Antti Kähkönen, Suomen vaalidatapalvelu, teksti
Suomen vaalidatapalvelu ja Tietomuotoilutoimisto KRUT, visualisoinnit

Ehdokaslistan uusiutuminen kertoo siitä, miten hyvin tasapainossa puolueen pito- ja vetovoima ovat. Konkarit ovat välttämättömiä jatkuvuuden ja hiljaisen tiedon välittämisessä valtuustotyössä.

He tuntevat valtuustotyön salat, muiden ryhmien valtuutetut ja sen, miten äänestäjiltä saatua mandaattia käytetään tehokkaasti vaalilupausten lunastamiseen.

Uudet ehdokkaat taas uudistavat valtuustoryhmää ja puoluetta ja auttavat sitä pysymään muuttuvan äänestäjäkunnan ajan hermolla.

Useimmissa kunnissa ehdokaslistan saaminen täyteen on työn ja tuskan takana.

Vain suurimmissa kunnissa ehdokaslistalle pääsystä käydään kisaa ja tarjokkaiden välillä voidaan tehdä karsintaa.

Voittava hevonen

Edellisvaalin ehdokkaista on siis syytä pitää kiinni, vaikka he eivät vielä olisi saavuttaneet suurta menestystä.

Samalla pitäisi löytää tasapaino listan uudistamisen ja vakauden välillä ja ymmärtää, parantaako ehdokaslistan uusiutuminen vaalimenestystä.

Kannattaako voittavaa hevosta vaihtaa?

Tai harkitakaan hevosen vaihtamista ylipäänsä, kun uuden saaminen on epävarmaa.

Ehdokaslistan uusiutumista voidaan mitata kahdella tapaa: osuutena ehdokkaista ja osuutena äänistä. Ehdokaslista on voinut uusiutua henkilöissä laskettuna melkoisesti, mutta jos ääniharavista ja lupaavista ehdokkaista on onnistuttu pitämään kiinni, voi puolue suunnata aavistuksen verran turvallisemmin mielin vaaleihin.

Kohtuullinen uusiutuminen on tavoiteltavaa, mutta tilanne on puolueen kannalta vaikeampi, jos aiempien vaalien ääniharavat eivät enää ole käytettävissä ehdokkaiksi.

Tietyt äänestäjät pohdinnassa

Listojen uusiutuminen vapautuvien äänten näkökulmasta on relevantti tapa mitata uudistumista yksittäisen kunnan tai kunnassa ehdokkaita asettaneiden puolueiden tapauksessa ja se on sitä etenkin kampanjoinnin suuntaamisessa alueellisesti ja tiettyihin äänestäjäsegmentteihin, joiden voidaan nähdä jäävän vaille selkeää ehdokasta, jos listalla ei esimerkiksi enää ole 30–45-vuotiaita naisehdokkaita.

Tarkasteltaessa asioita koko maan tasolla korostuisivat tällaisessa tarkastelutavassa kuitenkin suurimmat kunnat ja niiden ääniharavat, joiden äänten säilymisellä tai pois jäämisellä olisi ratkaiseva merkitys.

Siksi alla tarkastellaan ehdokaslistojen uusiutumista osuutena listan ehdokkaista sen sijaan, että ilmiötä tarkasteltaisiin listan saamien äänten vapautumisen kautta.

Listan uusiutumisella ja listan näkökulmasta uudella ehdokkaalla tarkoitetaan tässä sitä, että ehdokas ei ollut ehdolla saman puolueen listalta samassa kunnassa edellisvaaleissa. Toisesta kunnasta siirtynyt tai toisesta puolueesta loikannut ehdokas lasketaan tässä uudeksi ehdokkaaksi.

Hän on listan sisäisen kilpailuasetelman ja äänestäjien näkökulmasta uusi ehdokas juuri tällä listalla.

