Brax: Maakuntien linjattava sote-järjestöjen roolista julkisesti – vaihtelut maakunnittain todennäköisiä

Maakuntien tulisi osana hyvinvoinnin ja terveydenhuollon edistämisen suunnitelmaansa linjata julkisesti, mitä järjestölähtöisiä toimintoja maakunnan asukkailla on käytettävissään, sanoo järjestöjen roolia sote-uudistuksessa selvittänyt Tuija Brax.

– Se auttaa sekä maakunnan strategista johtamista että asiakaskassuunnitelmien ja palveluohjaajien kirjoittajien työtä ihan konkreettisesti, aiemmin mm. kansanedustajana (vihr.) työskennellyt, nykyään Sydänliiton pääsihteerinä toimiva Brax sanoo Kuntalehdelle.

Brax on sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta selvittänyt järjestöjen ja muun kolmannen sektorin toimintamahdollisuuksia sekä sote-uudistuksen vaikutuksia järjestöjen näkökulmasta. Selvityksen väliraportti julkaistiin perjantaina. Sen tarkoituksena on antaa kansanedustajille työkalu hallituksen lakiesityksen käsittelyyn.

Työkalu käsittää 19 kohdan listan asioista, jotka tulisi huomioida.

Maakunta voi avustaa järjestöjä – jos haluaa

Raportin mukaan sote-järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö tulisi lisätä niin sanottuihin hyte-indikaattoreihin samaan tapaan kuin liikuntajärjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö jo on osa hyte-indekaattoreita.

Brax esittää, että eduskuntakäsittelyssä tehtäisiin selväksi, että maakunta voi avustaa järjestöjä, jos haluaa. Tästä liikkuu Braxin mukaan paljon hämmennystä ja vääriä käsityksiä järjestökentällä.

Brax muistuttaa, että lakiesityksen mukaan maakuntien toiminta on yleiskatteista ja maakunnillakin on rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, vaikka sen pääpainon on ajateltu olevan kunnissa. Juridisesti maakunta voi jos haluaa avustaa myös järjestöjä.

– Olisi hyvä tehdä tämä selväksi ja kerta kaikkiaan katkaista vääriltä tulkinnoilta siivet, Brax sanoo.

Tiedolla johtaminen haltuun – järjestöavustukset tilastoitava

Brax myöntää, että mahdollista on sekin, että kunnat muutoksen yhteydessä vähentää samalla avustuksia sote-järjestöille.

Raportissa esitetään, että jokaisesta kunnasta ja maakunnasta kerätään ja julkaistaan tieto järjestöjen paikallisen toiminnan tukemisesta.

– Kun kuntien täytyy muutenkin raportoida esimerkiksi TEAviisareihin erilaisia tietoja, niin lakisääteisesti tulisi seurata järjestelmällisesti ja yhdenmukaisesti myös kuntien antamia avustuksia, Brax sanoo viitaten vertailutietojärjestelmään, joka kuvaa kunnan toimintaa terveyden edistämisessä.

Raportin mukaan järjestöavustusten tilastoinnista hyötyisivät kaikki: niin päättäjät ja äänestäjät kuin toimintojaan ohjaava STM ja tutkimusta tekevä THL.

Raportin mukaan tilastointi on käytännössä välttämätöntä järjestöyhteistyön uskottavuuden ja vaikuttavuuden kannalta.

”Jos meillä ei ole julkista tietoa siitä, mitä järjestöjen kunnallisille avustuksille eri maakunnissa tapahtuu sote-uudistuksen myötä ja syntyykö niiden rinnalle ja/tai niitä korvaamaan maakunnallisia avustuksia ja jos, niin minkä suuruisia, meiltä puuttuu aivan keskeinen elementti arvioida sitä, muodostuuko sote- ja maku-uudistuksesta pohja kehittää järjestölähtöistä hyte-työtä ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä vai olemmeko synnyttämässä byrokraattisia maakunnallisia kulisseja, joissa muodollisia yhteistyöpalavereja ja juhlapuheita järjestöjen merkityksestä pidetään, mutta samaan aikaan järjestötoiminnan volyymit ja merkitys heikkenevät tai suorastaan romahtavat”, raportissa varoitetaan.

Vaihtelua maakunnittain

Braxin mukaan on tärkeää, että maakunta tunnistaa roolinsa sote-palvelumarkkinoiden rajojen ja rajapintojen määrittäjänä.

”Maakuntien on ymmärrettävä, että sen moninaisista keinoista ohjata sote-markkinoita omalla alueellaan seuraa, että maakunnat voivat olla keskenään hyvin erilaisia sen suhteen, mitä maakunnassa katsotaan tuotettavan markkinoilla ja mitä järjestölähtöisesti toimintoina”, raportissa todetaan.

Braxin mukaan maakunnista voi muotoutua erilaisia sen suhteen, mitkä toiminnot eri maakunnassa ovat järjestölähtöisiä.

Hän sanoo selvitystyössä yllättäneen sen havainnon, kuinka monesta palasesta ja päätöksestä lopulta riippuu, millä tavalla jatkossa voidaan määritellä, mikä on markkinoilla olevaa palvelua missäkin maakunnassa.

– Se voi vaihdella maakunnittain voimakkaasti. Voi olla että ei vaihtele, jos maakunnat tekevät hyvin samanlaisia päätöksiä, mutta liikkumavara maakuntien välillä on aika suuri, Brax sanoo Kuntalehdelle.

Järjestöt ovat tuoneet julki huolta asemastaan uudistuksen alusta asti. SOSTEn tuoreen selvityksen mukaan  vuonna 2017 sosiaali- ja terveyspalveluja tuotti 1 029 järjestöä, joista sosiaalipalveluja tuotti 860 ja terveyspalveluja 204 järjestöä.  Yksityisistä sosiaalipalveluista järjestöjen tuottamia oli selvityksen mukaan viidesosa.

Brax kuvailee ”riskibisnekseksi” sitä, että uudistuksessa on tultu näin pitkälle ilman, että järjestöjen roolia on aiemmin selvitetty. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon, kesk., päätös tehdä selvitys tässä vaiheessa saakin Braxilta kiitosta. Lopullinen raportti selvityksestä julkaistaan kesäkuun lopussa. Siinä on tarkoitus mm. tuoda esiin esimerkkejä yksittäisten järjestöjen toiminnasta ja kerätä palautetta nyt tehdyistä havainnoista.

Linkki Tuija Braxin selvityksen väliraporttiin