Puoluejohtajien tentti kävi kuumana, erityisen riitaisia oltiin kelpoisuusvaatimuksista ja henkilöstömitoituksista – Saarikko: Varhaiskasvatuksen lakiuudistus oli virhe

Puoluejohtajien paneelissa Kuntatalolla keskustelu kuumeni paikoitellen hyvin kiihkeäksi. Juontajana toiminut toimittaja Jussi-Pekka Rantanen joutui toppuuttelemaan äänensävyjä ja kieltämään päälle puhumisia.

Paikalla paneelissa olivat vasemmistoliiton Li Andersson, RKP:n Anna-Maja Henriksson, SDP:n Sanna Marin, vihreiden Maria Ohisalo, kokoomuksen Petteri Orpo, perussuomalaisten Riikka Purra ja keskustan Annika Saarikko.

Keskustelu kävi kiivaaksi muun muassa henkilöstömitoituksista ja kelpoisuusvaatimuksista.

Keskustan Saarikko huomautti kelpoisuuksista puhuttaessa, että hallitus teki edellisellä kaudella – keskustan ollessa silloinkin hallituksessa – virheen varhaiskasvatuslain uudistuksessa. Kelpoisuusvaatimusten takia se rajoittaa erityisesti sosionomien työskentelyä.

– Tässä tilanteessa on pakko kysyä, voisiko varhaiskasvatuksen kelpoisuusvaatimuksia harkita uudelleen. Vaadimmeko nyt mahdottomia?

Hoivamitoituksen toteuttaminen sovitussa aikataulussa jakoi mielipiteet. Vasemmiston Anderssonin ja demareiden Marinin mielestä mitoituksen toteuttamista ei saa lykätä, muut puoluejohtajat olivat lykkäyksen kannalla.

Kokoomuksen Orpo kysyi, mitä merkitystä hoitajamitoituksella on, jos hoitajia ei ole tarpeeksi. Hoitajamitoituksella halutaan taata 0,7 hoitajaa kutakin hoidettavaa kohti.

Orpon mielestä mitoituksesta on pakko joustaa, pelkällä siirrolla ei kuitenkaan pärjätä. Hän peräsi hallitukselta tietoa siitä, miten tilanne hoidetaan vuoden tai kahden kuluttua.

Marin ihmetteli, miksi kokoomus pakittaa nyt, vaikka on itse ollut mitoituksesta edellisellä hallituskaudella päättämässä. Marin ei hyväksy tilannetta, jossa mitoituksesta tai laatukriteereistä luovuttaisiin tai niitä lykättäisiin.

– Voimme harkita väliportaita, esimerkiksi alussa 0,65:n mitoituksella. Samalla lisäämme hoiva-avustajien määrää ja heidän koulutustaan.

– Kokoomuksen vastaus on, että ei tehdä mitään, ei mitoituksia eikä koulutuspaikkojen lisäyksiä, ei palvelujen parannuksia. Jätetään vanhukset heitteille, Marin tykittää.

Orpo tarttui heittoon:

– Ethän sinä voi sanoa noin. Tilanne on juuri nyt nykyisen hallituksen vastuulla.

Marinin tivaukseen, mitä kokoomus sitten tekisi, Orpo vastasi, että nykyisellä hallituksella on ollut neljä vuotta aikaa toimia.

Puoluejohtajat äänestivät, pitäisikö hoivahenkilökunnan kelpoisuus- ja koulutusvaatimuksista joustaa. Marinin ja vasemmiston Anderssonin mielestä ei, muut puoluejohtajat olisivat valmiita joustoihin.

Andersson huomautti, että hoiva-avustajan koulutus on lyhyt, yhdeksän kuukautta. Hoiva-avustajia ei voida jättää tekemään töitä yksin mutta heidän määrällään voidaan vaikuttaa esimerkiksi vanhuspalvelujen laatuun.

Saarikon mielestä lainsäätäjän on oltava realistinen ja nähtävä, millaiset lait ovat arjessa toteutettavissa. Hänen mielestään nopea hoiva-avustajien koulutus on kuitenkin ollut erittäin iso päätös.

Perussuomalaisten Purra huomautti, että sekä varhaiskasvatuksen että sote-alan kelpoisuusvaatimuksia on kiristetty. Sama suuntaus on leviämässä myös pelastuspuolelle.

– Suunta on väärä. Korostamme korkeakoulutusta, mutta meillä pitää olla myös työvoimaa työntekijöissä.

Andersson peräsi työolojen parantamista, jotta varhaiskasvatukseen ja sote-aloille saadaan työvoimaa. Mitoitukset tekevät tätä omalta osaltaan.

Kuntien sääntelyyn kevennystä vai ei?

Puheenjohtajat äänestivät, pitääkö kuntien yksityiskohtaista sääntelyä höllentää. Marin ja Andersson vastasivat, että ei. Ohisalo oli epävarma, muiden mielestä se olisi paikallaan.

Marin perusteli kantaansa huomauttamalla, kuinka Kuntatalon paneelissa perinteisesti halutaan keventää sääntelyä, ohjausta, mitoituksia ja kelpoisuuksia.

– Samaan aikaan uutiset kertovat lasten- ja vanhustenhoidon huonosta tilanteesta. Apuun huudetaan valtiota ja kysytään, miksei tilannetta hoideta kuntoon. Puolustan sitä, että palvelutuotannolla on kaikille yhteiset säännöt ja ohjaus. Kansalaisten hyvät palvelut pitää taata.

