Sote-rekrytoinnit voivat vääristää kilpailua
Yksityisen sektorin pestuumarkkinat voivat vääristää kilpailua. Asiantuntijoilla on nyt sote-kentällä kysyntää.
Kun julkisen sektorin huippuvirkamies vaihtaa ministeriön ahtaat tilat merinäköalalla varustettuun maisemakonttoriin, niin asiassa on monta puolta. Vaasan yliopiston julkisjohtamisen professori Ari Salminen arvioi yksityisen sektorin tekemien rekrytointien pahimmillaan vääristävän kilpailua.
Olennaista on, minkä tyyppisiin tehtäviin henkilö siirtyy ja millaisista tehtävistä siirtyminen tapahtuu.
-Hyvin keskeistä on julkisen edun huomioon ottaminen. Viekö hän mukanaan esimerkiksi sellaista strategista tietoa, jota yrityksillä ei ole ollut ja sitä kautta vastaanottava yritys hyötyy. Jos näin käy, niin se saattaa myös vääristää kilpailua. Yritys saa näin kilpailuetua rekrytointinsa myötä, Ari Salminen arvioi.
Erityisen herkkä tilanne on sote-markkinoilla, kun tulossa oleva lakiuudistus avaa markkinat valinnanvapauden myötä entistä laajemmin yksityisille terveysalan yrityksille.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
-Kun kerran kilpailutetaan toimijoita, mikä on kaikkien etu, niin mielellään se saisi tapahtua samalta viivalta ja samoilla pelisäännöillä, Salminen sivaltaa.
Peilin eteen
Karenssit, eettisyys ja rekrytoinnit ovat viime päivinä mahtuneet useasti samaan lauseeseen, kun tieto valtiovarainministeri Petteri Orpon erityisavustaja Joonas Turusen siirtymisestä Mehiläisen palkkalistoille tuli tietoon.
Professori Salminen kehottaa katsomaan ulkopuolisin silmin, miltä nopea loikka valtion sote-valmistelusta yksityiselle sektorille näyttää.
-Iso kysymys on, vahvistaako tällaiset siirtymiset yleistä luottamusta. Olisi asiantuntijoiden oma etu, että tekisivät myös itse tätä harkintaa, Salminen kehottaa.
Pelisäännöille tarvetta
Monissa maissa raja-aita yksityisen ja julkisen sektorin välillä on matalampi. Suomessakin asiasta pitäisi käydä laajaa keskustelua ja luoda selkeät pelisäännöt. Vähenemään päin vaihdot julkishallinnon ja yksityisen sektorin välillä eivät ole tulevaisuudessakaan.
-Kysymys kuuluu, miksi lähdetään, minkä takia rekrytoidaan valmistelussa mukana olevia henkilöitä yksityiselle puolelle. Totta kai yritykset miettivät, mistä ne saavat kaipaamansa osaamista.
-Meillä pitäisi olla yhteiset pelisäännöt, joiden mukaan toimitaan. Kun suoritettaisiin siirron yhteydessä riittävä eettinen harkinta, niin se olisi kaikille helpompaa, Ari Salminen painottaa.
Karenssia myös kuntiin?
Yksi keino tehdä huippuvirkamiesten työpaikan vaihdoista läpinäkyvämpää ja luotettavampaa on karenssipykälä, joka sisältyy parhaillaan eduskunnassa olevaan virkamieslain uudistukseen.
-Karenssi ei sinällään voi olla pitkä. Usein varmasti 3-6 kuukautta riittää ja ne koskisivat vain pientä osaa ihmisistä, Salminen arvioi.
Toteutuessaan lakimuutos voisi säteillä myös kuntiin. Julkisissa hankinnoissa liikkuu vuositasolla pienessäkin maakunnassa kymmeniä miljoonia euroa. Ja samaan aikaan liikkuu asiantuntijoita molempiin suuntiin.
-Jos on ideoimassa ja suunnittelemassa toimintojen siirtymistä pois kunnalta, niin on vähintäänkin arveluttavaa, jos on hetken kuluttua johtamassa kyseistä toimintaa yksityisessä yrityksessä. Mikäli karenssin sisältävä lakimuutos valtion virkamiesten osalta toteutuu, niin uskon sen ennemmin tai myöhemmin tulevan myös kunnalliselle puolelle, professori Ari Salminen uskoo.
Tämä karenssiajatus on hyvin outo ja tulee aiheuttamaan ongelmia. Miksi kukaan haluaisi enää tulla julkishallinnon johtotehtäviin, jos niistä ei pääse pois? No yksi syy tietysti on, että tarvittaessa saa veronmaksajien kustantaman sapattivapaan, jolloin taas voi puuhastella muuta. Kaikille olisi parempi kuin ihmiset vapaasti hyppisivät ristiin rastiin ja pölyttäisivät osaamista. Erityisesti tulevassa hässäkässä on ihan jokaisen veronmaksajan etu, että yksityisillä yhtiöillä on parhaat voimat ja viimeisin tieto, että vielä sen erään keskiviikkoaamunkin jälkeen palvelut toimivat, eikä olla totaalisessa sekasorrossa, joka tällä tietoa on odotettavissa.
Kaikkien sosiaali- ja tervyspalvelujen sekä muiden maakunnallisten palvelujen tuottajien pitää olla joko riskisijoittajilta rahaa saavia pörssiyhtiöitä tai kaikkien on oltava nonprofit-kuntia.