Myös ehdokasasettelua tekevän puolueen näkökulmasta tällainen ehdokas on uusi ja hänen rekrytoimisekseen ja integroimiseksi kunnallisjärjestön toimintaan on mahdollisesti pitänyt nähdä enemmän vaivaa, mikäli hän on loikannut toisesta puolueesta tai on muuttanut toisesta kunnasta.

Tämä taulukko paljastaa paikallista tietoa, kun valitset haluamasi katso kuntasi -valikon kautta.

SDP uusiutuu hitaimmin

Puolueiden ja kuntien välillä on merkittäviä eroja niiden ehdokaslistojen uusiutumistahdissa. Viimeisen 10 eduskuntavaalin osalta (1983-2023) SDP:n ehdokaslistat ovat kaikista puolueista uusiutuneet selkeästi hitaimmin.

Eduskuntavaaleissa listojen uusiutumisasteiden erot puolueiden välillä ovat vähentyneet ajan myötä 40 viime vuoden aikana ja listojen uudistuminen kiihtynyt.

Puolueiden välillä on kuitenkin edelleen selkeitä piirteitä, jotka näkyvät sekä eduskunta- että kuntavaaleissa. Pitkän aikavälin tarkastelussa SDP:n ehdokasjoukko on uusiutunut selkeästi hitaimmin, RKP:n taas nopeimmin.

SDP:n ehdokaslistat kuntavaaleissa uusiutuvat kaikkein hitaimmin
Eduskuntapuoluieden listojen uusiutumisasteet.  Kuvassa näkyy uusiutumisaste kuntavasaleissa 2012-2021. Tässä vaalien keskiarvo puolueille, eniten uusiutuvimmasta vähiten uusiutuvimpaan:
Liike Nyt, 81 %
PS, 69 %
Vihr, 63 %
KD, 58 %
 RKP, 52 %
 Kok, 52 %
 Vas, 46 %
 Kesk, 46 %
 SDP, 43 %
Kaikki, 53 %


Myös kuntavaaleissa 2012, 2017 ja 2021 SDP:n ehdokaslistat uusiutuivat puolueista selvästi vähiten. Myös SDP:n puoluetoimisto on havahtunut asiaan ja kannustaakin verkkosivuillaan kunnallisjärjestöille suunnatussa ehdokashankinnan ohjeessa etsimään tuoreita kasvoja listoille.

Perussuomalaisten kohdalla kuntavaaliehdokkaiden osalta ajoittain kiivaassa uudistumisessa nähdään puolueen kasvu 2010-luvun taitteessa suureksi puolueeksi.

Puolueen kannatus on eduskuntavaaleissa kasvanut suuren puolueen tasolle, mutta muissa vaaleissa se on vielä ailahtelevaisempaa. Järjestölliset rakenteet, aktiivien ja ehdokkaiden rekrytointi ja rahoitus laahaavat jäljessä valtakunnan tasolla saavutettua menestystä.

Puolue hajaantui 2017, kun eduskuntaryhmä ja osa valtuustoryhmiä jakaantui perussuomalaisiin ja Siniseen tulevaisuuteen. Sittemmin tilanne on jälleen tasaantunut. Kun puolueen kannatusmuutokset vähenevät, on odotettavissa, että pidemmällä aikavälillä myös perussuomalaisten ehdokaslistojen vaihtuvuus vähenee.

Ehdokaslistojen vaihtuvuutta tapahtuu siis vähiten SDP:n, keskustan ja vasemmistoliiton listoilla. Maantieteellisesti tarkasteltuna uusiutuminen on kiivainta suurissa kaupungeissa.

Mitä isompi kunta, sitä enemmän ehdokaslistojen kokoonpanoon tulee muutoksia vaalista toiseen. Tämä ilmiö havaitaan ainakin kaikissa kolmessa kuntavaaleissa 2012–2021, joten kyse ei ole mistään yksittäisen vaalin poikkeuksesta.

