntahallinnon tehtävien siirtoa pohtivan ryhmän puheenjohtaja. Hän muistuttaa, että kunta ja maakunta ovat lähisukulaisia, koska molemmat ovat osa itsehallinnollista Suomea.

– Vaikka maakunta ei ole kuntayhtymä, kyllä kunta ja maakunta ovat äärimmäisen lähellä, limittäin ja lomittain. Niillä on samat päättäjät isossa kuvassa.

Reina tervehtii ilolla vilkasta keskustelua maakunnista aluekuntina, mutta ei ota suoraan kantaa entisen esimiehensä Hannes Mannisen ehdotukseen.

– Jossain määrin kysymys voi olla akateeminen, sillä nyt valmisteltavassa maakuntalaissa tukeudutaan kuntalakiin niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Valtion ja kuntien, eli ministeriöiden ja kuntien suhdetta Reina on miettinyt paljon.

Kun kunta-asiat siirtyivät sisäministeriöstä valtiovarainministeriöön (VM), moni epäili siirtoa, mutta ei Reina.

– Olen edelleenkin taipuvainen ajattelemaan, että on hyvä juttu, että meillä on vahva julkisen hallinnon uudistamiseen keskittyvä ministeriö, joka katsoo kokonaisuutta, hän sanoo VM:n roolista.

Reina ei syyllistäisi VM:ää, joka on usein kipakan arvostelun kohteena kunnissa.

– VM on ollut kunnille ja itsehallinnolle huomattavasti parempi kumppani kuin sektoriministeriöt, joilla on tarve ohjata kuntien käyttämiä keinoja. VM:lle riittää, että asiat hoidetaan hyvin ja taloudellisesti, Reina vakuuttaa.

Investointirajoitus
kimmastuttaa

Helsingin Kalliossa sijaitseva Kuntatalo on Reinalle tietysti tuttu paikka monista tapaamisista ja seminaareista, mutta on hän ollut parina kesänä töissäkin Kuntaliiton lakiosastolla. Kesätyöntekijöitä kutsuttiin kesähöhliksi.

– Valmistelin lausuntoja ja annoin puhelimessa neuvontaa. Totesin kyllä, että psykologian opinnot olisivat olleet paremmat kuin juristin opinnot niihin töihin. Kipinä kunta-asioihin syttyi kuitenkin noina kesinä, Reina kertoo.

Kuntia neuvovasta kesähöhlästä tulee nyt kuntien edunvalvoja. Reinan mielestä ymmärrys kuntien itsehallinnosta ja luottamus siihen, että asioista päätetään paikallisesti, ei ole kovin korkea.

– Kyllähän me itsehallinnon itsepuolustusta tarvitsemme.

Yksi esimerkki siitä on kaavailtu investointirajoitus, josta puhuttaessa Reina kimmastuu.

– Ajatus siitä, että valtion jossain kammarissa istuu joku ihminen, jolla on viisaus arvioida investointien mielekkyyttä ja tarvetta, ei edusta realismia.

Hän huomauttaa, että sairaalahankkeita valmistellaan hyvin pitkään eikä niissä juuri ole taktikointia.

– Ei kunnilla ole löysää rahaa taktikoida sillä, että rakennetaan seiniä, että saadaan pidettyä palvelut. Usein on niin, että tilat happanevat ja homehtuvat käsiin. Sen takia tarvitaan investointeja.

Jos Reina löysi laulun kunnille, hänellä on myös motto kunnille:

– Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia.

Se on lainattu rasismin vastaisesta kampanjasta.

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 7/2016