Vihreillä muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten ehdokkaiden osuus on korkein
Teksti Antti Kähkönen / Suomen vaalidatapalvelu Visualisoinnit Tietomuotoilutoimisto KRUT & Suomen vaalidatapalvelu
Puolueiden ehdokasasettelua tarkastellaan usein monesta eri näkökulmasta: millä puolueella on eniten julkkiksia listoillaan, ketkä keräävät eniten vaalirahaa ja tekevät isoimmat kampanjat ja minkä puolueiden listat ovat epätasapainoisimmat sukupuolijakauman osalta.
Viimeisimmäksi huomiota on herättänyt keskustelu ehdokkaiden todellisesta kotikunnasta (HS 6.2.2025).
Ehdokkaiden kielitaustaa sen sijaan tarkastellaan harvemmin. Vaalitulosaineistosta selviää vuoden 2015 eduskuntavaaleista alkaen ehdokkaan asiointikieli viranomaisessa. Luokittelu on suomi, ruotsi, saame, englanti, muu kun edellämainitut taikka tuntematon.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Saamenkielisiä ehdokkaita on hyvin vähän ja tässä artikkelissa heidät on luettu suomenkielisten ehdokkaiden joukkoon. Englanninkieliset sekä asiointikieleltään tuntemattomat on niputettu yhteen muiksi kuin suomen- tai ruotsinkielisiksi, jolloin on saatu kolme kategoriaa: suomi, ruotsi ja muu.
Suomenkielisiä ehdokkaista on aluevaaleissa ja kaikissa kunta- ja eduskuntavaaleissa yli 90 prosenttia. Ruotsinkielisiä ehdokkaita on kaikissa vaaleissa viimeisen kymmenen vuoden aikana säännönmukaisesti enemmän kuin heidän osuutensa koko väestöstä.
Heidän osuutensa vaihtelee, eikä viimeisen vuosikymmenen vaaleissa ole nähtävissä mitään selkeää trendiä, joka osoittaisi ruotsinkielisten ehdokkaiden osuuden olevan muuttumassa. Pitkällä aikavälillä ruotsinkielisten osuus koko väestöstä on kuitenkin pienentynyt.
Muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvia ehdokkaita on viimeisissä kolmessa eduskuntavaalissa ollut viitisenkymmentä kussakin, eli pari prosenttia kaikista ehdokkaista.
Kuntavaaleissa muunkielisten ehdokkaiden määrä on ollut nousussa ja oli viime kuntavaaleissa 2021 yhteensä 850 ja aluevaaleissa 179.
Heidän äänimääränsä on kuitenkin toistaiseksi jäänyt vaatimattomaksi ja he ovat vaalilajista riippuen saaneet noin yhdestä viiteen prosenttia puolueen äänistä.
Viime kunta- ja aluevaalien ehdokkaita voidaan tarkastella rinnan heidän kielensä perusteella. Yleisesti ottaen ruotsinkieliset ehdokkaat suoriutuvat paremmin kuin mitä heidän osuutensa ehdokkaista antaisi ymmärtää ja suurempi osuus heistä tulee myös valittua kunnan- ja aluevaltuustoihin.
Muiden ominaisuuksien osalta ruotsinkieliset ehdokkaat eivät merkittävästi eroa suomenkielisistä. Suomen- ja ruotsinkieliset naisehdokkaat menestyvät paremmin kuin mitä voisi ajatella sen perusteella, mikä heidän osuutensa on ehdokkaista. Sen sijaan muunkielisten ehdokkaiden joukossa naiset saavat osuuttaan selvästi pienemmän osan äänistä.
Muunkieliset ovat suomen- ja ruotsinkielisiä harvemmin ehdolla uudelleen seuraavissa vaaleissa. Muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvista valtuustoon tuli valituksi noin puolta pienempi osuus kuin suomen- ja ruotsinkielisistä.
Tämä kertoo siitä, että muiden kuin kansalliskieliä puhuvien on vaikea murtautua politiikan eturiviin ja taistella listan kärkipään paikoista, joille valtuustopaikat siunaantuvat. Äänestysaktiivisuus maahanmuuttajien parissa on myös selvästi matalampi kuin kantaväestöllä.
Valituksi tulemiseen saatetaan tarvita useampikin yritys, ennen kuin tärppää. Jos valtuustojen moninaisuutta halutaan lisätä, olisi puolueiden tuettava muuta kuin kantaväestöä edustavia ehdokkaita erityisesti siinä, että heidät saataisiin uudelleen ehdolle, jolloin heillä on ensimmäistä yritystä paremmat mahdollisuudet tulla valituksi.
Pitkän aikavälin tarkastelussa kuntavaaliehdokkaat ovat entistä iäkkäämpiä. Jo puolet heistä on ylittänyt viidenkympin rajapyykin, eli mediaani-ikä on 50.
Samoin oli asian laita vuoden 2022 aluevaaleissa. Edellisten neljän eduskuntavaalin ehdokkaiden mediaani-ikä sen sijaan on 46 vuotta ja eurovaaleissa 44 vuotta. Muunkieliset ehdokkaat ovat selkeästi nuorempia kuin suomen- ja ruotsinkieliset.
Vihreiden, vasemmistoliiton ja SDP:n muunkieliset ehdokkaat suoriutuvat hyvin ja saavat suunnilleen edustustaan vastaavan osuuden puolueen äänistä. PS:n, keskustan ja kokoomuksen muunkieliset ehdokkaat sen sijaan sen sijaan jäävät kauaksi edustustaan vastaavasta äänisaaliista.
Tätä voidaan tulkita sekä niin, että vasemmistopuolueiden kannattajien joukossa on enemmän muunkielisiä ehdokkaita äänestäviä mutta myös siten, että he ovat onnistuneet ehdokasasettelussaan ja saaneet listoilleen vahvoja muunkielisiä ehdokkaita.
Vasemmistopuolueilla listan etninen moninaisuus onkin vahvimmin esillä eräänä ehdokaslistan muodostamisen julkilausuttuna tavoitteena.
Varsinkin eduskuntavaalien osalta muunkielisissä on kyse hyvin pienestä määrästä ehdokkaita, joten puoluetasollakin vaalien välillä on hyvin paljon vaihtelua.
Kokonaisuutena arvioiden muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvien ehdokkaiden määrä ja merkitys on lisääntymässä, kun heidän osuutensa väestöstä kasvaa – näin todennäköisesti myös kevään kunta- ja aluevaaleissa.
Tiivistelmä keskeisistä huomioista
- Vihreillä muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvien ehdokkaiden osuus on korkein.
- SDP, vihreät ja vasemmistoliitto saavat suurimman osan muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvien ehdokkaiden äänistä
- Vakiintuneista eduskuntapuolueista perussuomalaisilla ja keskustalla muunkielisten ehdokkaiden osuus on matalin.
Lue myös:
