Vaalien lähestyminen näkyy niin ehdokkaiden kuin äänestäjien some-aktivoitumisena. Nokittelun ohella esiintyy niin huumoria kuin asiallista teemojen esiin nostamista.

Vaaliehdokkaat naljailevat toisilleen sosiaalisessa mediassa, kertoo Aalto-yliopiston tutkimus. Sen mukaan eri puolueiden ehdokkaiden keskinäinen vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa voi olla aggressiivista ja syyttävää.

Mäntsälän valtuuston puheenjohtaja Anna Helin, kok, ja Helsingin kaupunginhallituksen ja valtuuston jäsen Hannu Oskala, vihr., ovat molemmat aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Helinin kokemukset ovat lähes pelkästään myönteisiä, Oskalalla on kokemusta myös rankasta henkilökohtaisuuksiin menemisestä.

Hänen mukaansa kansalaispalaute omalla nimellä on joskus todella kamalaa.

– Erityisesti Guggenheimin yhteydessä sain aivan hirvittävää kuraa. ”Sinut pitäisi hirttää munistasi, mutta ei voi koska sinulla ei ole munia.”

Helinin kokemukset ovat maltillisempia.

– Kommentoin ja keskustelen pääasiassa oman puolueen kavereiden kanssa, mutta aika paljon myös muiden. Monet heistä ovat kollegoja joissain luottamusmiesorgaaneissa: sairaanhoitopiiri, neuvottelukunnat, tai sitten tuttuja erilaisista vaalitapahtumissa, toreilta ja turuilta.

Helin kokee, että keskustelu on kaikkien kanssa fiksua ja mukavaa, tahdikasta kommentointia puolin ja toisin, usein henkilökohtaistakin juttuja liittyen perheeseen tai muuhun sellaiseen.

– Ikäviäkin some-ystäviä joskus kohtaa. Silloin poistan kontaktin saman tien, en mieti. Yksi moka piisaa, hän sanoo.

Nokittelu kerää yleisöä

Molemmat keskustelevat sekä puoluetoverien että toisten puolueitten edustajien kanssa.

Helin kokee, että some-kontakteista yli puoluerajojen on usein hyötyä yhteistyön kehittämisessä.

– Joidenkin kanssa tutustuttu somessa ja jompikumpi tunnistaa sitten yllättäen toisen livenä jossain yhteisessä tapahtumassa. Ja on hauskaa oppia oikeasti tuntemaan, niinkin on käynyt.

– Vaikka puolueet ovat eri, niin ystävyyssuhteita ja sielujen sympatiaa löytyy. Usein laaja kollegaverkosto yli puoluerajojen sujuvoittaa myös yhteistyötä, Helin arvelee.

Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan ehdokkaiden kinastelu näyttäisi keräävän yleisöä. Facebookissa nokitteleva kommentointi keräsi enemmän tykkäyksiä kuin neutraali keskustelu, ja ehdokkaat vastasivat esitettyihin syytöksiin aktiivisesti.

Oskalan mukaan toisen puolueen kommentointi somessa näyttää varmastikin usein piikittelyltä koska somen, etenkin Facebookin luonne on sellainen, että kommentointi antaa julkaisulle näkyvyyttä.

– Ja kampanjoiden ollessa käynnissä ei ole kovin järkevää käydä tsemppailemassa toisen puolueen ehdokkaan päivitystä.

– Sen sijaan jos olet perustellusti eri mieltä toisen puolueen ehdokkaan kanssa, voi teräväkin kommentointi olla perusteltua samasta syystä. Se nostaa oman perustellun kantasi esiin.

Oskalan mukaan eri some-foorumeilla on myös eri luonteet.

– Twitterissä huomaan helposti olevani piikikkäämpi kuin Facebookissa.

Kansanedustajat Juhana Vartiainen, kok., ja Mikko Kärnä, kesk., kävivät sananvaihtoa Twitterissä Kärnän arveltua Kokoomusnuorten valtionosuuskannanottonsa perusteella tarvitsevan ”kehitysapua” .

Ilkeintä avoimissa ryhmissä

Oskala ei ole kokenut, että some-keskustelu valtuutettujen välillä olisi halventavaa tai ilkeää.

– Teenhän joka viikko töitä ja neuvottelen kaikkien kh-ryhmien kanssa. Jos huutelisin verkossa miten sattuu, se heikentäisi mahdollisuuksiani toimia ryhmäni neuvottelijana ja edustajana.

– Some-keskustelu menee ilkeäksi enemmän avoimissa ryhmissä, joissa keskustelijoista suuri osa muita kuin ehdokkaita, tai vastuullisia ehdokkaita, Oskala arvioi.