Vaikka kokonaistarkastelussa ehdokaslistojen uusiutuminen on sitä suurempaa, mitä väkirikkaammasta kunnasta on kyse, on hajonta pienissä kunnissa suurta.

Osassa pienimpiä kuntia ehdokaslistat menivät 2021 kuntavaaleissa lähes täysin uusiksi vuoden 2017 vaaleista. Esimerkiksi Pelkosenniemellä, Ranualla ja Kaavissa neljä viidestä ehdokkaasta oli kuntavaaleissa 2021 sellaisia, jotka eivät olleet olleet listallaan vuoden 2017 vaaleissa.

Vastaavasti kolmessa muussa saman kokoluokan kunnassa Oripäässä, Enonkoskella ja Juupajoella vain noin kolmannes ehdokkaista 2021 oli sellaisia, jotka tulivat listalleen uusina.


Tämä taulukko paljastaa paikallista tietoa, kun valitset haluamasi katso kuntasi -valikon kautta.



Kannatuksen yhteys ehdokaslistaan

Pystytäänkö listojen uusiutumisesta sanomaan jotakin muuta kuin että se on hitainta SDP:ssä, keskustassa ja vasemmistoliitossa ja että sitä tapahtuu enemmän suurissa kuin pienissä kunnissa?

Tutkittaessa puolueen kannatuksen ja listojen uudistumisen välistä yhteyttä havaitaan, että puoluekannatus ja listojen uudistumisaste korreloivat negatiivisesti.

Tämä tarkoittaa sitä, että mitä vahvempi asema puolueella kunnassa on, sitä vähemmän ehdokaslistat tyypillisesti uudistuvat.

Vahva kannatus on tietenkin osoitus siitä, että äänestäjien luottamusta on, jolloin voitaisiin ajatella, ettei ehdokaslistan rukkaamiselle ole tarvetta.

Ajallisesti kannatuksesta tiedetään jotakin vasta ehdokasasettelun jälkeen. Asiaa voitaisiinkin tarkastella myös niin, että mitä pienempi vaihtuvuus, sitä vahvempi kannatus.

Tämän perusteella voitaisiin päätyä käsitykseen, että puolueiden ei kannattaisi vaihtaa voittavia hevosia eli uudistaa ehdokaslistaansa. Asia on kuitenkin monimutkaisempi, eikä pelkästään näiden kahden muuttujan (uudistumisaste ja puoluekannatus) korrelaatiosta voida johtaa kausaliteettia.

Kun puretaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat listan uudistumiseen, havaitaan, että puoluekannatus on keskittynyttä yhdelle tai muutamalla puolueelle etenkin pienissä kunnissa.

Näissä kunnissa edellytykset ehdokaslistojen uudistamiseen ovat heikommat kuin suurissa kunnissa, sillä ehdokkaita joudutaan etsimään hyvin aktiivisesti.

Varsinaista kilpailua siitä, kenet kelpuutetaan listalle, ei siten pääse syntymään, toisin kuin on asian laita suurimmissa kunnissa.

Raha-asiat vaikuttavat

Missä ehdokaslistat sitten uusiutuvat eniten? Sitä tapahtuu kunnissa, joissa puolueiden välinen kilpailu on siinä mielessä kiivaampaa, että yhdellä yksittäisellä puolueella ei ole valtaosaa äänistä.

Kunnissa, joissa yhdellä puolueella on hallitseva asema (usein keskustan ja RKP:n hallitsemia kuntia), uusiutumista tapahtuu paljon vähemmän kuin kunnissa, joissa puolueiden väliset erot ovat pienempiä. Jälkimmäisissä kannatukseltaan merkityksellisiä puolueita tai muita ehdolleasettajia on enemmän.

Voidaan sanoa, että mitä kireämpää puolueiden välinen kilpailu on, sitä enemmän ehdokaslistat uusiutuvat.

Kun puolueiden välinen kilpailu on kireää, se on sitä usein myös listan sisällä ehdokkaiden välillä, jolloin se on ehdokkaille myös kuluttavaa.

