Väitös: Puolueiden puhe hyvinvoinnista on kapea-alaista ja talouspainotteista
Hyvinvointiyhteiskuntaan kohdistuu valtavia paineita, mutta puhe hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamisesta pysyy vaaliohjelmissa Anne-Mari Karjalaisen väitöstutkimuksen mukaan. Kuva: Ville Miettinen
Puolueet määrittävät eduskuntavaaliohjelmissaan hyvinvointivastuun selkeästi hyvinvointivaltion rakenteiden ja palvelujärjestelmän varaan, käy ilmi YTM Anne-Maria Karjalaisen väitöstyöstä, joka tarkastetaan tällä viikolla Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Hyvinvointi ja kansalaisuus neljän suurimman puolueen eduskuntavaaliohjelmissa 1991-2019 -nimisessä tutkimuksessa tarkastellaan, miten kokoomus, SDP, keskusta ja perussuomalaiset ovat määritelleet eduskuntavaaliohjelmiensa kautta kantansa hyvinvointiin, kansalaisuuteen sekä lapsiin, vanhuksiin ja nuoriin.
Vaikka tutkimuksen ja politiikan kentällä on käyty pitkään keskustelua hyvinvointivaltion kriisistä tai alasajosta, puolueiden eduskuntavaaliohjelmissa hyvinvointivaltio ja sen palvelut ovat yhä keskiössä.
Tutkimustulosten mukaan sekä kokoomuksella, perussuomalaisilla, keskustalla että SDP:llä vaaliohjelmissa painottuu hyvinvointivaltion tai hyvinvointiyhteiskunnan vastuu suomalaisten hyvinvoinnin takaajana.
– Tästä huolimatta valtiota tai yhteiskuntaa ei määritellä tarkasti vaaliohjelmissa, joten tältä osin puolueiden eduskuntavaaliohjelmapuhe on epämääräistä, Anne-Maria Karjalainen sanoo tiedotteessa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin eduskuntavaaliohjelmia laman alkuvuosista 1991 vuoden 2019 vaaliohjelmiin asti. Perussuomalaisten osalta tarkastelu alkoi vuodesta 1999.
Tulosten mukaan SDP:n ja perussuomalaisten vaaliohjelmissa lähdetään siitä, että verovaroin rahoitetut julkiset palvelut takaavat lasten, nuorten ja vanhusten hyvinvoinnin. Keskustalla ja kokoomuksella esiintyy enemmän mainintoja kansalaisten omasta hyvinvointivastuusta tai vaatimuksia ihmisten oman aktiivisuuden suuntaan.
– Tosin tällöinkin puolueet usein korostavat sitä, että valtion tulee tukea tai kannustaa ihmisten aktiivisuutta, Karjalainen sanoo.
Hyvinvoinnista puhutaan vaaliohjelmissa myös talouspainotteisesti: on tärkeää, että Suomi säilyttää kilpailukykynsä ja suomalaisten hyvinvointi on yksi tae valtion kilpailukyvylle.
– Samalla kuitenkin valtio tulee kansalaisiaan vastaan tarjoamalla hyvinvointipalveluita, Anne-Maria Karjalainen muistuttaa..
Vaaliohjelmien puhe hyvinvoinnista ja kansalaisuudesta on kapeaa. Käsittelyn kapeudesta seuraa, että useita muita näkökulmia hyvinvointiin ja kansalaisuuteen jää keskustelun ulkopuolelle. Esimerkiksi terveyden edistäminen, kansalaisten osallisuus tai ihmisten vastuu omasta hyvinvoinnistaan ei ole keskustelun keskiössä.
– Määrittelemätön puhe valtiosta ja yhteiskunnasta hämärtää yhteiskuntapolitiikan taustalla olevien puolueiden käsityksiä hyvinvointi-palvelujärjestelmästä, tutkimuksessa todetaan.
– Esimerkiksi terveyden edistäminen, kansalaisten osallisuus tai ihmisten vastuu omasta hyvinvoinnistaan ei ole keskustelun keskiössä, silloin kun vaaliohjelmia tarkastellaan kansalaisuuden tai hyvinvoinnin näkökulmista, Karjalainen sanoo.
Suomi on historiallisen väestörakenteen muutoksen edessä kansalaisten vanhetessa, mikä asettaa myös hyvinvointivaltiojärjestelmän ison paineen alle.
– Siitä huolimatta puolueet valitsevat edelleen vaalistrategiakseen puhua hyvinvointivaltion vahvistamisesta ja kehittämisestä.
Silloin kun puolueet puhuvat eduskuntavaaliohjelmissaan hyvinvoinnista ja kansalaisuudesta, eivät puolueiden väliset erot ole kovinkaan suuria, tutkimuksesta ilmenee. Myöskään ajallisesti hyvinvointi- ja kansalaispuheessa ei tapahdu radikaaleja muutoksia vajaan 30 vuoden aikana.
– Vaaliohjelmissa näyttää siis vakiintuneen tietty tapa puhua meistä suomalaisista ja meidän hyvinvoinnistamme, Karjalainen kertoo.
Eduskuntavaaliohjelmien voi tulkita olevan erillään muusta politiikan tekemisestä, jossa ennemminkin politikoidaan esimerkiksi palveluiden yksityistämisellä tai palveluverkoston karsimisella.
– Eduskuntavaaliohjelmissa ei tällaista puhetta esiinny suhteessa hyvinvointiin tai kansalaisuuteen, Karjalainen toteaa.
Tämähän osoittaa sen että puolueet ovat unohtaneet kansan ja pelaa vain omaan pussiin. Puoluemafia toimii näin ja kansa ihmettelee.