Asiakas- ja potilastietojärjestelmät uudistuvat kansallisessa yhteistyössä
UNA-yhteistyö kattaa koko Suomen Satakunnan sairaanhoitopiiriä lukuun ottamatta. HUS-alueelta mukana on Espoon kaupunki.
Yhteisiä vaatimuksia ja hankintojen etenemispolkua sote-tietojärjestelmien uudistamiselle ovat luomassa kaikki sairaanhoitopiirit HUSia ja Satakuntaa lukuun ottamatta. Modulaarinen kokonaisuus mahdollistaa vaiheittaiset kilpailutukset sekä useiden toimittajien osallistumisen järjestelmän osien toimittamiseen.
Keväällä 2015 käynnistynyt UNA-yhteistyö on laajentunut ja kattaa 18 sairaanhoitopiiriä 20:stä. Yhteistyössä varaudutaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa odottavaan merkittävään haasteeseen, tietojärjestelmien yhtenäistämiseen ja uudistamiseen palvelurakenteen murroksessa.
Hanke pyrkii tuottamaan organisaatioista ja toimittajista riippumattoman vaatimusmäärittelyn yhteentoimivasta sote-tietojärjestelmäkokonaisuudesta, jollaista asiakaslähtöisten ja vaikuttavien hyvinvointipalveluiden tuottaminen edellyttää.
Sairaanhoitopiireistä hankkeessa ovat mukana kaikki paitsi HUS ja Satakunta. HUS valmistelee pääkaupunkiseudulle omaa Apotti-kokonaisuuttaan ja Satakunnassa on meneillään vuonna 2012 alkanut uuden Effica-järjestelmän käyttöönotto. HUS-alueelta mukana on Espoon kaupunki.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Muita kaupunkeja hankkeessa ovat Oulu, Kuopio, Kokkola, Lahti, Tampere ja Turku.
Alan ammattilaiset
saman pöydän ääressä
Kyse ei ole yhdestä suuresta tietojärjestelmästä vaan kokonaisuudesta jonka muodostavat erilaiset moduulit. Ideana on määritellä nimenomaan sote-ammattilaisten kesken tavoite, millaiseen järjestelmäkokonaisuuteen pyritään, ja reitit ja etenemistavat tavoitteeseen pääsemiselle.
Juuri alan ammattilaisten ympäri maan saaminen yhteisen päämärän äärelle on yksi UNAn suurista rikkauksista, sanoo hankepäällikkö Johanna Andersson.
– Työpajat ovat olleet mahdollisesti ensimmäinen kerta, kun nämä ammattilaiset istuvat saman pöydän ääressä miettimässä palveluprosessia, jonka läpi asiakas kulkee. Se on ollut arvokasta jo nykyhetken kannalta, Andersson sanoo.
– Toisaalta koko ajan pitää palauttaa ajatukset innovointimoodiin. Tässä ei mietitä tämän päivän resursseja tai teknologiaa, vaan tulevaisuutta.
Muutokset, joihin UNAssa varaudutaan, ovat jo lähellä. Jotta sote- ja maakuntauudistuksen tavoitteet voidaan saavuttaa, tulee järjestelmien toimia ja pelata yhteen keskenään.
UNA-hanke on mainio esimerkki siitä, kuinka kansallista yhteistyötä voidaan toteuttaa aluerajat ylittävästi jo nykytilassa, arvioi Kuntaliiton erityisasiantuntija Karri Vainio.
– Jatkossa tarvitaan kansallista ohjausta ja kansallisesti määriteltyjä tavoitteita, mutta varsinaista kehittämistyötä ei tule lähteä tekemään valtiovetoisesti maakuntien puolesta.
– Maakuntarajat ylittävällä yhteistyömallilla kannattaisi jatkaa tuleviin rakenteisiin ja sieltä löytää malleja joilla varmistetaan myös maakuntien, valtion ja Kelan välinen yhteistyö. Kelan rooli on tärkeä mm. valtakunnallisissa Kanta-tietojärjestelmäpalveluissa, johon maakuntien järjestelmät liitetään.
Modulaarinen
kokonaisuus
UNAssa tavoitellaan modulaarista järjestelmäkokonaisuutta joka ei edellytä yhtä laajaa kertahankintaa kuin mitä esimerkiksi Apotissa on tehty. UNAssa mahdollistuu hankintojen vaiheistaminen, joka puolestaan mahdollistaa useiden toimittajien valikoitumisen toteuttajiksi.
Tavoitteena on hankintojen sarja, ei yksi iso kilpailutus ja kokonaisvastuullinen tomittaja. Mitä enemmän uusia toimijoita saadaan innostumaan, sitä parempi. Tarjoajien lukumäärä aikaansaa kilpailua, jossa on välttämätöntä erottua edukseen asioilla jotka on lisäarvotekijöitä suhteessa muihin kilpailijoihin, esimerkiksi tuotteiden uusilla ominaisuuksilla tai toimittajan osaamisella.
Järjestelmäkokonaisuuden tilaaminen yhdeltä toimittajalta aikaansaa usein tilanteen, jossa kilpailutilanne sopimuskauden aikana puuttuu.
Tavoitteen mukaisen järjestelmäkokonaisuuden saavuttamisessa toimijoiden välisen kilpailun ruokkiminen on tärkeää. Sote-tietojärjestelmät ovat kansainvälisestikin tarkasteltuina vielä alkumetreillä monella osa-alueella suuhteessa teknologian kehittymisen suomiin mahdollisuuksiin.