– Politiikan ulkopuolelta tulevat uudet ehdokkaat tai protestipuolueiden protestiehdokkaat saattavat käyttää kieltä, joka ei ole aina aivan harkittua.

-Mutta jälleen, valtuutettu-tasolta sellaista ei kyllä juuri näy, hän sanoo.

Puolueen sisällä kannustetaan

Oskala sanoo olevansa hyvin tyytyväinen oman ryhmän keskeisiin keskusteluihin. Niistä on hyötyä käsityksiä muodostettaessa.

– On tsemppausta ja auttamista.

– Toisaalta ne kaverit ovat myös kilpakumppaneita, joten kyllä asioita mietitään tarkkaan.

Facebookissa on todettu myös ilmiö, jossa poliitikko maksaa siitä, että hänen mainoksensa tulee näkyviin, kun joku hakee jonkin tietyn toisen ehdokkaan sivua. Tätä tehdään sekä saman puolueen ehdokkaitten kesken että yli puoluerajojen.

Kuntakohtaisissa ryhmissä eroja

Monissa kunnissa on yleisiä Facebook-keskusteluryhmiä, joissa keskustellaan kuntapolitiikasta. Tyylilajit ja myös kuntapoliitikkojen aktiivisuus vaihtelevat. Esimerkiksi Järvenpään kuntapolitiikkaryhmässä käydään välillä hyvinkin räväkkää ja myös henkilökohtaisuuksiin menevää keskustelua. Lohjalla taas on kaksi ryhmää. Lohjalaiset-ryhmä on melko maltillinen, ja ilmeisesti sen moderaattorien linja on joidenkin mielestä liian tiukka, koska sen rinnalle on perustettu ryhmä Lohjalaiset (sana vapaa, ei sensuuria). Lohjalaisten ryhmissä keskustellaan enemmän paljosta muustakin kuin kuntapolitiikasta.

Kuntakohtaiset sivut poikkeavat toisistaan myös sikäli että toiset ovat avoimia kaikille, toiset suljettuja. Jälkimäisiinkin tosin pääsee jäseneksi yleensä käytännössä ilmoittautumalla.

Piikittely pisti silmään

Aalto-yliopiston tutkimus on tehty 2015 eduskuntavaalien ehdokkaitten keskinäisestä vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa.

– Havainnoinnin aikana huomasimme, että ehdokkaat kommentoivat paljon myös toistensa päivityksiä, mutta tällaisen ehdokkaiden välisen keskustelun kulusta sosiaalisessa mediassa tiedetään vähemmän, kertoo Aalto-yliopiston tietotekniikan laitoksen tutkija Matti Nelimarkka.

– Erityisen silmiinpistävää oli ehdokkaiden tapa toistuvasti piikitellä kilpakumppaneitaan. Nimesimme tämän ilmiön nokitteluksi. Ehdokkaat ovat ikään kuin virtuaalisessa nimittelykilpailussa, joka muistuttaa hip hopin battle-kisoja, kuvailee verkkojulkisuuden tutkija Salla-Maaria Laaksonen Helsingin yliopistolta.

Tutkimuksen mukaan vuorovaikutus Facebookissa saman puolueen ehdokkaiden välillä oli pääsääntöisesti positiivista, mutta eri puolueiden ehdokkaiden välinen vuorovaikutus oli useammin negatiivissävytteistä.

Kilpailijoitten virheitä ja vikoja esiin

Tutkimuksen mukaan näissä viesteissä nostettiin esille kilpakumppaneiden virheitä, huonoa käytöstä tai virheellisiä lausuntoja. Tarkoituksena näytti siis olevan mustamaalata kilpailijoita, nostaa omia osakkeita toisen kustannuksella tai jopa häpäistä toista ehdokasta tai tämän puoluetta, tutkimuksessa päätellään.

–  Nokittelukamppailut ovat kuitenkin yksi osoitus siitä, että sosiaalinen media muuttaa vaalikampanjointia: verkkojulkisuus on yksi iso jatkuva vaalipaneeli, jossa koetetaan voittaa kilpailevat ehdokkaat ja mielipiteet, pohtii Laaksonen.

Digivaalit 2015 -tutkimuksessa olivat mukana Aalto-yliopiston tietotekniikan laitos HIIT-tutkimusyksikön osalta ja Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Viestinnän tutkimuskeskus CRC. Tutkimusta rahoittivat Helsingin Sanomain säätiö sekä Koneen säätiö.

Aalto-yliopiston tutkimuksesta lisää täällä

 

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Lue tästä kaikki jutut kehysriihestä