Tutkimus: Kuntaliitoksilla ei ole saavutettu toivottuja elinkeinovaikutuksia
kuva: Ville Miettinen
Kuntaliitoksilla ei ole ollut hyödyllisiä elinkeinovaikutuksia millään mittarilla mitattuna, selviää Itä-Suomen yliopiston yliopisto-opettajan Niko Vartiaisen tutkimuksesta.
Vartiaisen tutkimuskohteena olivat Paras-hankkeen aikana toteutetut kuntaliitokset elinkeinovaikutusten näkökulmasta. Vuosiin 2007–2013 ajoittunut Paras-hanke tuotti paljon kuntien yhdistymisiä, ja tavoitteena oli muun muassa elinvoimaisen kuntarakenteen muodostaminen.
Tutkimuksessa selvitettiin, lisääkö kuntaliitos kunnan houkuttelevuutta asukkaiden, yksityisen sektorin työpaikkojen ja yritysten sijoittumispäätösten suhteen. Elinkeinotoiminnan mittareina käytettiin asukasluvun, yksityisen sektorin työpaikkojen ja yritysten lukumäärän kehitystä.
– On oletettu, että kunnan asukasluvun kasvu tekisi kunnasta houkuttelevamman. Tulokset kuitenkin tulokset osoittavat, ettei kuntarajojen poistaminen ja siten syntynyt suurempi asukasluku tee kunnasta houkuttelevampaa sijoittumiskohdetta asukkaille, työpaikoille tai yrityksille, Vartiainen sanoo.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Samoin on oletettu, että liitokset mahdollistaisivat järkevämmän elinkeinopolitiikan.
– Se jäi vielä epäselväksi, jäikö liitoksissa syntynyt potentiaali järkevämmälle elinkeinopolitiikalle hyödyntymättä vai syntyikö tätä potentiaalia ylipäätään. Sellainen kuva itselleni on jäänyt aiempien tutkimusten valossa, että kuntaliitoskunnissa ei ole tehty kaikkea, mitä liitos mahdollistaisi.
Vartiainen toteutti analyysin siten, että kuntaliitoksen toteuttaneille kunnille muodostettiin vertailuryhmä niiden kuntien joukosta, jotka eivät olleet toteuttaneet liitosta. Vertailuryhmä muodostettiin ”kaltaistamalla” aineistoa siten, että vertailuryhmän kunnat olivat elinkeinotoimintaan vaikuttavilta ominaisuuksiltaan samankaltaisia liitoskuntiin nähden.
Uudistushankkeet eivät perustu tutkimustietoon
Vartiaisen mukaan on tapauskohtaista, kannattaako kuntaliitoksia tavoitella.
– Joillekin kunnille voivat liitosten elinkeinovaikutukset olla positiivisia. Yleisellä tasolla eli koko yhteiskunnan kannalta on kuitenkin hyvin kyseenalaista, tuottavatko liitokset lisäarvoa. Pienelle kriisikunnalle liitos voi toki olla keino selviytyä tukalasta tilanteesta.
Vartiaisen mielestä tämäkin tutkimus nostaa esiin sen, että suuret yhteiskunnalliset uudistushankkeet perustuvat usein puutteelliseen tutkimustietoon.
– Esimerkiksi kuntarakenneuudistukset ovat perustuneet olettamuksiin hyötyvaikutuksista, eikä tutkittua tietoa ole hyödynnetty niin paljon kuin olisi pitänyt.
Tutkimus on julkaistu Focus Localis -aikakauskirjassa. Focus Localis on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä tiedelehti, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä Kunnallistieteen Aikakauskirja. Tutkimus on osa Vartiaisen työn alla olevaa artikkeliväitöskirjaa.
Missä tuollainen lähtöolettamus on päätetty? Aivan muut syyt ja perusteet kuntaliitosten taustalla on. Tutkija on nyt aivan pihalla.
Kiitän tutkija Niko Vartiaista rohkeasta tossiasioitten paljastamisesta. Liitetty kunta ole edes nurkkakunta, vaan parhaimmillaankin vain taantuva kunnannurkka. Jo Paras-laki riitti heikentämään terveyspalveluita, mutta kuntaliitokset vasta entisiä kirkonkyliä autioittikin.
Käykää paikan päällä katsomassa näkymiä liitoskunnissa, jos ette muutoin halua uskoa. Liitoskuntiin ovat aeimmin elinvoimaiset näkymät vaihtuneet suljetuiksi kaupoiksi, lakkakutetuiksi huoltoasemiksi, puhumattakaan tyhjentyneistä kunnantaloista ja entisistä terveysasemista tai parhallaankin vain supistetusti toimivista kaventunein palveluin toimivista sivupisteistä.
Samaan aikaan ennestäänkin vähäinen julkinen liikenne on käytännössä loppunut.
Kuntaliitoksedn myötä liian usein oma seurauntakin on menetetty tai muutoin seurakunnalliset toiminnotkin ovat kuituneet. Ei elinkeinotoiminnatkaan kannata, jos ei ole asiakkaita ja yhä enemmän väki vähenee, kun entisistä kirkonkylistä palvelut ja julkinen liikenne katoaa. En tiedä yhtäkään menestystarinaa liitetyn kunnan kohdalta. Mutta eipä niitä juuri ole ”pääkyläksi” jääneiden kohdallakaan.
Onhan tuota tutkittu aikaisemminkin eikä juuri mitään positiivista ole löydetty.
Lähteet: Haveri, Arto & Juri Nieminen (2003). Mitä hyötyä on kuntien yhdistymisestä? Kuntien yhdistymisen vaikutukset luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden kokemana Heinolassa, Lohjalla ja Porvoossa. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 1/2003, s. 7-21. Koski, Arto (2004). Kuntien rutiiniyhdistyminen ja taitava yhdistyminen. Sisäasiainministeriön julkaisusarja, Kunnat 55/2004. Koski, Arto (2003). Tohmajärven ja Värtsilän kuntajakoselvitys. Leinamo, Kari (2004). Kuntaliitoksen jälkeen. Kuntien yhdistymisen vaikutus liitosalueiden näkökulmasta. Vaasan yliopisto, Levon-instituutin julkaisu No 111. Moisio Antti & Roope Uusitalo (2003). Kuntien yhdistymisen vaikutukset kuntien menoihin. Sisäasiainministeriö, Kuntaosaston julkaisu 4/2003.
Muuten, jos jotakuta kiinnostaa, tietokirjakustantamo Warelia on julkaissut viime syksynä kirjan, jossa kuvataan ”pitkässä juoksussa” kuntarakenne- ja sotehankkeitten todellisuutta.
Millä tavalla se toinen todellisuus on rakennettu? Jossa kuihtuva kunta on säilyttänyt itsenäisyytensä korottamalla veroprosenttia esim 5 prosenttiyksikköä, jotta pitää taloutensa kasassa?