Jos vaaleihin ei tarvitse panostaa paljon aikaa ja rahaa, on päätös lähteä uudelleen ehdolle helpompi, kuin jos pelkästään valtuustopaikan tavoittelu – ilman taetta tuloksesta – on suuren vaivan takana. 

Kysyntä ja tarjonta ohjaavat

Listojen uusiutuminen riippuu yksinkertaistetusti kahdesta tekijästä: puolueen kysynnästä ehdokkaille ja ehdokkaiden tarjonnasta puolueelle.

Puolue voi ensinnäkin olla päästämättä kaikkia halukkaita listalle, jos halukkaita on enemmän kuin paikkoja. Tähän puolueilla on sitä paremmat mahdollisuudet, mitä suurempi kunta on kyseessä. Suurimmissa kunnissa on usein enemmän halukkaita kuin listalle voidaan ottaa.

Toiseksi puolue voi tehdä aktiivista ehdokashankintaa, mikä onkin lähes aina välttämätöntä, jotta olisi mitään mahdollisuutta saada lista täyteen.

Suurikaan määrä ehdokkuudesta kiinnostuneita henkilöitä ei takaa, että lista saadaan täyteen, jos heiltä ei tiedustella valmiutta asettua ehdokkaaksi suoraan ja mieluiten maanitella useampaan kertaa.

Erityisesti pitkän uran politiikassa tehneet ja useita kertoja puolueen listoilta valtuustoon pyrkineet ja päässeet henkilöt haluavat mieluummin tulla pyydetyksi listalle sen sijaan, että he itse hakisivat pääsyä listalle tai pyytäisivät jotakuta toista ehdottamaan heitä.

Politiikka on useimmille maraton- tai ultrajuoksulaji, sillä eduskunnan ovet aukeavat harvalle ensimmäisellä yrittämällä.

Myös valtuustoon voi isommissa kunnissa joutua pyrkimään useamman kerran, ennen kuin valinta osuu kohdalle. Useimpien ehdokkaiden tapauksessa sitä ei koskaan tapahdu.

Valtuustossa ja eduskunnassa on sitä paremmat edellytykset saada aikaiseksi asioita, mitä enemmän kokemusta ja verkostoja on ehtinyt kertyä ja mitä korkeammalla puolueen sisäisessä nokkimisjärjestyksessä on uransa ajallisen etenemisen myötä ehtinyt.

Neljä vuotta on lyhyt aika saada suuria asioita aikaiseksi, varsinkin, jos tulee politiikan ulkopuolelta, eikä valtuusto- tai eduskuntatyöskentely ole tuttua.

Moni kokeilee ehdokkuutta ja kannatustaan kuntavaaleissa, mutta jättää leikin kesken kerran tai kaksi yritettyään, ellei menestystä tule.

Ehdokaslistojen nopeampaa uusiutumissa isoissa kunnissa voidaankin osittain selittää tarjonnan suhteen. Ehdokkaita on pieniin kuntiin verrattuna tarjolla paljon, mutta ehdokkuutta tavoitteleva joukko muuttuu vaalien välillä.

Toisaalta menestys kuntavaaleissa suuressa kunnassa on omiaan helpottamaan ehdolle pääsyä eduskuntavaaleissa. Isossa kunnassa saatu mojova äänimäärä voi jopa riittää läpipääsyyn eduskuntavaaleissa.

Nämä tekijät puolestaan painavat vaakakupissa, kun ehdokkaat pohtivat, kannattaako lähteä ehdolle vielä seuraavissa vaaleissa, vaikka varsinaista läpimurtoa ei ole tullut. Toisaalta isoissa kunnissa on varteenotettavan kampanjan tekemiseksi valmistelut usein aloitettava hyvissä ajoin, kampanjointi itsessään on intensiivisempää ja edellyttää useimmilta läpipääsyyn paitsi laajan vapaaehtoisista koostuvan kampanjatiimin lisäksi myös kohtuullisia taloudellisia voimavaroja.