Marin korosti, että sääntelystä huolimatta kunnilla tulee olla vapauta järjestää palveluja järkevällä tavalla. Hän nosti esimerkiksi Vaasan seudun, jossa kunnat joustavat ja tekevät hienoa yhteistyötä yritysten kanssa. Mahdollisuuksia on paljon, vaikka samaan aikaan pidetään samoista perusoikeuksista kiinni.

Ohisalo perusteli omaa epävarmaa kantaansa sanomalla, että hän on valmis kuuntelemaan kuntia. Nykytilanne on hänen mielestään vaikea, kun erilaisilla ja erikokoisilla kunnilla on täsmälleen samanlaisia tehtäviä.

Kuntien lakisääteisiä tehtäviä karsisivat kaikki muut paitsi Andersson ja Marin. Ohisalo tosin ei ilmoittanut kantaansa selvästi.

Orpo on huolissaan kuntataloudesta. Hänen mielestään kuntien rahoitusmallit on pakko reformoida. Hän kannattaa kuntien lisävapauksia. Erilaisia vastuita voisi olla esimerkiksi kuntien koon mukaan.

Ohisalo pohti, kuinka yhdenvertaisuus voidaan taata, jos tehtävät eriytyvät. Kenenkään hyvinvointi ei saa eriytyvien tehtävien takia heikentyä. Kunnissa tarvitaan investointeja, kohtuuhintaisia asuntoja sekä koulutuspaikkoja.

Andersson muistutti Pisa-tutkimuksesta, jonka mukaan koululaisilla on Suomessa maailman pienimmät osaamiserot.

– Voimme luottaa siihen, että oma lähikoulu on maailman parhaita. Vaadimme samoja laatukriteereitä ja opetusta kaikilta. Järjestelmämme takaa kaikille vahvat peruspalvelut. On suuri karhunpalvelus, jos tingimme tasalaatuisista palveluista.

Saarikon mielestä täysin vapaan ja täysin säädellyn kuntatoiminnan väliin jää paljon mahdollisuuksia.

Henriksson muistuttaa kuntakokeiluista. Valtakunnan tason päättäjillä ei ole kaikkea viisautta vastata kuntien erilaisia tai eriytyviä tehtäviä koskevaan kysymykseen.

– Tulevaisuuden kuntien on toimittava oikeudenmukaisesti eikä periaatteella, ettei mistään voi luopua.

Puoluejohtajilta kysyttiin myös, lisäisivätkö he seuraavaan hallituskokoonpanoon päästessään kuntien valtionosuudet sopeutusten listalle.

Ohisalo, Marin, Andersson ja Purra jättäisivät valtionosuudet rauhaan, kun taas Orpo, Saarikko ja Henriksson ovat epävarmoja.

Osaajapulaan helpotusta

Paneelia puhutti myös työvoimapula. Marinin mielestä tilanteesta ei selvitä ilman työperäistä maahanmuuttoa.

– Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa ja laajaa yhteiskunnallista keskustelua ilmapiiristä. Jos ilmapiiri on syrjivä ja rasistinen, Suomi ei ole houkutteleva maa tulla töihin. Toivoin, että tämä asia otetaan vakavasti.

Henriksson kertoi olevansa Marinin kanssa samaa mieltä Suomen nykyisestä ilmapiiristä.

Saarikko sai yleisöltä kuuluvat suosionosoitukset, kun hän kertoi haluavansa räjäyttää Maahanmuuttoviraston rakenteen.

– Virasto, joka hoitaa ihmisten estämistä maahan, ei voi olla se, joka toivottaa tervetulleeksi.

Orpo kysyy, kuka edistää työperäistä maahanmuuttoa hallituksessa? Hänen mukaansa se laiminlyödään.

Vihreät ja keskusta piikittelevät energiapolitiikasta

Paneelissa puhuttiin pitkään myös energiapolitiikasta. Teema nostatti esille hallituspuolueiden vihreiden ja keskusta erilaiset näkemykset erityisen selvästi.

Yleisökysymyksenä esitettiin, kuinka Itä-Suomeen saataisiin tuulivoimaa.

Kysymys esitettiin vihreiden Ohisalolle, joka puolestaan käänsi sen Saarikolle, koska ”keskustalla on valtiovarain-, elinkeino- ja puolustusministerin salkut – toisin sanoen salkut, joilla tilannetta voitaisiin ratkaista”.

Saarikko vastasi, että asiasta on lähdössä selvitys liikkeelle.

Saarikko ja Ohisalo piikittelivät toisiaan myös ilmastonmuutoskysymyksissä.

Saarikko heittää, että Ohisalon näkökulma on hirveän usein vain ilmastonmuutos. Saarikko sanoi itse ajattelevansa kokonaiskestävyyttä ja ihmisten mukana pysymistä.

Keskusteluun nousi myös, tulisiko nykyisessä maailmantilanteessa miettiä ilmastotavoitteita uudestaan. Perussuomalaisten Purran mielestä ilmastotavoitteet ovat Suomessa liian kunnianhimoiset. Muut pitäisivät edelleen kiinni nykyisistä hiilineutraaliuden periaatteista.

Katso videolähetys.