Viikko aikaa ehdottaa purettavia normeja – Rafon paneelissa pohdittiin normien roolia Janakkalan aurakohussa ja esitettiin kysymys, pitäisikö subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta rajata

Rahoitus- ja johtamisfoorumi RAFOn toisen päivän aamuna käytiin vilkas paneelikeskustelu kuntia ohjaavista normeista ja niiden mahdollisesta purkamisesta.

Hallitusohjelmaan on kirjattu kuntien normien purkamisesta, ja valtiovarainministeriö kerää 16.2.2024 saakka ehdotuksia normeista, joita voisi purkaa.

-Päivän luku on 242, kertoi RAFO-paneelissa mukana ollut hallitusneuvos Minna-Marja Jokinen ehdotusten tämänhetkisestä määrästä.

Janakkalan kunnanjohtaja Reijo Siltala kuvaili normeihin liittyvän ”kurjan kulttuurisen ongelman”.

-Me kansakuntana rakastamme sääntelyä ja normeja ja huudamme niiden perään. Tarvitsisi tapahtua kansakunnan herääminen, että ihan kaikkea ei tarvitse säädellä, Siltala sanoi.

Siltalla on omakohtaista kokemusta erikoisistakin säädöksistä ja niiden selvityksistä. Janakkalassa kuohutti vuosi sitten ”sala-auraaja”, joka auraili omatoimisesti kunnan huollettavana olleita teitä ja sai kunnan työntekijät kiukustumaan. Musikaalinen Siltala osallistui myöhemmin tapauksen innoittamana luodun aurausaiheisen rapkappaleen tekoon.

-Vaadittiin selvitystä, onko kunnanjohtajalla lupa käyttää työhuonettaan yöllä räppivideon tekemiseen, Siltala muisteli Rafossa.

-Oliko siinä normeja, Rafon juontaja Jussi-Pekka Rantanen kysyi.

-Tulkittiin, että kunnanjohtaja saa antaa kunnanjohtajalle luvan, että videoita kuvataan kunnanjohtajan huoneessa, Siltala vastasi.

Subjektiivinen varhaiskasvatussoikeus – kenelle?

Hyvinkään kaupunginjohtaja Johanna Luukkonen nosti useaan kertaa esiin huolensa varhaiskasvatuksen tilasta ja normeista sen ympärillä. Luukkosen mukaan subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden kohdalla tulisi pohtia tarkemmin, onko se todella oikeus vanhemmalle vai lapselle.

Lapsen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen palautui Rinteen/Marinin hallituskaudella. Sipilän hallitus oli rajannut oikeuden 20 tuntiin viikossa. Luukkosen mielestä asiassa on tällä hetkellä eturistiriita,

– Vanhemmilla subjektiivinen oikeus viedä lapsi päivähoitoon. Lapsella ei välttämättä ole oikeutta vanhempaan ja lomaan, kun vanhempi päättää lapsen puolesta. Ja se ei välttämättä ole oikein.

-Tämä on esimerkki laista, joka läiskii poskelta toiselle suvereenisti niin että lapsi kärsii, Luukkonen sanoi.

Ja juuri lapsen pitäisi olla se palvelun saaja, Luukkonen korosti. Hän muistutti, että perusopetuksessakin lapset selviävät kesälomastaan hyvin ja perusteli ehdotustaan sillä, että subjektiivinen päivähoito-oikeus vaikeuttaa kunnissa mm. työntekijöiden lomajärjestelyjä.

-Voisiko tehdä viisaita ratkaisuja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta esimerkiksi?

Minna-Maria Jokisen mielestä Luukkosen pohdinta havainnollisti hienosti sen, miten vaikeita kysymyksiä ministeriön virkahenkilöt joutuvat ratkomaan.

-Ei edes ole aina olemassa yksiselitteisesti oikeaa ratkaisua, vaan joudutaan punnitsemaan, mikä pannaan edelle missäkin tilanteessa.

Riittääkö rahat, entä henkilöstö?

Kuntaliiton toimitusjohtajan Minna Karhusen pelkona on, että kansantalous kriisiytyy, kun koko ajan säädetään lisää oikeuksia ja velvollisuuksia.

-Hyvä esimerkki on, että yritetään ratkaista työvoimapulaa lisäämällä kaikkialla aloituspaikkoja, mutta missään ei lopeteta aloituspaikkoja ja sanota että tälle alalle ei enää kouluteta. Mulla on tosi iso huoli siitä, että loppuu rahat. Useimmat normit ovat syntyneet tarpeesta, kun ei ole pystytty hoitamaan asioita sen takia, kun ei ole rahaa tai ei ole henkilökuntaa.

-Pelottaa, että jos emme jätä asioita tekemättä ja pura normeja, meillä ei riitä avoimelle sektorille työntekijöitä yrityksiin, joiden pitäisi luoda vaurautta kansantalouteen.

Miksei paikalliseen päättämiseen luoteta?

Kuopion kunnanhallituksen puheenjohtaja Aleksi Eskelinen, kesk., otti useaan kertaan esiin sen, että valtion taholta ei pitäisi sanella tarkasti kullekin kunnalle tai alueelle, kuinka toimia. Mikromanageerauksesta pitäisi päästä eroon, Eskelinen korosti.

-Ei pitäisi sanoa miten tehdään vaan mitä tavoitellaan ja antaa keinojen pääätäminen paikalliselle tasolle.

-Valtio on skitsofreeninen toimija siinä mielessä, että se toisaalta antaa normit, lainsäädännön, aika lailla ohjaa käytännössä, minkälaiset budjetti- ja resurssivarat on, ja sitten koulutuspaikkaohjauksella myös, onko tekijöitä. Sen jälkeen se vielä valvoo. Eli ensin normi, sitten ei anneta riittävästi tekijöitä, sitten pistetään AVI niskaan.

Eskelinen kuvaili tilannetta ”hullunkuriseksi” paikallisen päätöksentekijän kannalta.

-Ei ole mitään mahdollisuuksia toteuttaa sitä, mitä vaaditaan. Sen takia normien purussa pitää olla realistinen arkijärki mukana, että on oikeasti mahdollisuus toteuttaa hyvät palvelut: on riittävä rahoitus ja riittävästi tekijöitä.

Myös Reijo Siltala ihmetteli, miksei läheisyysperiaatteeseen, suomalaisen demokratian kulmakiveen, luoteta.

-Varmaan juuri sen takia, kun esimerkkejä putkahtelee, että osa ei ole mennyt putkeen, Minna-Marja Jokinen arveli.

Jokisen mukaan voi käydä niin, että kun kuntapäättäjä on eduskunnassa, näkökulma muuttuu ja todetaankin että on parempi säätää valtakunnallisesti kaikille on sama systeemi.

-Vaikka olen ihan samaa mieltä, että meillä on niin erilaiset kunnat, pitäisi ilman muuta saada lisää sitä, että miten voidaan paikallisesti asiat hoitaa.

Valtiovarainminsiteriö ottaa siis vielä vastaan ehdotuksia normienpurkuun. VM:ssä normitalkoisiin kohdistuu aidosti suuria odotuksia, kertoi valtionosuusjärjestelmän uudistamista esitellyt ylijohtaja Jani Pitkäniemi.

-Normit hirveän tärkeässä roolissa myös rahoitusuudistuksessa: saadaanko sillä luotua pelivaraa, Pitkäniemi sanoi puheenvuorossaan.