Jatkossa korot voivat olla 2,5-3 prosentin paikkeilla.

Lainojen kanssa painiskelevat kunnat eivät ole painamassa paniikkinappulaa, vaikka lainakorot nousevat ja vaikka nousu tulee nopeammin kuin yleisesti ennustettiin.

Tätä mieltä ovat Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio sekä Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala ja yksikönjohtaja Jukka Leppänen.

Punakallio toteaa, että jokaisen lainan ottajan on aina varauduttava korkojen nousuun ja tehdä riskilaskelmat nousujen varalle.

Kolmikko muistuttaa, että miinusmerkkiset ja nollakorot ovat taloudessa epänormaali tilanne, joka jatkui yllättävän pitkään.

Punakallio sanoo, että moni saattoi tottua poikkeuksellisen alhaiseen korkotasoon ja että esimerkiksi pienissä kunnissa korkovastuut saattavat alkaa paukkua.

Varauduttu on

Yleisesti ottaen kunnissa on ymmärretty varautua hetkeen, jolloin korkomenojen osuus alkaa nousta ja että niistä tulee selvä lisämenoerä.

Leppänen sanoo, että mistään radikaalista muutoksesta ei ole kyse. Kunnilla on riskienhallintapolitiikkansa ja päätöksensä esimerkiksi siitä, minkä verran lainasalkussa on lyhyeen tai pitkään korkoon sidottuja lainoja.

Korkomenot eivät siis hyppää kaikkien lainojen osalta samanaikaisesti eivätkä yhtä paljon.

Mutta korkoihin menevät eurot ovat poissa kuntien liikkumavarasta, mistä Vesala muistuttaa. Tämä koskee tietenkin julkistaloutta yleisemminkin, ja tästä myös valtiovarainministeriö on jo huomauttanut.

Investoinnit eivät lopu

Millaisiin skenaarioihin kuntien olisi varauduttava tulevia investointipäätöksiä tehdessään?

Vesala sanoo, että inflaation kiihtymistä voi vauhdittaa edelleen vihreään siirtymään ja sähköistymiseen liittyvä raaka-aineiden kysyntä. Se pitää energian hinnan koholla, eikä vihreä siirtymä tapahdu yhdessä yössä.

Ukrainan sodan päätyttyä alkaa uudelleenrakennusvaihe, joka voi kiihdyttää talouskasvua enemmän kuin on ennustettu.

Korkotaso saattaa näiden seurauksena olla odotettua korkeampi.

– Emme kuitenkaan ole palaamassa viiden prosentin korkoihin, joita nähtiin vielä 2000-luvun alkupuolella. Jatkossa voidaan puhua 2,5–3 prosentin korkoympäristöstä, ja tähän tulee ehdottomasti myös varautua.

Leppäsen mielestä ei ole näkyvissä, että kuntien investoinnit menisivät nyt jäihin ja lainanhakeminen pysähtyisi.

– Lainaa haetaan tarpeeseen, joko rahoitetaan erääntyviä lainoja tai haetaan investointilainaa. En usko, että pienen koronnousun takia investoinnit loppuisivat.

Hänen mielestään kuntatalous kestää hyvin korkojen normalisoitumisen.

– Mikäli investointien ehtona olisivat negatiiviset korot, tilanne olisi hyvin hälyttävä.

Sen lisäksi että kunnilla on lainaa sekä pitkään että lyhyeen korkoon kiinnitettyinä, ne suojaavat lainojaan myös koronvaihtosopimuksilla. Tuolloin lainojen korkosidonnaisuus vaihtuu kassavirtojen näkykulmasta lyhyestä pitkään korkoon tai päinvastoin.

– Aina uutta lainaa haettaessa peilataan olemassa oleviin lainoihin ja katsotaan, millaiseen korkoon uusi laina sidotaan.

Leppänen ei ole huomannut, että kuntien lainarahan hakeminen olisi viime aikoina muuttunut. Korot toki kiinnostavat nyt aiempaa enemmän ja kunnissa ounastellaan, mihin korko on asettumassa.

Pitkien lainakorkojen kysyntä ei ole lisääntynyt, mutta niiden hinta alkoi nousta aiemmin kuin lyhyiden korkojen.

Lainakoron suojauksesta joutuu kaiken kaikkiaan maksamaan enemmän kuin nollan ja negatiivisen koron aikaan.

– Nyt nautitaan aiemmin tehdyistä alhaisten korkojen lainasopimuksista. Nopeat koronnostot eivät tule minkään kunnan syliin kerralla, Leppänen sanoo.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*