Asunnottomuus on mahdollista poistaa Suomesta 2027 mennessä, uskoo Euroopan alueiden komiteassa asunnottomuustyötä tekevä Mikko Aaltonen – poliittinen konsensus auttanut Suomea mallimaaksi
Helsingissä etsivä sosiaalityö tekee työtä mm. metsissä asuvien keskuudessa. Helsinki on tehnyt hyvää työtä asunnottomuuden poistamiseksi ja on avainasemassa, jos Suomi haluaa kitkeä asunnottomuuden vuoteen 2027 mennessä, Mikko Aaltonen sanoo (Kuva: Liisa Takala)
Suomen toimivat keinot asunnottomuuden vähentämisessä ovat tällä viikolla kansainvälisessä valokeilassa, kun Euroopan alueiden komitean SEDEC-valiokunta kokoontuu Tampereella konferenssiin, jonka aiheena on asunnottomuuden hoito.
Suomi on Euroopan maista ainoana onnistunut kääntämään asunnottomuuden laskuun. Suomen ohella myönteistä kehitystä on nähtävissä Norjassa ja viime aikoina myös Tanskassa ja Skotlannissa.
Vuosina 2008–2022 yksinelävien asunnottomien määrä on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n tilastoissa laskenut 54 prosenttia ja pitkäaikaisasunnottomien 68 prosenttia.
Suomi on asunnottomuuden kitkemisessä edelläkävijä ainoana eurooppalaisena maana, jossa asunnottomuus on alkanut laskea, Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Mikko Aaltonen, vas., muistuttaa.
Aaltonen on myös alueiden komitean Suomen valtuuskunnan jäsen, ja alueiden komitean SEDEC-valiokunnan jäsenenä hän on perehtynyt eurooppalaiseen asunnottomuustyöhön.
-Tilanne Suomessa on hyvä verrattuna muuhun Eurooppaan, Aaltonen sanoo.
Hyvän kehityksen taustalla Suomessa on rakennepohja: on sosiaalista asuntotuotantoa, on hyvinvointivaltion palveluja.
-Mutta ratkaisevaa on ehkä poliittinen konsensus, josta ei ole paljon puhuttu. Eli poliittisesti asunnottomuustyö on hyväksytty läpi puoluekentän. Siihen on haluttu panostaa ainakin toistaiseksi.
Toinen vahvuus Aaltosen mukaan on asunto ensin -periaatteen onnistunut toteuttaminen.
Asunto ensin -mallin keskiössä on ajatus siitä, että asunto on perusoikeus ja asunnottomuustyössä asunnon hankkiminen on etusijalla muihin tukitoimiin nähden: Kun asunnoton henkilö saa oman asunnon, se edesauttaa samalla muiden sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisemista
-Se on saatu Suomessa oikeasti toimimaan ja sillä on ollut laajempaa yhteiskunnallista vaikutusta. Asunto ensin –aate on lähtöisin Yhdysvalloista. Siellä laajaa yhteiskunnallista vaikutusta ei paikallisista onnistumisista huolimatta ole saavutettu, Aaltonen muistuttaa.
Tampereen määrätietoisuus tuonut tulosta
Aaltosen kotikaupungissa Tampereella pitkäaikaisasunnottomuus on saatu vähenemään kehittämällä toiminnallisesti ja strategisesti aikuissosiaalityötä; pitkäaikaisasunnottomien henkilöiden suunnitelmalliseen asuttamistyöhön sekä asumispalvelujen laajentamiseen on panostettu tavoitteellisesti.
Tampereen asukasluku kasvaa tuhansilla vuosittain, ja tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että kaupungin kokonaisasunnottomuus on kasvussa. Tuoreimman selvityksen mukaan useampi kuin joka kymmenes asunnottomana ollut tamperelainen oli muuttanut kuntaan vailla vakinaista asuntoa.
-Kasvavassa kaupungissa asunnottomuus on jatkuva haaste, Mikko Aaltonen sanoo.
Suomen tilanne ratkaistaan kuitenkin muualla kuin Tampereella.
-Viimeisen kolmen vuoden aikana Helsinki on laskenut asunnottomuutta 47 prosenttia.
Pääkaupunkiseutu on ratkaisevassa asemassa kansallisen tason onnistumisessa, Aaltonen sanoo.
Marinin hallituksen hallitusohjelmassa kirjattiin pitemmän tähtäimen tavoitteeksi, että asunnottomuus kitketään Suomesta vuoteen 2027 mennessä. Mikko Aaltonen uskoo, että tähän on mahdollista päästä. Esimerkiksi Helsingin toimenpiteet näyttävät siltä, että se voisi olla mahdollista, Aaltonen sanoo.
-Helsingin kaupungin on jatkettava työtä, ja siellä toimiville järjestöille annettava hyvät toimintaedellytykset. Ennen kaikkea se vaatisi, että meillä on kansallinen asunnottomuuden torjunnan ohjelma. Ohjelman täytyy olla selkeästi ja päämäärätietoisesti johdettu ja riittävän hyvin rahoitettu.
Kansallinen ohjelma tarvitaan
Kansallista ohjelmaa asunnottomuuteen puuttumiseksi esitti myös selvityshenkilö Juha Kaakisen raportti, joka julkaistiin helmikuussa.
