Puolet nuorista kannattaa vihreitä tai kokoomusta – "nuoret kokevat digitaalisen kampanjaympäristön positiivisena asiana"
Ilmastokysymykset ovat erityisen tärkeitä nuorille äänestäjille. Maaliskuussa 2019 eduskuntatalon edessä järjestettiin ilmastomielenosoitus. Kuva: Ville Miettinen
Puoluekartta näyttää erilaiselta, jos katsotaan, mitä puolueita nuoret aikuiset äänestävät. Vahvimmin nuorten äänissä ovat kiinni kokoomus ja vihreät, joille menee yhteensä puolet 18–29-vuotiaiden äänistä.
Taloustutkimus haastatteli puhelimitse 1 505 alle 30-vuotiasta äänestysikäistä helmikuussa 2021. Toimeksiannon antoi valtion nuorisoneuvosto.
Sekä kokoomusta että vihreitä kannatti kutakin 25 prosenttia vastanneista. Kolmanneksi suosituin puolue oli perussuomalaiset, jota kannatti 15 prosenttia nuorista.
Suurimmilla hallituspuolueilla sdp:llä ja keskustalla kannatus jäi molemmilla yhdeksään prosenttiin. Myös vasemmistoliittoa kannatti yhdeksän prosenttia nuorista äänestäjistä.
– Tuloksia kannattaa suhteuttaa siihen, mitkä puolueet ylipäätään ovat nuorten suosikkeja. Vihreät ja kokoomus ovat pärjänneet nuorten keskuudessa myös kansallisissa vaaleissa. Samoin perussuomalaiset, yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass Helsingin yliopistosta sanoo.
– Varsinkin, jos ei ole vielä paljoa seurannut politiikkaa, äänestetään usein tuttua puoluetta.
Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa 18–24-vuotiaat äänestivät eniten kokoomusta (27%), vihreitä (20%) ja perussuomalaisia (19%).
Sukupuoli ja koulutustausta vaikuttavat nuorten puoluekantaan. Vasemmistopuolueet ja vihreät ovat nuorten naisten mieluisimmat vaihtoehdot, kun taas keskustalaiset ja oikeistolaiset puolueet saavat eniten kannatusta miehiltä.
Erityisesti perussuomalaisten ja vihreiden kannatus eriytyy sukupuolen ja koulutustaustan mukaan. Perussuomalaiset ovat suositumpi miesten ja ammattiin opiskelevien ja ammatillisen koulutuksen suorittaneiden keskuudessa, vihreät ovat puolestaan naisten, yliopistokoulutettujen ja yliopisto-opiskelijoiden puolue.
Ero koko äänestäjäkuntaan
Jyrkin ero nuorten ja koko äänestäjäkunnan kannatuksen välillä on vihreillä ja sdp:llä. Vihreät ovat selvästi suositumpia nuorten kuin koko äänestäjäkunnan keskuudessa, kun taas sdp:lle tilanne on päinvastoin.
Taloustutkimuksen Ylelle helmikuun 3. päivän ja maaliskuun 2. päivän välillä tekemässä kuntavaalimittauksessa sdp nousi kuntavaalien suurimmaksi puolueeksi 19,5 prosentin kannatuksella. Perässä seurasivat perussuomalaiset 18,7 prosentin kannatuksella ja kokoomus 18 prosentin kannatuksella.
Vihreiden kannatus jäi koko äänestäjäkunnan keskuudessa 11 prosenttiin, eli 14 prosenttiyksikköä pienemmäksi kuin 18–29-vuotiaiden äänestäjien keskuudessa.
Vaikka perussuomalaiset on nuorten keskuudessa suosittu, on kannatus vielä hieman suurempaa koko äänestäjäkunnan keskuudessa. Vasemmistoliitto puolestaan näyttäisi saavan suunnilleen saman noin yhdeksän prosentin kannatukset sekä nuorten kuin kaiken ikäistenkin äänestäjien keskuudessa.
Enemmistö aikoo äänestää
Taloustutkimuksen haastatteluun vastanneista nuorista 54 prosenttia ilmoitti äänestävänsä varmasti ja 32 prosenttia melko varmasti.
Äänestämisvarmuus eroaa huomattavasti alueen ja koulutuksen mukaan. Helsinki-Uusimaa-alueella äänestysvarmuus on muita alueita suurempaa. Jopa 94 prosenttia yliopistotutkinnon suorittaneista tai sitä sitä paraikaa suorittavista ilmoittaa äänestävänsä, kun ammatillisen tutkinnon suorittaneista tai sitä suorittavista vastaava luku on 75 prosenttia.
