Päättävät elimet tällä kertaa: Ehdokashankkija on vaalien hiljainen sankari
Taas mennään! Tarvitaan kuitenkin ensin ehdokkaita ja sitten myös ahkeria äänestäjiä. Onko heitä? Arkistokuva: Kuntalehti
Oletko koskaan äänestyskoppiin astuessasi miettinyt, mistä nämä kaikki erilaiset ehdokkaat ovat ehdokaslistoille tulleet?
Teksti: Tiina Isotalus ja Jyrki Liikka
Hämeenlinnalainen Sari Rautio on kuntapolitiikan konkari sekä ehdokashankintaässä. Rautio lähtee tulevana keväänä seitsemänsiin omiin kuntavaaleihinsa ja hän on hankkinut kuntavaaliehdokkaita jo parin vuosikymmenen vuoden ajan.
Kunta- ja aluevaalien ehdokaslistat on jätettävä 4. maaliskuuta. Ehdokashankinta on täydessä vauhdissa vielä viime hetkille asti.
Joku voisi väittää ehdokashankintaa kuntavaalien ”makkaratehtaaksi”, mutta Rautio vaikuttaa olevan aidosti innostunut uusien ihmisten mukaan kutsumisesta.
– Ehdokashankintatyö on tavallaan jatkuvaa vuoropuhelua. Kun joku aktiivinen kansalainen lähestyy jonkun aiheen tiimoilta, jutellessa usein kysäisen, että voisitko itse ajatella lähteväsi ajamaan asiaa kuntapolitiikkaan, Rautio kertoo.
Ehdokashankinta ei ole vain puoluepoliittinen asia.
– Olen sanonut monelle, että jos Kokoomus ei kiinnosta, niin voi kokeilla jotain toista puoluetta. Fiksuja ja uusia ihmisiä tarvitaan jokaisessa puolueessa.
Suora kysymys on paras
– Yksinkertaisinta kysyä ehdokkaaksi ihan suoraan. Tietenkin on hyvä kertoa perustelut siihen, että miksi olin ajatellut juuri häntä.
Myös Kuntaliiton selvityksen mukaan negatiivinen keskustelu ja ilkeydet somessa saattavat vaikuttaa halukkuuteen lähteä ehdolle. Rautio tunnistaa saman ilmiön.
Hän muistuttaa, että politiikka ei ole pelkästään sitä, mikä näkyy somessa.
– Se on pääasiassa ihan järkevää fiksujen ja innostuneiden ihmisten vuorovaikutusta. Jotkut hakevat vastakkainasettelua jopa oman ryhmän sisällä. Ehdokkaaksi pyytäessä ei ainakaan pidä haukkua muita ryhmiä, koska politiikassa tehdään joka tapauksessa yhteistyötä.
Mitä ovat sitten ehdokashankkijan ykkösniksit? Kuinka empivä ehdokas saadaan lupautumaan mukaan? Yksi klassinen kikka on ns. julkkispoliitikon soitto.
– Se näyttäisi toimivan. Kyllähän ihmiset ovat kiinnostuneita siitä, että joku on kiinnostunut heistä. Tärkeää on, että kun soittaja lähestyy, hän on ottanut selvää kenelle soittaa.
Eikö niin! Aina kannattaa lukea ja kuunnella lisää: Ihmeellisiä tarinoita eri puolilta Suomea – “Leikittelemme tylsyydellä, paikallisuudella ja ankeilla kunta-asioilla”
Listan ykkönenkin valitaan yhteisillä äänillä
Puolueet tekevät paljon työtä saadakseen täysiä ehdokaslistoja tai ainakin mahdollisimman paljon ehdokkaita. Onko mukana ns. täyte-ehdokkaita?
– Jokainen listalle tuleva ehdokas tuo ääniä ja äänestäjiä, joita ei muuten tulisi. Se on demokratian näkökulmasta olennaista. Toinen puoli on se, että puolueet lähtevät vaaleihin voittaakseen ja päästäkseen sitä kautta viemään agendaa eteenpäin.
– Listan ykkönenkään ei saa sitä paikkaansa ilman listan viimeisen ääniä.
Tarvittaessa esimerkiksi puoluetoiminnassa aktiivisesti toimivat ihmiset lupautuvat mukaan ehdokkaiksi. Joku saattaa kutsua heitä täyte-ehdokkaiksi.
– Ensinnäkään, yhtään ääntä ei ole vielä annettu! Eli aina lähdetään uusiin vaaleihin, mutta kunnassa tarvitaan monenlaisia tekijöitä.
Kaikilla ehdokkailla ei välttämättä ole tavoitteena valtuustopaikka.
– He näkevät demokraattisen järjestelmän arvokkaana, ja saavat lähipiirin äänestämään sitä listaa, johon he uskovat. Viimeiset paikathan menevät aina täpärästi vertauslukuja laskettaessa.
Lopuksi Rautio vielä kannustaa meitä kaikkia.
– Lähtekää ehdokkaaksi! Vaalit on huippua ja sen jälkeen se riemu vasta alkaakin!
Kantsii kuunnella myös aikaisemmin ilmestyneet jaksot. Tästä näin!
Seuraa Päättävät elimet -podcastin sisältöjä ja tekemistä myös somessa.