Esimerkiksi sote-integraatio ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyö on sellainen osa-alue johon ei ole edes riittävästi kansainvälistä tarjontaa ja ratkaisuja. Tarjolla olevat järjestelmät ovat pääosin terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon näkökulmasta kehitettyjä.
Samaten sosiaalihuollon ratkaisut ovat harvojen toimijoiden ja tuotteiden käsissä myös kansainvälisesti tarkasteltuna.
Hankintavaihetta
suunnitellaan jo
UNAn määrittelyvaihe päättyy toukokuussa. Sen rinnalla käynnistyi vuoden alussa toinen yhteistyöhanke, jossa pohditaan, millaisilla hankintamenettelyillä voidaan päästä siihen tavoitetilaan, joka UNAssa määritellään.
Projektissa luodaan edellytykset sille, että ensimmäiset hankinnat voivat käynnistyä vuoden 2016 aikana. Tavoite on, että sote-organisaatiot voivat tehdä päätökset uudistamisen seuraaviin vaiheisiin sitoutumisesta ja suunnitella omat kehittämispolkunsa.
HANKO-hankkeessa kuvataan ja arvioidaan hyvinvointipalvelujen tietojärjestelmän strategiset uudistamisvaihtoehdot, suunnitellaan modulaarisen tietojärjestelmäkokonaisuuden hankintamalli, tiivistää Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Rauno Ihalainen. PSHP toimii HANKO-hankkeen isäntäorganisaationa.
– Tarkoitus on tämän kevään aikana edetä niin että ensi syksynä voitaisiin käydä tarkentavat keskustelut tarvittavien hankintojen toteuttamisesta; tehdäänkö niitä yhdessä vai jokainen erikseen mutta kuitenkin yhteiseen määrittelyyn perustuen.
– Tietojärjestelmäyhteistyötä on tahkottu Suomessa monta vuotta. Nyt on muodostunut kypsyys siitä, miten yhteistyötä tehdään ja viedään asioita eteenpäin porukalla, kuten tämäntapaisessa asiassa pitääkin, Ihalainen iloitsee.
Koska UNAssa on mukana erilaisia, eri kokoisia toimijoita erilaisina tarpeineen, HANKO on joillekin iso hyppy ja toisille pieni hyppy, kuvailee PSHP:n ICT-arkkitehti Ari-Pekka Paananen.
– Yhteisprojekti on tarpeen, koska jos emme pysty rakentamaan järjestelmiä yhteisesti, tulee seuraavan sukupolven järjestelmien toteuttaminen todella kalliiksi kunkin yksittäisen organisaation omana työnä, Paananen näkee.
– Automaation lisääminen monimutkaistaa järjestelmiä väistämättä.
– Vaikka järjestelmien rakentaminen on moninaistunut ja on tullut pienempiä palikoita mitä voidaan ottaa mukaan, niin samaan aikaan järjestelmien kokonaisratkaisut eivät tule halpenemaan.
Ottaako valtio
roolia rahoituksessa?
Rahoitus on asiakas- ja potilastietojärjestelmien uudistamisen kriittinen kysymys. Sote- ja maakuntauudistus muuttavat merkittävästi sote-rahoitusvastuita, ja muutokset uhkaavat viivästyttää tietojärjestelmäuudistuksen toimeenpanoa. Uudistustoimenpiteiden eteneminen ja tämän edellyttämä rahoitus pitäisi varmistaa jo sote- ja maakuntauudistusten toimeenpanovaheessa ja sen jälkeen.
Karri Vainion mukaan paras ratkaisu olisi, jos valtio astuisi mukaan ja osallistuisi uudistamistoimenpiteiden rahoittamiseen esimerkiksi osana hallitusohjelman kärkihankkeiden toimeenpanoa.
Tämä ei ole mahdoton ajatus. Ylen Pääministerin haastattelutunnilla tammikuun 31. päivä Juha Sipilä, kesk., mainitsi ”terveydenhuollon tietojärjestelmäongelman selkeän ratkaisun” esimerkkinä asiasta, johon valtio voisi omistajana kenties tarttua.
Fakta: UNA
– UNA tarkoittaa latinaksi yhdessä tekemistä.
– Vaatimusmäärittely yhteiselle tietojärjestelmäkokonaisuudelle.
– Mukana 18 sairaanhoitopiiriä ja 7 kuntaa.
– Kattavuusalueella 3,6 miljoonan asukkaan väestöpohja.
– Työhön osallistuvat myös kuntaomisteiset yhtiöt Hyvis ICT Oy, Istekki Oy ja Medbit Oy.
– Mukana ovat myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja sosiaali- ja terveysministeriö.
– Kuntaliiton yhteydessä toimivan AKUSTI-tietohallintoyhteistyöfoorumin hankesalkkuun kuuluva hanke.
– Tekee tiivistä yhteistyötä myös APOTTI-hankkeen kanssa.
– Päätökseen toukokuussa 2016.
Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 3/2016.
Juttua muokattu 7.3. klo 10.15: Lisätty tieto Satakunnassa meneillään olevasta toisen järjestelmän käyttöönottovaiheesta.
No yllättäen Satakunta ulkopuolella 😛
Montako niitä sairaanhoitopiirejä oikein on, jos parikymmentä on mukana ja satakunta ulkona? 😉