Käytännössä nuorten äänestysaikomus eroaa selvästi nuorten matalasta äänestysaktiivisuudesta aiemmissa kuntavaaleissa. Esimerkiksi vuonna 2017 vain 35 prosenttia 18–24-vuotiaista ja 42,9 prosenttia 25–34-vuotiaista käytti äänensä.
Miten lähestyä nuoria
Korona-aika on muuttanut vaalikampanjointia merkittävästi. Taloustutkimuksen haastattelujen perusteella nuorille tämä on etu: moni nuori hankkii tietoa vaaleista ja ehdokkaista mieluiten juuri netistä.
Sosiaalisesta mediasta tietoa haluaa 75 prosenttia vastanneista ja vaalikoneista 66 prosenttia vastanneista.
Vain harva nosti esiin kasvotusten tapahtuvien kohtaamisten tarpeen. Ainoastaan 12 prosenttia mainitsi puolueiden ja ehdokkaiden järjestämät tapahtumat.
– Nuoret eivät kaipaa torikokousta, vaan kokevat digitaalisen kampanjaympäristön positiivisena asiana, Wass sanoo.
Puolueiden pitäisi hänen mukaansa ajatella uudelleen, missä keskeiset politiikan teon areenat sijaitsevat. Monille nuorille ne ovat sosiaalisessa mediassa.
– Some antaa myös erinomaisia mahdollisuuksia monitoroida sitä, mitkä teemat nuoria kiinnostavat. Ehdokkaiden ja puolueiden ei kannata heti päättää kärkiteemojaan, vaan niitä voi muokata tarvelähtöisesti, Wass toteaa
Nuorten kiinnostuksen kohteiden selvittäminen ja kohdennettu kampanjointi vaatii kuitenkin aikaa. Nyt sitä on odotettua enemmän, mikä on Wassin mukaan kuntademokratian etu.
– Vaalien keskeinen teema alkoi olla, saadaanko kampanjoita pidettyä. Nyt puolueilla on mahdollisuus huomioida eri äänestäjäryhmien tarpeita.
– Vaikka nuoret ovat muuten vaikeasti tavoitettava ryhmä, digitaalinen kampanjointi mahdollistaa sekä aiempaa innovatiivisemmat kampanjat että nuorten tärkeinä pitämien aiheiden, kuten ilmastoteemojen käsittelyn.
Vaalien siirron vaikutus äänestysintoon
Vaalien siirto on herättänyt myös kysymyksiä sen vaikutuksesta äänestysinnokkuuteen ja nuorten ehdokkaiden kampanjointiin. Esiemerkiksi oppositiopuolueiden nuorisojärjestöt ovat vastustaneet siirtoa voimakkaasti.
Esimerkiksi kokoomusnuoret ovat vaatineet oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin eroa, ja kokoomusnuorten puheenjohtaja Matias Pajula on sanonut, että ”kuntavaalien järjestäminen kesällä tekee kampanjoinnin monelle nuorelle ja opiskelijalle täysin mahdottomaksi”.
Vaalien ajankohdan merkityksen miettiminen on Wassin mukaan sinällään aiheellista. Esimerkiksi eurovaalien kohtalona on välillä pidetty huonoa ajoitusta kesäkuussa.
– Mutta kesäkuu, jonka tulemme nyt näkemään on kaukana normaalista kesäkuusta. Kilpailevia aktiviteetteja ei ole juuri tarjolla, joten siinä mielessä ajankohta on otollinen, Wass sanoo.
– Toisaalta kiinnostus politiikkaan herää usein keskustelujen ja ihmiskontaktien kautta, ja niiden muodot ovat nyt erilaisia kuin ennen.
Kuntavaalit olisi aiheellista siirtää perinteiselle paikalleen syksyyn lokakuulle ja aloittaa uusi valtuustokausi vuoden vaihteessa.
Silloin vaalikampanjointi ja vaalit voisivat olla turvallisemmissa puitteissa. Uudet luottamushenkilöt ennätettäisiin valita lautakuntiin ja eri tehtäviinsä sekä kouluttaa ja perehdyttää niihin paremmin kuin kesälomakaudella, mitä kesäkuun vaalit merkitsisivät.
Kaikki järkevältä tuntuvat perustelut puoltavat kuntavaalien siirtoa syksyyn perinteiselle paikalleen.