Seksuaalinen häirintä pohjautuu käsityksiimme sukupuolesta ja vallan jakautumisesta – "Koko ilmiön laajuutta ei välttämättä edes tiedetä"

Seksuaalinen häirintä on sitkeä ja laaja yhteiskunnallinen ongelma, josta kärsitään esimerkiksi työelämässä, oppilaitoksissa ja harrastusten piirissä. Aihe on saanut viime vuosina kasvavissa määrin huomiota. Ongelma on edelleen ajankohtainen.

Sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston erityisasiantuntija Piia Mattila muistuttaa Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksesta, jossa kysyttiin seksuaalisesta häirinnästä.

Tutkimuksessa oli mukana kuusi yli 100 000 asukkaan kaupunkia ja niiden viisi lähikaupunkia. Viimeisimmän kyselyn perusteella (2020) selvisi, että kynnys ilmoittaa seksuaalisesta häirinnästä on edelleen liian korkea.

– Vain 36 prosenttia seksuaalista häirintää kokeneista oli ilmoittanut kokemastaan häirinnästä.

– Raportoimattomuus vaikeuttaa myös asiaan puuttumista ja koko ilmiön laajuutta ei välttämättä edes tiedetä.

On luotava yhteiset pelisäännöt ja ohjeet

Vaikeat asiat ja niiden käsittely tarvitsevat avointa ja luottamukseen perustuvaan ilmapiiriä. Työpaikalla avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin luominen ei synny välttämättä hetkessä., Mattila tietää.

– Työpaikoilla on myös tärkeää luoda pelisäännöt ja ohjeet siihen, miten häirintään ja epäasialliseen käytökseen puututaan. Uusien työtekijöiden perehdyttäminen ohjeisiin ja pelisääntöihin sekä säännöllinen keskustelu ja asioista muistuttaminen ovat tärkeitä.

– Näiden lisäksi seksuaalisen häirinnän torjumiseen tarvitaan myös lisää tietoa, osaamista ja koulutusta.

Vastuu on yhteinen

Esimerkiksi Työsuojeluhallinnon, Työturvallisuuskeskuksen ja Työterveyslaitoksen verkkosivuilta löytyy aiheeseen liittyvää tietoa, oppaita ja ohjeistuksia.

– Seksuaalisen häirinnän kokemiseen liittyvät tilanteet saattavat tapahtua myös kahden ihmisen välillä niin, että muita ei ole näkemässä tai kuulemassa, erityisasiantuntija Piia Mattila kertoo.

Työpaikoilla häirintää voi karkeasti jaoteltuna tapahtua työpaikan sisällä esihenkilön ja alaisen tai työntekijöiden välillä. Häirintää voi tapahtua myös ulkopuolisen taholta, esimerkiksi asiakkaan tai potilaan toimesta.

Vastuu seksuaalisen häirinnän kitkemisestä on yhteinen.

– Työturvallisuuslaissa on kaksi säännöstä, jotka koskevat häirintää, työntekijän velvollisuus välttää muiden työntekijöiden häirintää ja toisaalta työnantajan velvoite ryhtyä toimiin häirinnän poistamiseksi. Työpaikalla tilanteiden selvittämisessä voidaan käyttää apuna myös työsuojeluhenkilöstön, luottamusmiehen tai työpaikan muun tukihenkilön apua.

Asiat on otettava nopeasti esille

Jotta toiminta ja kehitys on oikeansuuntaista, se vaatii riittävää resursointia ja johdon sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin, Mattila painottaa.

– Seksuaalisen häirinnän kitkemisessä, niin kuin yleensäkin työhyvinvointia kehitettäessä, on tärkeä vahvistaa työpaikalla luottamuksen ja avoimuuden kulttuuria sekä systemaattista vaarojen tunnistamista ja riskien hallintaa. Kaikki toimet, jotka madaltavat kynnystä ottaa epäkohtia ja kehittämistarpeita puheeksi, työpaikalla ja työyhteisössä, auttavat myös seksuaalisen häirinnän torjunnassa, erityisasiantuntija arvioi.

– Työyhteisössä tapahtuva häirintä ja epäasiallinen kohtelu pitää ottaa puheeksi mahdollisimman nopeasti. Mitä nopeammin asia otetaan esille, sitä helpompi sitä on lähteä ratkomaan.

Seksuaalisen häirinnän poistamiseksi on tehtävä myös pitkäjänteistä työtä, hän lisää.

Muutokset eivät tapahdu hetkessä

– Monet käyttäytymis- ja toimintamallit saattavat juontaa juurensa jostain kaukaa, Mattila sanoo.

Lapset ja nuoret ovat hyvin tietoa vastaanottava kohderyhmä, kun halutaan luoda seksuaaliselta häirinnältä vapaampaa yhteiskuntaa.

Toisaalta myös heihin kohdistuu tässä ajassa paljon epätoivottuakin informaatiota.

– Miten saamme myös lapset ja nuoret ymmärtämään sanojensa ja tekojensa merkitystä entistä paremmin?

– Tilanteeseen vaikuttaa se, että lapset ja nuoret ovat entistä enemmän verkossa, jossa häirintää ja epäasiallista käytöstä tapahtuu paljon. Työkalut verkossa tapahtuvaan häirintään ja epäasialliseen käytökseen puuttumiseen ovat hyvin vähäisiä.

Hyvää työtä on tehostettava

Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist ja sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen järjestivät viime viikon perjantaina pyöreän pöydän tilaisuuden seksuaalisen häirinnän ehkäisemisestä.

Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti viime tiistaina, että tilaisuuteen osallistui työmarkkinakeskusjärjestöjen edustajia sekä työelämän, opetuksen ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioiden asiantuntijoita.

Keskustelut ovat osa hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa ja niiden tarkoituksena on kannustaa pitkäjänteiseen ja systemaattiseen työhön häirinnän ehkäisemiseksi ja kitkemiseksi pois yhteiskunnasta. 

Seksuaalinen häirintä on selkeästi yksi este sukupuolten tasa-arvon toteutumiselle. Seksuaalinen häirintä pohjautuu käsityksiimme sukupuolesta ja yhteiskunnallisesta vallan jakautumisesta, pyöreän pöydän keskusteluissa puhuttiin.

Seksuaalinen häirintä kohdistuu eniten naisiin, erityisesti nuoriin ja vähemmistöryhmiin kuuluviin. Se voi osaltaan heikentää esimerkiksi etenemistä työelämässä ja omien vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksien käyttämistä, STM:n tiedotteessa kerrotaan.

Ministeri Blomqvist piti viime perjantain keskustelua onnistuneena ja totesi, että on tärkeää jatkaa keskustelua seksuaalisen häirinnän torjumisesta vielä hallituskauden aikana. Yhteiskunnallisen keskustelun lisäksi olennaista on, että kaikki toimijat tahoillaan jatkavat ja tehostavat työtä seksuaalisen häirinnän torjumiseksi, keskustelussa sovittiin.