Tutkimus: Kansalaisosallistumisen ja ammattipoliitikkojen välinen suhde ei ole tasapainossa – Tutkimuspäällikkö kannustaa keskustelemaan aiheesta myös kunnissa

Åbo Akademin yhteiskuntatieteen tutkimuslaitoksen tutkimuspäällikkö Lauri Rapeli arvioi tuoreen tutkimuksen pohjalta, että kansalaisilla on päätöksentekoon osallistumisesta erilaisia täyttymättömiä toiveita.

Samalla päättäjät eivät koe olevansa valmiita tarjoamaan sitä, mitä kansalaiset odottavat.

– Selvästi meillä on Suomessa jonkinlaisia eriäviä näkemyksiä päätöksenteon suhteen siitä, missä kulkee tasapaino.

Rapeli näkee, että kansalaisosallistumisesta kannattaisi keskustella enemmän julkisuudessa, jotta eri osapuolet voisivat paremmin ymmärtää toisten näkökantoja.

Rapeli pohtii, että ehkä poliitikkojen ja ylipäätään edustuksellisessa demokratiassa kannattaisi perustella entistä enemmän nykyistä systeemiä ja sen toimintaa.

Ilmassa tyytymättömyyttä

Edellä Rapeli on viitannut tuoreeseen tutkimukseen, jossa Åbo Akademin, Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston tutkijat tarkastelivat poliitikkojen ja virkamiesten suhtautumista kansalaisosallistumisen lisääntymiseen ja vertailleet heidän näkemyksiään kansalaisten mielipiteisiin.

– Päättäjät tuntevat kasvavaa painetta kansalaisosallisuuden lisäämiseksi. Demokratian tulevaisuuden kannalta tutkimustulokset merkitsevät sitä, että vielä on tehtävä paljon töitä, jotta demokratioissa voidaan löytää toimiva tasapaino kansalaisosallistumisen ja ammattipoliitikkojen välille, Rapeli sanoo.

– Ihmiset vaikuttavat kokevan jonkinlaista tyytymättömyyttä ja voimattomuuden tunteita. Voi olla, että ihmiset kokevat puoluepolitiikan hiukan toimimattomaksi.

Valtiotason asiat kiinnostavat enemmän

Tutkimustulokset osoittavat, että kansalaiset haluaisivat enemmän suoraa vaikutusvaltaa päätöksentekoon.

Päättäjät puolestaan suhtautuvat asiaan epäilevämmin etenkin tilanteissa, joissa kansalaisten osallistuminen uhkaisi päättäjien mahdollisuutta hallita poliittista prosessia.

Esimerkiksi kansanedustajien ja virkamiesjohdon näkemyksiä kuunneltaessa nousi esille, että kansalaisosallistumisen syventäminen voisi sopia aika kivasti kuntatasolle. Paremmin kuin valtakunnan asioista päättämiseen, Rapeli kertoo valtiotason päättäjien näkemyksistä.

– Voi se olla niinkin.

Toisin sanoen tutkijat havaitsivat, että kansallisella tasolla työskentelevien päättäjien mukaan kansalaisten roolia päätöksenteossa voitaisiin vahvistaa paikallistasolla.

Kansalaiset itse eivät sen sijaan ole yhtä kiinnostuneita lisäämään osallisuuttaan paikallispolitiikkaan.

”Emme ole edelläkävijänä”

Erilaisia kansalaisosallistumisen esimerkkejä on lukuisia maailmalta, sellaisia, joita ei ole siis Suomessa kokeiltu, Rapeli huomauttaa.

– Tämän asian suhteen emme ole edelläkävijänä, emmekä myöskään kehitysmaa.

– Kenties rohkein esimerkki löytyy Sveitsistä, jossa Vaudin kantonissa satunnaisvalitulla kansalaiskokouksella on jopa suoraa vaikutusta lainsäädäntöön.

Rapeli näkee valtiotason päättäjien asenteiden heijastuvan jollain tavalla myös kuntakentälle. Ainakin monella kansanedustajalla on samaan aikaan luottamustehtäviä kuntapäättäjinä tai ainakin historiaan kuntapäättäjänä, hän huomauttaa.

Kriisi puheenaiheena

Länsimaisissa demokratioissa on jo vuosia puhuttu nykymuotoisen edustuksellisen demokratian kriisistä. Äänestysaktiivisuus vähenee, luottamus poliitikkoihin laskee ja puolueet menettävät jäseniä. Monet äänestäjät kokevat hallitsevan eliitin menettäneen yhteyden tavallisiin kansalaisiin.

– Päättäjien skeptisyys perustuu enimmäkseen siihen, että he eivät luota kansalaisten kykyyn hallita päätöksenteon usein tarkoittamaa monimutkaisuutta. Päättäjien mielestä kansalaisosallistumiseen tulisi sen sijaan panostaa vahvistamalla kansalaisten tietoja, jotta nämä ymmärtäisivät paremmin yhteiskunnallisia kysymyksiä ja demokraattista päätöksentekoa.

Uudet kansalaisosallistumisen muodot ovat saaneet yhä enemmän huomiota kansalaisten osallistamisen vaihtoehtona.

Tulisiko kansalaisilla olla enemmän sananvaltaa politiikassa, vai riittävätkö perinteiset vaikuttamismahdollisuudet?

Tähän kysymykseen edellä mainitun tutkimuksen mukaan virkamiehet suhtautuvat poliitikkoja epäilevämmin kansalaisosallistumisen lisäämiseen.

Näitä asioita kannattaa pohtia ja niistä voi keskustella eri tasoilla, niin kunnissa, hyvinvointialueilla kuin vaikkapa eduskunnassakin, Rapeli kannustaa.