Analyysi: Mitä eduskunta saa pöydälleen? - Hallituspuolueiden tärkeät tavoitteet pitävät natisevaa sote-pakettia toistaiseksi koossa
Suurten lakipakettien on määrä tulla eduskunnan käsittelyyn talvella. (Kuva: Kari Långsjö)
Alueuudistus etenee, mutta natisee. On täysin auki, mitä eduskunta lopulta saa pöydälleen. Koossapitävä liima on poliittinen realismi. Jos paketti kaatuu, keskusta tuskin saisi kahdeksaatoista maakuntaansa ja kokoomus mahdollisimman laajaa valinnanvapautta. Sinisille tärkeintä on pitää hallitus koossa.
Sekä kokoomuksen että keskustan kentällä on yhä soraääniä. Kokoomuksessa monet vierastavat maakuntauudistusta kokonaan tai sen osia. Keskustassa tunnetaan huolta pienten kuntien sote-palveluista ja kiinteistöistä.
Kokoomuksen vahvat alueet, suuret kaupungit, eivät koe tarvitsevansa koko uudistusta. Ne eivät halua luopua sote-palvelujen tuottamisesta eivätkä kasvupalveluista.
Kokoomuslaisia voi odottaa vielä takaisku, kun selviää tarkemmin, missä määrin yksityisen sektorin rooli supistuu aiemmasta mallista.
Sosiaalitoimi jää marginaaliseksi yksityisissä sote-keskuksissa. Niille jää lähinnä jonkinlainen neuvontapalvelu. Alkuperäisiin keskeisiin tavoitteisiin kuulunut soten integraatio kärsii.
Pientä kompensaatiota ehkä saadaan, jos sote-keskuksille voidaan antaa jonkinlainen rooli erikoissairaanhoidossa, jossa tavoiteltu integraatio oli jossain vaiheessa unohtumassa.
Kuntien roolissa ehkä vielä yllätys
Keskustan lähipalveluista huolestunut kenttä voi vielä saada hyviä uutisia. Perustuslakivaliokunnan kannanotto siihen, voidaanko kuntia estää toimimasta sote-palvelujen tuottajina, jätti tulkinnanvaraa.
Valiokunnan mukaan kielto edellyttäisi lisäperusteluja. Toiset tulkitsevat, että riittää, kunhan perusteluja muokataan, toisten mielestä valiokunta tarkoittaa, että olemassa olevilla perusteilla kunnilta ei voida kieltää palvelujen tuottamista.
Keskustan ministerit ovat olleet tiukkoina ja vakuuttaneet, että kunnat eivät tuota palveluja. Kokoomuksen riveissä on lipsuttu ja viitattu siihen, että suuret kaupungit ehkä voisivat siirtymäkaudella tuottaa palveluja.
Huoli kiinteistöistä ei laannu
Kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen kunnille voi jäädä käyttämättömiä sote-kiinteistöjä, joita maakunta ei huoli palveluverkkoonsa. Kunnilla voi olla paljon kiinteistöä varten otettua velkaa.
Hallituksen taholta lupailtiin aiemmin, että jos kunnat joutuvat kiinteistöjen takia vaikeuksiin, avuksi voidaan ottaa vaikeuksissa olevia kuntia varten olemassa oleva harkinnanvarainen valtionosuuden korotus.
Lupauksille konsulttiavusta kiinteistöjen uusiokäytön suunnittelussa on paikoin hymähdelty.
Yksityiset toimijat ovat joissakin tapauksissa tarjoutuneet ostamaan sote-kiinteistöt, jos kunta ulkoistaa sote-palvelunsa kyseiselle yhtiölle.
Kunnissa on ajateltu, että siinä varmistetaan palvelut omassa kunnassa ja kiinteistöön liittyvä riski vaihtuu rahaksi.
Joissakin kunnissa on tunnusteltu ulkoistamista kiinteistö edellä eli selvitetään olisiko jokin yritys valmis lunastamaan kiinteistön, jos kunta tekee ulkoistussopimuksen.
Professori Kaarlo Tuori on tehnyt Kuntien takauskeskukselle selvityksen kuntien omaisuudensuojasta sote-uudistuksessa.
Tuori katsoo, että kuntien itsehallinto takaa niille täyden oikeuden omaisuuteensa. Siksi kaikilla kunnilla on subjektiivinen oikeus kompensaatioon, jos niille aiheutuu omaisuusjärjestelyistä haittaa riippumatta siitä, onko kyseessä kriisiytyminen.
Tuorin mukaan kompensaatio ei voi olla osa mitään nykyistä järjestelmää – eli kriisikuntamenettely tai harkinnanvarainen valtionosuuden korotus eivät soveltuisi tähän tarkoitukseen.
Digitalisaatio elää omaa elämäänsä
Digitalisaatio on todettu uudistuksen kulmakiveksi ja siinä liikkuu suuri raha, mutta julkisuuteen asiasta on tullut aika vähän muuta kuin hallituksen päätös perustaa SoteDigi Oy.
Digitalisaatiossa on toisaalta kysymys kansalaisen liikkumisesta palvelusta toiseen, toisaalta hallinnon sujuvuudesta, vallanjaosta maksajan eli valtion ja käyttäjien eli maakuntien kesken.
Yhtiöön liittyvä päätöksenteko on ainakin aluksi monen mutkan takana rivipäättäjien näkökulmasta.
Vapaavuori nosti kissan pöydälle
Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren, kok., koollekutsumaa 21 suurimman kaupungin johtajien tapaamista on ihmetelty ja leimattu kapinahankkeeksi. Vapaavuori kutsui koolle kaupungit, joissa asuu yli puolet suomalaisista.
Vapaavuorella on vahva mandaatti helsinkiläisiltä ja puolueensa sisälläkin arvovalta on kasvanut 2015 hävityn puheenjohtajataiston jälkeen.
Kokoomuksen kuntavaikuttajilta on kuultu aikaisemminkin kriittisiä puheenvuoroja muun muassa Espoosta ja Turusta, mutta Vapaavuoren pelinavaus voi murtaa patoja, jotka ovat hillinneet suurten kaupunkien kokoomusvaikuttajien mielenilmauksia. Hallitus ei ole saanut heitä vakuuttumaan alueuudistuksen tarpeesta.
Jos valinnanvapaus ja sitä myötä yksityisen sektorin toimintaedellytykset kapenevat oleellisesti uudessa mallissa, tyytymättömyys kokoomuksessa kiihtyy. Virkamiesten luonnos valinnanvapausesityksestä pitäisi julkistaa näinä päivinä.
Jos äänenpainot suurten ja keskisuurten kaupunkien puolesta kokoomuksessa kiihtyvät, myös keskustassa voidaan kysellä pienten kuntien lähipalvelujen perään entistä äänekkäämmin.
Yhä useampi voi kysyä, miksi pitää luopua oman kunnan terveyskeskuksesta ja siirtää rahoitus yksityiselle yritykselle, joka toimii kaukana kaupungissa.