Kaakinen laati ympäristöministeriön tilauksesta selvityksen, joka tarkastelee asunnottomuuden kehitystä ja keinoja, joilla asunnottomuus voidaan poistaa.
Marraskuussa 2022 Suomessa oli 3 686 yksinelävää asunnotonta ja 1 133 pitkäaikaisasunnotonta. Vuodesta 2021 asunnottomien määrä väheni: yksin eläviä asunnottomia oli 262 ja pitkäaikaisasunnottomia 185 vähemmän. Huolestuttavaa on, että vuoden 2021 jälkeen alle 25-vuotiaiden nuorten asunnottomuus on lisääntynyt.
Kaakisen raportissa käsitellään keinoja mm. huumeita käyttävien, rikosseuraamusasiakkaiden, nuorten sekä paljon palveluja käyttävien asunnottomuuden poistamiseen.
Kaakinen kannustaa jatkamaan asunto ensin -periaatteen mukaista työtä ja kehittämään sitä niin, että tukea on helposti saatavissa ja se palvelee monipuolisesti erilaisista syistä johtuvaa asunnottomuutta. Erityishuomio on kohdistettava eniten palvelua ja tukea tarvitseviin ryhmiin.
Mikko Aaltosen tavoin Kaakinenkin korosti vahvaa yhteistyön kulttuuria ja poliittisen yhteisymmärryksen merkitystä.
Suomen onnistumiset kiinnostavat
Alueiden komitea on EU:n virallinen kuntia ja alueita edustava instituutio, joka antaa lausuntoja EU:n lainsäädäntöä koskien. Komitealla on kuusi valiokuntaa, joiden tehtävä on valmistella lausuntoluonnoksia omaan toimialaansa kuuluvista aiheista. Tampereella kokoontuva SEDEC on sosiaalipolitiikka, koulutus, työllisyys, tutkimus ja kulttuuri –valiokunta.
-Odotan keskustelua ehkä eniten siitä, mitä Euroopassa paikallistaso tarvitsisi asunnottomuuden torjuntaan, Mikko Aaltonen sanoo.
Keskustelua käytäneen myös siitä, mikä eurooppalainen tuki asunnottomuustyölle voisi olla komissiotasolta, tai minkälaisia muita välineitä paikallistasolla saatettaisiin tarvita. Suomen onnistumiset asunnottomuuden kitkemisessä kiinnostavat kansainvälisesti, mutta mahdollisuudet soveltaa Suomen keinoja vaihtelevat suuresti mm. siinä, paljonko alue- ja paikallistaso pystyy vaikuttamaan sosiaaliseen asuntotuotantoon, Mikko Aaltonen sanoo.
-Euroopassa on hyvin keskusvaltaisesti keskusjohtoisesti johdettuja maita, joissa asuntotuotantoa johdetaan valtiotasolta. Silloin paikallis- ja aluehallinnon viranomaiset ja päättäjät eivät pysty vaikuttamaan kovin merkittävästi. Lisäksi Etelä-Euroopassa on maita joissa ei käytännössä ole sosiaalista asuntotuotantoa ollenkaan.
Monissa Euroopan suurkaupungeissa asuntojen hintojen valtava kasvu vaikuttaa, ja kaikkialla vaikuttava urbanisaatio. Jossain puolestaan vaikuttaa maahanmuutto.
-Euroopan maat ovat hyvin erilaisissa tilanteissa.
Onnistumisista kannattaa olla ylpeä
SEDEC-kokouksen saaminen Tampereella merkitsee Aaltoselle erään tavoitteen saavuttamista.
-Tämä aihepiiri kiinnostaa todella paljon Euroopassa. Siihen tehdään paljon töitä. Kun Suomi mainitaan, Suomessa pitäisi olla aktiivisia asian suhteen ja kertoa omista kokemuksista ja tavoista toimia asunnottomuuden vähentämisessä.
-Suomalaiset joskus tapaavat vaieta omasta menestyksestään ja saavutuksistaan. On ihan hyvä nostaa sitä, että olemme onnistuneet tällaisessa asiassa. Ja tietysti tamperelaisena olen tyytyväinen siihen, että tämä tapaaminen on Tampereella. Olen tyytyväinen, että eurooppalaiset päättäjät vierailevat Suomessa muuallakin kuin Helsingissä, niin tärkeä kuin Helsinki onkin Suomelle.
Aaltonen toivoo, että asunnottomuuden kitkeminen saisi komission laajan tuen myös uuden komission aloittavan työnsä.
-Kun ajatellaan koko Eurooppaa, ukrainalaisten pakolaisten osuus on iso osa tätä teemaa. Miljoonat ihmiset ovat paenneet Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa, ja jos heidän asuttamistaan ei hoideta kunnolla, siitä tulee ennen pitkää osa asunnottomuuskysymystä.
Aiemmin aiheesta:
Kun ”vailla vakinaista asuntoa oleviin” asunnottomiin rekisteröityvät myös vapaa-ajan rakennuksissa vakituisesti asuvat, on rekisteritilanne suurelta osin virheellinen. Esimerkiksi Kittilässä on VTJ:n mukaan lähes 500 asunnontonta. Tosiasiassa asunnottomia ei ole lainkaan.