Jos menestys jää saavuttamatta, on kustannus pyrkiä valtuustoon uudelleen ja uudelleen korkea. 

Oheisesta kuvaajasta havaitaan, että ehdokaslistojen uusiutuminen on sitä kiivaampaa, mitä vaikeampi kunnassa on tulla valituksi eli mitä kireämpää ehdokkaiden välinen kamppailu on.

Ehdokkaiden välisen kilpailun intensiteettiä mitataan tässä yhteydessä osuutena ehdokkaista, joille valtuustopaikka siunaantuu.

Kaikissa suurissa kunnissa ehdokkaita on paljon yhtä valtuustopaikkaa kohden, ja heidän välinen kilpailunsa siten kovempaa.

Mitä vaikeampi valtuustoon on päästä, sitä enemmän ehdokaslistat uudistuvat

Vaihtamalla paranee

Kannattaako lopulta ehdokaslistojen uudistaminen puolueen näkökulmasta? Eikö suurempi vaihtuvuus tarkoita sitä, että listalla on paljon kokemattomia ehdokkaita, joilla ei ole aikaisemmissa vaaleissa kerättyä tunnettuutta, valmiita suhteita lahjoittajiin ja vähintäänkin kampanjatiimin rippeitä edellisestä vaalista?

Kun aloittaa tyhjästä, on vaikeampi rekrytoida kampanjatiimiä, hankkia rahoitusta ja päästä esille mediassa.

Tästä huolimatta isossa kuvassa ehdokaslistojen uudistaminen kannattaa puolueen näkökulmasta.

Oheisessa kuvaajassa on analysoitu noin 1 000 eduskuntapuolueen asettaman ehdokaslistan uudistumista kuntavaaleissa 2021 verrattuna kuntavaaleihin 2017 ja miten uudistuminen vaikuttaa listan menestykseen.

Mitä suurempi osuus listan ehdokkaista pannaan vaihtoon, sitä enemmän listan kannatus on noussut. Sama ilmiö havaitaan myös verrattaessa 2017 kuntavaaleja 2012 kuntavaaleihin, eli kyse ei ole yhteen vaaliin liittyvästä sattumasta. Yhteys on yleisesti ottaen positiivinen myös analysoituna puoluetasolla.

Kyse ei siten ole siitä, että vain vasemmisto- tai oikeistopuolueiden tai pienten tai suurten puolueiden kannattaisi uudistaa ehdokaslistojaan, vaan ohjenuora pätee yleisemminkin.

Se, että vaihtamalla paranee, voi selittyä äänestäjille tarjottujen ehdokkaiden uutuudenviehätyksellä.

Neljä vuotta on politiikassa pitkä aika, ja ellei äänestäjille jatkuvasti tarjoa uusia vaihtoehtoja, he voivat kyllästyä.

Useimmiten vaihtuvuus on myös pienempää kärkinimien osalta kuin listan häntäpäässä. Ääniharavien tilalle etsitään myös aina kuumeisesti uusia vaihtoehtoja, jotka hekin saattavat olla alueellisesti tai valtakunnallisesti tunnettuja nimiä.

Esimerkkinä käy kuntavaalit 2021 Helsingissä, joissa äänivyöryn saaneen Jan Vapaavuoren jäätyä pois Elina Valtonen ja Juhana Vartiainen korvasivat kokoomuksen näkökulmasta menetyksen.

Isossa kuvassa puolueet pyrkivät toimimaan strategisesti maksimoidakseen kannatuksensa. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten ehdokaslistojen uudistamista käytetään välineenä kevään kunta- ja aluevaaleissa ja ollaanko yhä useammassa puolueessa ja useammassa kunnassa omaksuttu ehdokasasettelun periaate, että vaihtamalla paranee.

Lue myös:

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*